Ero sivun ”Suuri illusioni” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
ML (keskustelu | muokkaukset) ei kai sitä noin voi taivuttaa.... |
ML (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
==Kirjailijan itsekritiikki== |
==Kirjailijan itsekritiikki== |
||
{{juonipaljastus}} |
{{juonipaljastus}} |
||
Kirjan 5. painoksessa, 40 vuotta ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen, Mika Waltari kritisoi omaa nuoruuden teostaan. Hän kertoo tunteneensa ''lievää kouristusta mahanpohjassa'' luettuaan teoksen yhtäjaksoisesti lävitse ensimmäisen kerran neljäänkymmeneen vuoteen. Waltari kuvailee kirjaa lapsekkaaksi, kehittymättömäksi ja sentimentaaliseksi. Loppuratkaisua hän arvioi epätodelliseksi ja pitää hoitamatta jääneen syfiliksen romantisointia suorana lainauksena [[Michael Arlen|Michael Arlenin]] [[Vihreä hattu|Vihreästä hatusta]]. Waltari määrittelee kirjan todellisen arvon perustuvan sen välittömyyteen, [[Impressionismi|impressionistiseen]] tyyliin ja tunteiden kiihkeyteen ja arvioi teoksen ilmaisseen jotakin omasta ajastaan. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Waltari, Mika | Nimike=Suuri illusioni (11. painos)| Vuosi=1983 | Julkaisija=WSOY | Tunniste=ISBN 951-0-03841-8}}</ref> |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 24. lokakuuta 2008 kello 22.01
Suuri illusioni on Mika Waltarin menestynyt läpimurtoromaani, joka ilmestyi vuonna 1928. Kirja kuvasi hyvin sen ajan nuorten tuntoja ja maailmankäsitystä, ja siitä tuli välittömästi sekä myynti-, arvostelu- että käännösmenestys. Kirjasta otettiin heti alkuun neljä painosta. Tätä romaania on verrattu myös sen ajan kuuluisiin F. Scott Fitzgeraldin ja Ernest Hemingwayn teoksiin.
Romaani alkaa kuvauksella juhlista Rouva Spindelin salongissa. Rouva Spindelin esikuva oli Minna Craucher.
Vuonna 1984 kirjasta tehtiin tv-elokuva, jonka ohjasi Tuija-Maija Niskanen.
Kirjailijan itsekritiikki
Kirjan 5. painoksessa, 40 vuotta ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen, Mika Waltari kritisoi omaa nuoruuden teostaan. Hän kertoo tunteneensa lievää kouristusta mahanpohjassa luettuaan teoksen yhtäjaksoisesti lävitse ensimmäisen kerran neljäänkymmeneen vuoteen. Waltari kuvailee kirjaa lapsekkaaksi, kehittymättömäksi ja sentimentaaliseksi. Loppuratkaisua hän arvioi epätodelliseksi ja pitää hoitamatta jääneen syfiliksen romantisointia suorana lainauksena Michael Arlenin Vihreästä hatusta. Waltari määrittelee kirjan todellisen arvon perustuvan sen välittömyyteen, impressionistiseen tyyliin ja tunteiden kiihkeyteen ja arvioi teoksen ilmaisseen jotakin omasta ajastaan. [1]
Lähteet
- ↑ Waltari, Mika: Suuri illusioni (11. painos). WSOY, 1983. ISBN 951-0-03841-8.