Domenico Cimarosa

Domenico Cimarosa

Domenico Cimarosa (17. joulukuuta 1749 – 11. tammikuuta 1801) oli italialainen säveltäjä, joka saavutti elinaikanaan suuren maineen koomisilla oopperoillaan.

Cimarosa syntyi köyhään perheeseen Aversan pikkukaupungissa, lähellä Napolia. Hänen musiikillinen lahjakkuutensa huomattiin varhain, ja hän pääsi opiskelemaan Santa Maria di Loreton konservatorioon, jossa häntä opetti mm. arvostettu oopperasäveltäjä Nicoló Piccini.

Cimarosan ura oopperasäveltäjänä alkoi vuonna 1772, kun hänen koominen oopperansa Le Stravaganze del Conte esitettiin Napolissa. Seuraavat kymmenen vuotta hän sävelsi ahkerasti lisää oopperoita, asuen Napolissa, Roomassa ja Firenzessä. Vähitellen hänen maineensa kasvoi niin suureksi, että Venäjän keisarinna Katariina II kutsui hänet vuonna 1787 Pietariin ja nimitti hänet hovisäveltäjäkseen. Cimarosa ei viihtynyt pohjoisen kylmässä ilmastossa, mutta sinnitteli silti Pietarissa neljän vuoden ajan, vuoteen 1791 asti.

Pietarin jälkeen Cimarosa asettui Wieniin, jossa hän sai arvokkaan nimityksen keisarilliseksi kapellimestariksi. Vuonna 1792 hän saavutti Wienissä suurimman menestyksensä koomisella oopperallaan Il matrimonio segreto (suomeksi "Salainen avioliitto"). Itävallan keisari Leopold II viihtyi tuon oopperan ensi-illassa jopa niin hyvin, että hän vaati välittömästi uusintaesitystä. (Tämä on ehkä ainoa kerta oopperan historiassa, kun ooppera on esitetty kahdesti ensi-iltapäivänään.) Valitettavasti keisari kuoli kolme viikkoa ensi-illan jälkeen, ja Cimarosa menetti näin tärkeimmän tukijansa Wienissä. Niinpä hän päätti palata takaisin synnyinseudulleen Napoliin, jossa hänelle oli tarjolla virka Napolin kuninkaan hoviurkurina.

Elämänsä kenties suurimman virhearvion Cimarosa teki vuonna 1799, kun hän lähti mukaan politiikkaan, tukien ranskalaisten miehittäjien perustamaa Napolin tasavaltaa. Kun ranskalaiset poistuivat ja vanhat vallanpitäjät palasivat, tuomittiin Cimarosa kuolemaan. Tuomio muutettiin kuitenkin maastakarkotukseksi, lähinnä siitä syystä, että valtaapitävän yläluokan keskuudessa oli yhä paljon Cimarosan musiikin ystäviä.

Elämänsä kaksi viimeistä vuotta Cimarosa asui Venetsiassa, jatkaen oopperoiden säveltämistä kuolemaansa asti. Hänen viimeinen oopperansa Artemisia jäi kesken.

Cimarosa sävelsi koomisten oopperoiden (it. opera buffa) lisäksi myös vakavia oopperoita (it. opera seria), kirkkomusiikkia ja orkesterimusiikkia. Hänen musiikkinsa on melodista, viehättävää ja välitöntä. Il matrimonio segretoa pidetään yhä koomisen oopperan helmenä.