Ero sivun ”Dualismi (filosofia)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
[[Kuva:Yin yang.svg|thumb|100px|[[Taolaisuus|Taolaisuudessa]] Yīn ja Yáng -kuvio symboloi luonnon ja taolaisuuden dualismia]] |
[[Kuva:Yin yang.svg|thumb|100px|[[Taolaisuus|Taolaisuudessa]] Yīn ja Yáng -kuvio symboloi luonnon ja taolaisuuden dualismia]] |
||
[[Filosofia]]ssa, tarkemmin [[ontologia|ontologiassa]], dualismilla tarkoitetaan kahden itsenäisen alkuperusteen eli [[substanssi]]n olettamista. Yleensä tällä viitataan maailman kaksijakoisuuteen hengen ja [[materia]]n välillä. Näin ajatteli mm. [[Descartes]], |
[[Filosofia]]ssa, tarkemmin [[ontologia|ontologiassa]], dualismilla tarkoitetaan kahden itsenäisen alkuperusteen eli [[substanssi]]n olettamista. Yleensä tällä viitataan maailman kaksijakoisuuteen hengen ja [[materia]]n välillä. Näin ajatteli mm. [[Descartes]]. Maailmassa voidaan näin ajatella olevan niin henkeä kuin materiaa. Vaikka perinteisesti henkisen puolen on ajateltu liittyvän jollainlailla jumaluuteen, voidaan sillä käsittää myös maailman abstraktit ilmiöt ottamatta kantaa siihen, ohjaako jokin niitä tai mistä antimateria ovat peräisin. Abstiktioihin voidaan laskea myös tunteet erotettuina fyysisistä reaktioista. Maailman kaksijakoisuuden voidaan ajatella ulottuvan siis myös tunteen ja järjen vastakohtaan. |
||
[[Uskonnonfilosofia]]ssa dualismilla tarkoitetaan kahden yhtä alkuperäisen alkuolennon tai alkuvoiman, usein hyvän ja pahan, olettamista. |
[[Uskonnonfilosofia]]ssa dualismilla tarkoitetaan kahden yhtä alkuperäisen alkuolennon tai alkuvoiman, usein hyvän ja pahan, olettamista. |
||
Versio 23. lokakuuta 2008 kello 20.20
Dualismi (lat. duo, kaksi) on oppi kahtalaisuudesta tai kahtiajaosta. Filosofiassa dualismilla tarkoitetaan kaksijakoista käsitystä todellisuudesta.
Filosofiassa, tarkemmin ontologiassa, dualismilla tarkoitetaan kahden itsenäisen alkuperusteen eli substanssin olettamista. Yleensä tällä viitataan maailman kaksijakoisuuteen hengen ja materian välillä. Näin ajatteli mm. Descartes. Maailmassa voidaan näin ajatella olevan niin henkeä kuin materiaa. Vaikka perinteisesti henkisen puolen on ajateltu liittyvän jollainlailla jumaluuteen, voidaan sillä käsittää myös maailman abstraktit ilmiöt ottamatta kantaa siihen, ohjaako jokin niitä tai mistä antimateria ovat peräisin. Abstiktioihin voidaan laskea myös tunteet erotettuina fyysisistä reaktioista. Maailman kaksijakoisuuden voidaan ajatella ulottuvan siis myös tunteen ja järjen vastakohtaan.
Uskonnonfilosofiassa dualismilla tarkoitetaan kahden yhtä alkuperäisen alkuolennon tai alkuvoiman, usein hyvän ja pahan, olettamista.
Dualismin vastakohta on monismi, yhtenäisyyden oppi, sekä joskus myös pluralismi eli monijakoinen todellisuuskäsitys, useiden alkuperusteiden olettaminen.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Risto Selin: Dualismi. Teoksessa Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.
- Stanford Encyclopedia of Philosophy: Dualism (englanniksi)