Ero sivun ”Metsästys” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3: Rivi 3:
[[Kuva:Algerien 5 0049.jpg|thumb|240px|Kalliopiirros metsästämisestä Algeriassa.]]
[[Kuva:Algerien 5 0049.jpg|thumb|240px|Kalliopiirros metsästämisestä Algeriassa.]]
[[Kuva:37-svaghi, caccia,Taccuino Sanitatis, Casanatense 4182..jpg|thumb|240px|Karhunmetsästystä 1300-luvulla]]
[[Kuva:37-svaghi, caccia,Taccuino Sanitatis, Casanatense 4182..jpg|thumb|240px|Karhunmetsästystä 1300-luvulla]]
'''Metsästys''' on ollut useiden [[kansa|kansojen]] perinteinen [[elinkeino]]. Siinä vapaana eläviä [[eläin|eläimiä]] teurastetaan, ja niiden ruhot hyödynnetään. Ruhon hyödyntäminen on vaihdellut suuresti kansoittain ja aikakausittain. Ruho on saatettu hyödyntää luita myöten, tai vain eläimen [[turkki]] on otettu hyötykäyttöön.
'''Metsästys''' on ollut useiden [[kansa|kansojen]] perinteinen [[elinkeino]]. Siinä vapaana eläviä [[eläin|eläimiä]] pyydystetään, ja niiden ruhot hyödynnetään. Ruhon hyödyntäminen on vaihdellut suuresti kansoittain ja aikakausittain. Ruho on saatettu hyödyntää luita myöten, tai vain eläimen [[turkki]] on otettu hyötykäyttöön.


Suomessa synonyymejä ja murreilmauksia metsästykselle ovat jahti, pyynti, mehättely, mehtuu, erästys, saalistus, metästys. Esimerkiksi kun joku eläin on saatu saaliiksi, se on jäänyt ”eräksi”. (Vrt. saada kiinni = ”käsittää”, Pentti Haanpäällä: ”Mistä olet käsittänyt tupakkaa?”)
Suomessa synonyymejä ja murreilmauksia metsästykselle ovat jahti, pyynti, mehättely, mehtuu, erästys, saalistus, metästys. Esimerkiksi kun joku eläin on saatu saaliiksi, se on jäänyt ”eräksi”. (Vrt. saada kiinni = ”käsittää”, Pentti Haanpäällä: ”Mistä olet käsittänyt tupakkaa?”)

Versio 15. lokakuuta 2008 kello 20.26

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Tarkenna korjauspyyntöä tai poista tarpeeton korjauspyyntö
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Kalliopiirros metsästämisestä Algeriassa.
Karhunmetsästystä 1300-luvulla

Metsästys on ollut useiden kansojen perinteinen elinkeino. Siinä vapaana eläviä eläimiä pyydystetään, ja niiden ruhot hyödynnetään. Ruhon hyödyntäminen on vaihdellut suuresti kansoittain ja aikakausittain. Ruho on saatettu hyödyntää luita myöten, tai vain eläimen turkki on otettu hyötykäyttöön.

Suomessa synonyymejä ja murreilmauksia metsästykselle ovat jahti, pyynti, mehättely, mehtuu, erästys, saalistus, metästys. Esimerkiksi kun joku eläin on saatu saaliiksi, se on jäänyt ”eräksi”. (Vrt. saada kiinni = ”käsittää”, Pentti Haanpäällä: ”Mistä olet käsittänyt tupakkaa?”)

Metsästys Suomessa

Suomen metsästyslain määritelmän mukaan metsästys tarkoittaa ”luonnonvaraisena olevan riistaeläimen[1] pyydystämistä sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun”[2]. Saaliiksi saadut riistaeläimet käytetään yleensä ravinnoksi, erityisesti hirvenpyynnin merkitys metsästäjälle on suuri. 2002–2003 pyydettiin vuodessa yli 80 000 hirveä. Hirvenlihan tuotto ylittää nelinkertaisesti poronlihan tuoton.

Turkiseläinten pyynti on nykyään huonosti kannattavaa, joten pyynti on lähinnä haittaeläiminä pidettyjen pienpetojen, kuten Suomen luontoon kuulumattoman minkin tai supikoiran saalistusta. Suomessa metsästys on suosittu harrastus, nykyään Suomessa on noin 300 000 metsästäjää, joista viisi prosenttia eli noin 15 000 on naisia. Suomessa on väkilukuun suhteutettuna enemmän metsästäjiä kuin missään muussa Euroopan maassa.

Suomalaisen metsästyksen historiaa

Saksalaisen Augustin Hirschvogelin kaiverrus Karhun metsästys vuodelta 1520-1553.
Saksalainen piirros susijahdista vuodelta 1582
Willem van Aelstin maalauksessa vuodelta 1668 metsästysvälineitä ja riistalintuja

Suomessa on metsästetty jo siitä asti, kun tänne muutti ihmisiä. Suomi asutettiin hylkeenpyynnin avullakenen mukaan?. Traaniöljyn ja nahkojen kauppaa arvellaan käydyn Suomen alueella jo 5 500 eaa. Suomalaisten hylkeenpyyntikylien, muun muassa Yli-Iin Kierikki, asuinkentiltä on löydetty muualta tuotua meripihkaa, kuparia ja kultaa. Hylkeennahka on Roomassa ollut kalliimpi kuin leijonan talja. Sen hinta on tuolloin vastannut käsityöläisen kuukauden palkkaa.

Vielä 1500-luvulla traaniöljyä vietiin yli 300 000 litraa. Katolinen kirkko katsoi keskiajalla hylkeen kalaksi. Se avasi hylkeenlihan viennin, koska paaston aikana sai syödä kalaa.

Hyljettä paljon myöhemmin alkoi turkiseläinten kaupallinen pyynti. Turkiskauppa muodosti aina sydänkeskiajalle saakka merkittävän tulonlähteen Suomen asukkaille ja Ruotsin kruunulle[3]Etenkin kettu, kärppä, näätä ja varsinkin orava ovat olleet pyynnin kohteina. Hirviä on aiemmin ollut paljon nykyistä vähemmän, sillä nykyisin metsien biomassa on suurempi kuin koskaan ja se yhdessä petojen suhteellisen vähälukuisuuden kanssa ovat mahdollistaneet hirven ja hirvieläinten lisääntymisen.

Saaristossa linnustus on aikoinaan ollut tuottoisaa. Vanha tapa metsästää keväällä pesimään tulevia lintuja oli keino hankkia lisäravintoa ruoan suhteen vaikeana kevätaikana. Kun kaskiviljely lisäsi teerien lukumäärää, oli teerijahti hyvin tuottoisaa. Laiduntaminen lisäsi myös jouhisorsien määrää, ja kun tavi-, sinisorsa ja haapanakannat olivat jo entuudestaan vahvat, saalista on saatu ilmeisesti nykyisiä vastaavia saalismääriä jo 1900-luvun alussa.

Nykyisin metsästettäviksi mahdollisia lajeja on Suomessa enemmän kuin ennen, mutta metsästyksen parissa lajeja on aiempaa vähemmän. Muun muassa kuovi, tilhi ja monet muut linnut olivat aikaisemmin metsästettäviä.

Minkki tuotiin Suomeen tarhattavaksi turkiseläimeksi, mutta villiintyi (ja ilmeisesti syrjäytti vesikon). Samoin Piisami on tuotu turkiseläimeksi. Se löysikin ilmeisesti tyhjän lokeron ekosysteemistämme . Valkohäntäpeura tuotiin Amerikasta. Se oppi uuden elinalueensa vuodenkierron, ruokapöydän ja talveen valmistautumisen. Villisika on levinnyt Suomeen lähinnä Karjalankannaksen kautta. Nokikana ja punasotka ovat myös laajentaneet onnistuneesti reviiriään. Fasaani menestyy hyvin, samoin kanadanmajava. Mufloni selviytyy myös, mutta sitä ei ole edes tarkoitus lisätä, vaan mufloni pysynee erikoisuutena.

Metsästys ei ollut vain keino hankkia ruokaa pöytään. Se liittyi myös tuhoeläinten, lähinnä suurpetojen, torjuntaan. Petojen torjuntaa pidettiin niin tärkeänä, että se näkyi laeissa: Vuoden 1736 alussa voimaan astuneessa laissa lueteltiin nimeltä useita haittaa aiheuttavia eläimiä, joita sai vapaasti pyytää ilman pelkoa syytteistä. Tällaisia eläimiä olivat suurpetojen lisäksi muun muassa näätä, saukko ja majava sekä linnuista haukat, kotka ja huuhkaja. Samoin maanomistajia velvoitettiin rakentamaan susiaitoja ja -kuoppia.[4]

Riistantutkimus Suomessa

Suomessa metsästäjät laskevat riistaeläimet vuosittain Ylä-Lappia lukuun ottamatta riistakolmioiden avulla. Laskentaan osallistuu jopa 100 000 metsästäjää. Tulokset siirtyvät riistantutkimuksen käyttöön, ja niiden perusteella annetaan pyyntirajoitukset ja -suositukset.

Suomessa RKTL tuottaa lähes suoraan metsästystä ohjaavaa tietoa. Niinpä esimerkiksi elinalueiden pirstoutumisen vähentämää metsoa ei metsästetä juuri lainkaan Etelä-Suomessa.

Metsästys ja sukupuutot

Amerikassa biisoni hävitettiin lähes sukupuuttoon alkuperäisväestön ruoansaannin vaikeuttamiseksi. Biisonia pyydettiin myös nahan takia. Lihaa ei otettu läheskään aina talteen tai talteen otettiin pelkkä kieli. Muuttokyyhky tapettiin sukupuuttoon muun muassa haulipanoksia ampuvien tykkien avulla.

Metsästyksen kritiikkiä

Jotkut eläinsuojelijat ovat arvostelleet metsästystä joko tarpeettomana tai epäeettisenä. Osa eläinaktivisteista on vaatinut metsästyksen lopettamista kokonaan.

Metsästyksen puolustusta

Toisaalta puolustajat ovat sanoneet metsästystä eettisemmäksi kuin liharuoan ostamista teurastamoilta, sillä metsästettäessä eläimet ovat luonnollisessa ympäristössään.

Suomessa riistakantojen metsästysrasitus on tarkoin säädeltyä ja kohdistuu enimmäkseen kannan siihen osaan, nuoriin yksilöihin, joka muutenkin menetettäisiin tulevan talven aikana. Metsästäjiä on myös hyvin paljon, noin 300 000 ja metsästyksen suosio on kasvussa naisten keskuudessa. Metsästyksen taloudellinen arvo on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) laskelman mukaan noin 60-70 miljoonaa euroa. Summa riippuu laskutavasta ja riistanlihan hinnan arvostuksesta.

Eräiden lajien metsästyksen lopettaminen aiheuttaisi moninaisia haittoja: jos hirvikantaa ei pidettäisi kurissa, liikennekuolemat lisääntyisivät sekä metsätuhot olisivat metsäntutkimuksen mukaan huomattavia. Myös hyljekantaa voidaan joutua tulevaisuudessa rajoittamaan, sillä hyljetuhot vaikuttavat paikoin voimakkaasti kalastuselinkeinoon.

Metsästysmuodot

Pyydettävän lajin mukaan

  • Suurristan metsästys (esimerkiksi hirvi ja suurpedot, aiemmin muun muassa mammutti)
  • Linnustus, metsäkanalinnut (pyy, teeri, metso, riekko ja kiiruna)
  • Sorsalintujen metsästys l. sorsastus (mm. sinisorsa, metsä- ja merihanhi, nokikana)
  • Hirvieläinten metsästys (hirvi, valkohäntä-, kuusi- ja metsäpeura, metsäkauris)
  • Turkismetsästys (kettu, piisamin, supikoira, minkki, mäyrä, orava, susi, ilves ym.)
  • Muu pienriistametsästys (majava sekä sepelkyyhky, aiemmin muun muassa tilhi, kuovi ja pulmunen)
  • Hylkeenpyynti, l. hylkijahti (harmaahylje, norppa, gronlanninhylje, kirjohylje)

Metsästysvälineen mukaan

  • Jousimetsästys (kaikki lajit pl. hylje)
  • Keihästys (aiemmin karhu ja hirvi)
  • Harpunointi (aiemmin muun muassa hylje ja valas)
  • Verkko- tai rysäpyynti (aiemmin hylje)
  • Ansa- ja loukkupyynti (aiemmin karhu, peurat, jänis, metsäkanalinnut ja hylje, nykyään pienpedot)
  • Ampuma-aseella metsästys (Erilaiset pedot, nisäkkäät, vesi- ja kanalinnut)

Saalistusmenetelmän mukaan

  • Hiivintä ja jäljitys eli naakiminen (nisäkkäät, aik. metson soidinpyynti)
  • Ajometsästys, ajavan miesketjun käyttö (jänis, hirvieläimet, fasaani)
  • Metsästys karkottavan koiran avulla (kanalinnut, jänis, rusakko)
  • Metsästys seisovan koiran avulla (kanalinnut, vesilinnut, jänis, pienpedot)
  • Metsästys haukkuvan koiran avulla (kanalinnut, vesilinnut, hirvieläimet, karhu)
  • Metsästys ajavan koiran avulla (jänis, hirvieläimet, kettu)
  • Metsästys pysäyttävän koiran avulla (hirvieläimet, karhu)
  • Metsästys noutavan koiran avulla (sorsalinnut, metsälinnut, peltopyy, fasaani)
  • Metsästys jälkikoiran avulla (nyk. haavoittuneet hirvieläimet ja karhu)
  • Haaska- tai syöttipyynti (valkohäntäpeura, kettu, supi, aiemmin karhu)
  • Väijyntämetsästys ilman haaskaa (Hirvi, jänis, aiemmin hylje)
  • Kuvastus (teeri, sorsalinnut, varis, kyyhky)
  • Houkuttelumetsästys äänen ja/tai tuoksun avulla (hirvi, hirvieläimet, teeri, pyy, varis)
  • Saartaminen ja/tai ylläkkö (aiemmin harmaahylje)
  • Lippusiima (susi, kettu)
  • Houkutinmetsästys elävän saalishoukuttimen avulla (susi)
  • Houkutinmetsästys muun elävän houkuttimen avulla (vihollinen tai oma poikanen; varis, hylje)
  • Luolakoirametsästys (kettu, mäyrä)
  • Luolametsästys, pesäpyynti, poikasten sieppaus (aiemmin hylje ja sen kuutti; suden ym. pesien tyhjennys)
  • Munittaminen ja munien keruu (varsinkin telkän munittaminen)
  • Lähestyminen tai houkuttelu lajikumppaniksi naamioituneena (peura, hylje)
  • Lähestyminen eläimen suojassa (teeren metsästys)

Käytössä olevia metsästysmuotoja saalislajeittain

Metsästysrikollisuus

Metsästysrikoksista yleisin lienee salakaato. Myös kiellettyjen ansojen, loukkujen, ammusten tai myrkkyjen käyttö kuuluu tämän rikollisuuden piiriin.

Metsästystaikoja ja -uskomuksia

Nykyisin metsästykseen ei enää juuri liity taikauskoa, mutta tavan mukaan onnea ei edelleenkään saa metsästäjälle toivottaa, vaan mieluummin tarkkoja laukauksia.[5]

Metsästys ja yhteiskuntaluokka

Eräillä metsästysmuodoilla, kuten Britannian ketunmetsästyksellä, on ollut vahvasti yläluokkainen leima. Metsästysoikeus kuuluu maanomistajille niin Suomessa kuin Keski-Euroopassakin, ja he vuokraavat sitä eri muotoisesti eteenpäin. Suomessa metsästysluvan voi saada kuka tahansa metsästystutkinnon suorittanut. Metsästäminen edellyttää, muiden vaatimusten täyttymisen ohella, metsästysoikeuden hallitsemista tai vuokraamista. Kuka tahansa voi vuokrata metsästysoikeuden valtion alueille. Myös esimerkiksi Saksassa kuka tahansa voi saada metsästyslisenssin.[6] Yhdysvalloissakaan metsästysharrastus ei rajoitu yläluokkaan, vaikkakin metsästäjien keskimääräinen tulotaso on siellä jonkin verran muuta väestöä korkeampi.[7]


Kirjallisuus

  • Heikki Lehikoinen: Tuo Hiisi hirviäsi. Metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa. Teos: Keuruu 2007.

Lähteet

  1. ↑ [http://www.teho.net/mkj/store/Sanasto.htm/
  2. ↑ Metsästyslaki 2§
  3. ↑ Sirpa Aalto: Metsästyksen kulttuurihistoriasta 1.9.2008. Agricola-verkko. Viitattu 2.9.2008. suomi.
  4. ↑ Sirpa Aalto: Metsästyksen kulttuurihistoriasta 1.9.2008. Agricola-verkko. Viitattu 2.9.2008. suomi
  5. ↑ Sirpa Aalto: Metsästyksen kulttuurihistoriasta 1.9.2008. Agricola-verkko. Viitattu 2.9.2008. suomi
  6. ↑ http://www.face-europe.org/huntingineurope/nationalsections_en/germany_en.pdf
  7. ↑ http://library.fws.gov/nat_survey2001_deerhunting.pdf
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Metsästys.

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metsästys&oldid=5661477”