Ero sivun ”Saksan jalkapallomaajoukkue” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti muokkasi: simple:Germany national football team |
p Botti lisäsi: wuu:德国国家足球队 |
||
| Rivi 894: | Rivi 894: | ||
[[tr:Almanya Millî Futbol Takımı]] |
[[tr:Almanya Millî Futbol Takımı]] |
||
[[uk:Збірна Німеччини з футболу]] |
[[uk:Збірна Німеччини з футболу]] |
||
[[wuu:德国国家足球队]] |
|||
[[zh:德國國家足球隊]] |
[[zh:德國國家足球隊]] |
||
Versio 13. lokakuuta 2008 kello 16.48
| Saksa | |||
|---|---|---|---|
[[Tiedosto: |200px|]] |
|||
| Liitto | Saksan jalkapalloliitto (Deutscher Fußball-Bund) | ||
| Valmentaja |
 Joachim Löw |
||
| Eniten otteluita | Lothar Matthäus (150) | ||
| Eniten maaleja | Gerd Müller (68) | ||
|
|||
| Ensimmäinen ottelu | |||
| Suurin voitto | |||
| Suurin tappio | |||
|
|
|||
| MM-kilpailut | |||
| Esiintymiset | 16 (ensimmäiset 1934) | ||
| Paras MM-sijoitus | 3 mestaruutta (1954, 1974, 1990) | ||
| EM-kilpailut | |||
| Esiintymiset | 9 (ensimmäiset 1972) | ||
| Paras sijoitus | 3 mestaruutta (1972, 1980 ja 1996) | ||
.svg){kind=small}
Saksan jalkapallomaajoukkue on joukkue, joka edustaa Saksaa jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii Saksan jalkapalloliiton alaisuudessa. Joukkue on voittanut kolmesti sekä maailmanmestaruuden että Euroopan mestaruuden.
Historia
Alkuajat
Vaikka Saksan maajoukkue pelasikin ensimmäisen virallisen ottelunsa 5. huhtikuuta 1908 Baselissa Sveitsiä vastaan, oli epävirallisia otteluita järjestetty jo 1898 Pariisissa. Saksa voitti paikallisen joukkueen 12. joulukuuta 7-0 ja seuraavana päivänä toisen joukkueen 2-1. Vuotta myöhemmin 1899 eri saksalaiskokoonpanot pelasivat kahden vuoden aikana vastaavia englantilaisjoukkueita vastaan viisi ottelua. Näistä nykyään esimaaotteluina tunnetuista kohtaamisista ensimmäinen pelattiin Berliinissä 23. marraskuuta 1899 ja päättyi Englannin 2-13 vierasvoittoon. Myös muut käydyistä otteluista päättyivät englantilaisten selviin voittoihin.
Saksan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1900 Leipzigissa 86 seurajoukkueen edustajien välisessä kokouksessa. Ensimmäisinä vuosina virallisia maaotteluita ei kuitenkaan järjestetty, johtuen suurelta osin saksalaisen jalkapallon tuolloisesta voimakkaasta alueellisesta jakautumisesta. Maaottelutoiminta aktivoitui vasta mainitussa ottelussa Sveitsiä vastaan vuonna 1908, ja Sveitsistä muodostuikin saksalaiselle maaottelutoiminnalle perinteinen avausvastustaja - myös molempien maailmansotien ja toisaalta yhdistymisen jälkeiset ensimmäiset ottelut pelattiin juuri Sveitsiä vastaan.
Maajoukkueen ensimmäinen varsinainen arvoturnaus olivat Tukholman vuoden Kesäolympialaiset 1912, joissa joukkue saavutti yhä edelleen suurinumeroisimman voittonsa 16-0 Venäjää vastaan. Ottelussa Saksan Gottfried Fuchs teki kaikkiaan kymmenen maalia, joka sekin on edelleen voimassa oleva Saksan ennätys. Joukkue kantoi jo tuolloin Preussin mustavalkoisia värejä, myöskään ne eivät ole poliittisista muutoksista huolimatta kadonneet.
Vuoteen 1923 joukkue pelasi ilman valmentajaa (alkuaikojen epävirallisia joukkueita kasasi Walter Bensemann ja myöhemmin valintakomiteat), tuolloin vakanssin otti ensimmäisenä vastaan mannheimilainen kansakoulunopettaja Otto Nerz, jonka johdolla Saksa otti osaa myös ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 1934 Italiassa ja sijoittui kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin Berliinin olympialaisissa joukkue putosi jo puolivälierissä hävittyään Norjalle 0-2. Tämä on edelleen Norjan ainoa voitto Saksasta.
Kehitystä ennen sotia
Berliinin kisojen jälkeen uudeksi valmentajaksi nousi entinen maajoukkuepelaaja Sepp Herberger, joka lunastikin odotukset murskaamalla seuraavana vuonna ystävyysottelussa Tanskan lukemin 8-0, ja joukkue saikin ottelun pelipaikan mukaan lempinimekseen Breslauer-Elf. Breslaun joukkue pelasi vuoden aikana 11 ottelua, voittaen niistä kymmenen. Joukkuetta pidettiinkin yhtenä ennakkosuosikeista vuoden 1938 kisojen maailmanmestariksi, kun karsinnassa Saksa voitti Ruotsinkin 5-0. Keväällä 1938 ennen MM-kisoja marssivat Saksan sotajoukot Itävaltaan, ja uusi jalkapallomaajoukkue määrättiin muodostettavaksi valiten tasapuolisesti saksalaisia ja itävaltalaisia pelaajia. Ranskaan matkustikin epäyhtenäinen joukkue, joka putosi Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä on ainoa kerta kun Saksan maajoukkue ei MM-kisoissa ole selviytynyt vähintään puolivälierään (til. 2006). Sotavuosina Saksa pelasi noin 30 maaottelua 1939-42 Euroopan maita vastaan kunnes ne Stalingradin tappion myötä lopetettiin. Saksan toiseksi suurin maaotteluvoitto tuli sekin sodan aikana 1. syyskuuta 1940 Leipzigissa Suomea vastaan 13-0. Saksa oli merkittävin ehdokas vuoden 1942 MM-kisojen isäntämaaksi, mutta sodan vuoksi niitä ei pelattu. Saksan jalkapalloliitto DFB oli alistettu 1933-38 Saksan valtakunnan urheiluliiton osastoksi (DRL) ja 1938-45 (NSRL).
Paluu sotien jälkeen
Toisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 suljettiin Saksa kansainvälisestä jalkapallosta, eikä sen sallittu osallistua ensimmäisiin sodanjälkeisiin arvoturnauksiin. Saksan jalkapallokomitea (DFA) perustettiin 1948 ja jalkapalloliitto uudelleen 1950 ja syksyllä se hyväksyttiin uudelleen FIFAn jäseneksi.
Paluu MM-kisoihin tapahtui Sveitsissä vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa maa hävisi alkulohkossa kansainvälistä jalkapalloa tuolloin hallinneelle Unkarille 8-3, ja tarvitsi uusintaottelun tasapisteisiin yltänyttä Turkkia vastaan päästäkseen jatkoon. Alkulohkon jälkeen maa selvitti kuitenkin tiensä loppuotteluun raivaten tieltään Jugoslavian ja Itävallan. Loppuottelussa vastaan asettui alkulohkossa ylivoimaiseksi vastukseksi osoittautunut Unkari, ja ottelu alkoikin odotetuissa merkeissä Unkarin siirtyessä kahdeksassa minuutissa 2-0 johtoon. Saksa onnistui kuitenkin kaventamaan välittömästi, ja vain yhdeksän minuuttia myöhemmin oli peli tasan. Siitä eteenpäin muodostui ottelu kiivastahtiseksi kamppailuksi, ja ratkaisu syntyi vasta 84. peliminuutilla Helmut Rahnin toisen osuman myötä. Maalin jälkeen keskittyi Unkari pelkästään hyökkäämään, ja onnistuikin maalinteossa melkein heti Saksan maalin jälkeen, joka oli kuitenkin paitsio ja Saksa voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Niin ottelusta itsestään kuin erityisesti sitä seuranneesta voitosta muodostui Saksassa suuri kansanjuhla, ja voitto koettiin yleisesti uuden aikakauden aluksi ja kansallistunnon palauttajaksi toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen. Mestaruuskautensa aikana Saksan maaottelutilasto oli negatiivinen, mutta siitäkin huolimatta Saksa voitti Ruotsin kisoissa alkulohkonsa ja oli lopulta neljäs. Chilen kisoissa 1962 Saksa voitti alkulohkon, jossa oli isäntämaa Chile ja Italia, mutta putosi yllättäen puolivälierässä Jugoslavialle.
Menestystä
Seuraavaa arvokisamenestystä saatiin odottaa vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuihin asti, jolloin Saksa selviytyi vaikeasta alkulohkosta tappioitta jatkoon, ja kaatoi jatkopeleissä Uruguayn ja Neuvostoliiton kohdaten isäntämaa Englannin loppuottelussa. Tasainen ottelu päätyi lopulta jatkoajalle, jolloin oli Saksan vuoro joutua kyseenalaisen maalitulkinnan uhriksi Englannin Geoff Hurstin toimitettua pallon maaliviivalle. Englanti voitti lopulta 4-2, Hurstin viimeisteltyä loppulukemat toisella kyseenalaisella maalilla jatkoajan viimeisellä minuutilla yleisön rynnätessä jo kentälle.
Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailuissa Meksikossa joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi hävittyään välierissä dramaattisesti Italialle ottelussa, joka muistetaan Saksassa nimellä Jahrhundertspiel - vuosisadan ottelu. Italia oli siirtynyt ottelussa johtoon jo ensimmäisten peliminuuttien aikana, ja johto kestikin aina lisäajalle saakka, jolloin Karl-Heinz Schellinger teki mittavan maajoukkueuransa ainoan maalin vieden ottelun jatkoajalle. Jatkoajasta, jonka Saksa pelasi käytännössä alivoimalla avainpelaajiin lukeutuneen Franz Beckenbauerin taistellessa loukkaantuneena, muodostui poikkeuksellisen runsasmaalinen. Molemmat joukkueet ehtivät jo vuorollaan johtaa ottelua, kunnes Italian Gianni Rivera viimeisteli viimein 112. minuutilla lopullisiksi jääneet 4-3 numerot.
Saksa sai pitkän odottelun jälkeen lopulta MM-kisat 1974, sillä 1942 sota oli esteenä ja 1966 kisat menivät Englannille, jonka liitto oli juuri täyttänyt 100 vuotta. Kuten Münchenin olympiakisoissa, niin nytkin myös DDR:n maajoukkue selviytyi lopputurnaukseen (Suomen lohkosta). Saksa oli hallitseva Euroopanmestari ja Brasilian ohella suurin mestariehdokas, johon kisojen aikana nousivat myös olympiavoittaja Puola sekä Hollanti. Saksa voitti kotimaailmanmestaruuden Münchenin olympiastadionilla Hollantia vastaan 2-1, pelissä jossa Saksan suurimman seurajoukkueen FC Bayern Münchenin pelaajia oli peräti kuusi eli maalivahti Sepp Maier, puolustaja Georg Schwarzenbeck, libero ja kapteeni Franz Beckenbauer, Paul Breitner, joka teki rangaistuspotkusta tasoitusmaalin, Uli Hoeneß sekä voittomaalin tehnyt Gerd Müller (Der Bomber, pommittaja), joka nousi MM-kisojen kaikkien aikojen kuninkaaksi 14 osumallaan, koska 15. maali hylättiin paitsiona väärin perustein. (Vuoden 2006 kisoissa Brasilian Ronaldo teki 15. maalinsa ja ohitti Müllerin). DDR:n maajoukkue voitti Saksan 1-0 historian ainoassa kohtaamisessa Hampurissa ja DDR oli lopulta kuudes.
Argentiinan MM-kisoissa 1978 Saksa oli kuudes, mutta Espanjassa 1982 sekä Meksikossa 1986 molemmissa hopealla. Saksa selviytyi Italian 1990 kisoissa kolmannen kerran peräkkäin loppuotteluun ja voitti Argentiinan 1-0 ottaen samalla kolmannen maailmanmestaruuden. Samana vuonna DDR:n maajoukkue ja jalkapalloliitto (DFV) lakkautettiin ja ne liitettiin Saksan jalkapalloliittoon.
1990-luvulta 2000-luvulle
Yhdysvaltojen 1994 ja Ranskan 1998 MM-kisoissa Saksa oli puolivälierissä, mutta Korea/Japanin 2002 kisoissa Saksa selviytyi loppuotteluun, jossa se hävisi historiallisessa pelissä Brasilialle 0-2. Vaikka maat olivat tuolloin MM-historian kaksi ylivoimaisesti menestyksekkäintä maata, niin vasta nyt ne kohtasivat ensi kertaa MM-lopputurnauksessa.
Historia 2000-luvulla
Toisissa kotikisoissa 2006 Saksa lähti haastajan asemasta. Se hävisi välierässä mestari Italialla jatkoajalla 0-2, mutta voitti pronssiottelussa Portugalin 3-1 jatkaen menestyksekästä MM-historiaansa.
Saksa EM-kisoissa
Euroopan mestaruuskisoihin Saksa ei osallistunut vuonna 1960 eikä vuonna 1964, mutta karsiutui yllättäen vuoden 1968 kisoista, kun varamiehinen joukkue jäi Albaniaa vastaan 0-0 tasapeliin. Seuraavissa kolmissa kisoissa Saksa oli loppuottelussa. Belgiassa 1972 mestaruus, Jugoslaviassa 1976 tappio rangaistuspotkuilla ja Italiassa 1980 mestaruus.
Ranskan kisoissa 1984 Saksa oli viides ja kotikisoissaan 1988 kolmas (tappio välierässä mestari Hollannille). Yhdistymisensä jälkeen Saksa otti EM-hopeaa Ruotsin 1992 kisoissa ja voitti taas mestaruuden Englannin 1996 kisoissa. Hollanti/Belgia 2000 kisoissa sekä Portugalin 2004 EM-kisoissa Saksa jäi alkulohkoihin. 2008 EM-kisoissa Saksa otti taas hopeaa
Sijoitukset arvokilpailuissa
| Vuosi | Kilpailut | Sijoitus |
|---|---|---|
| 1912 | Olympialaiset | 1. kierros |
| 1928 | Olympialaiset | 2. kierros |
| 1934 | MM-kisat | Pronssia |
| 1936 | Olympialaiset | Puolivälierät |
| 1938 | MM-kisat | Alkulohko |
| 1954 | MM-kisat | Mestari |
| 1958 | MM-kisat | Neljäs |
| 1962 | MM-kisat | Puolivälierät |
| 1964 | EM-kisat | ei osallistunut |
| 1966 | MM-kisat | Hopeaa |
| 1970 | MM-kisat | Pronssia |
| 1972 | EM-kisat | Mestari |
| 1974 | MM-kisat | Mestari |
| 1976 | EM-kisat | Hopeaa |
| 1978 | MM-kisat | 2. kierros |
| 1980 | EM-kisat | Mestari |
| 1982 | MM-kisat | Hopeaa |
| 1984 | EM-kisat | Alkulohko |
| 1986 | MM-kisat | Hopeaa |
| 1988 | EM-kisat | Välierä |
| 1990 | MM-kisat | Mestari |
| 1992 | EM-kisat | Hopeaa |
| 1994 | MM-kisat | Puolivälierät |
| 1996 | EM-kisat | Mestari |
| 1998 | MM-kisat | Puolivälierät |
| 2000 | EM-kisat | Alkulohko |
| 2002 | MM-kisat | Hopeaa |
| 2004 | EM-kisat | Alkulohko |
| 2006 | MM-kisat | Pronssia |
| 2008 | EM-kisat | Hopeaa |
Nykyinen joukkue
- Lokakuussa 2008 käytäviin MM-karsintaotteluihin Venäjää ja Walesia vastaan valitut pelaajat.[1]
Maalivahdit:
Puolustajat:
- Clemens Fritz (Werder Bremen)
- Arne Friedrich (Hertha Berlin)
- Marcell Jansen (Hamburger SV)
- Philipp Lahm (Bayern München)
- Per Mertesacker (Werder Bremen)
- Serdar Tasci (VfB Stuttgart)
- Heiko Westermann (Schalke 04)
Keskikenttäpelaajat:
- Michael Ballack (Chelsea)
- Torsten Frings (Werder Bremen)
- Thomas Hitzlsperger (VfB Stuttgart)
- Jermaine Jones (Schalke 04)
- Simon Rolfes (Bayer Leverkusen)
- Bastian Schweinsteiger (Bayern München)
- Piotr Trochowski (Hamburger SV)
Hyökkääjät:
- Mario Gómez (VfB Stuttgart)
- Patrick Helmes (Bayer Leverkusen)
- Miroslav Klose (Bayern München)
- Kevin Kurányi (Schalke 04)
- Lukas Podolski (Bayern München)
Muita viime aikoina maajoukkueessa esiintyneitä pelaajia
- René Adler (Bayer Leverkusen)
- Tim Borowski (Bayern München)
- Timo Hildebrand (Valencia)
- Andreas Hinkel (Celtic)
- Christian Pander (Schalke 04)
- David Odonkor (Real Betis)
- Marko Marin (Borussia Mönchengladbach)
- Christoph Metzelder (Real Madrid)
Päävalmentajat
- 1923-1936 Otto Nerz
- 1936-1964 Sepp Herberger
- 1964-1978 Helmut Schön
- 1978-1984 Jupp Derwall
- 1984-1990 Franz Beckenbauer
- 1990-1998 Berti Vogts
- 1998-2000 Erich Ribbeck
- 2000-2004 Rudi Völler
- 2004-2006 Jürgen Klinsmann
- 2006- Joachim Löw
Entisiä pelaajia
|
|
Vaikutus kulttuuriin
Toisen maailmansodan jälkeen kansallismielisyyden osoittaminen ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä Saksassa. Saksan sodanjälkeisen maajoukkueen vihreä vieraspeliasu vaihdettiin syksyllä 2004 alkuperäiseen punaiseen ja Saksassa vuonna 2006 järjestetyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut toivat muutoksen. Ensimmäistä kertaa ennennäkemätön määrä saksalaisia kannatti joukkuettaan pitäen Saksan lippuja näkyvästi esillä esimerkiksi autoissa ja ikkunoissa.[2] Vuoden 2008 Euroopan-mestaruuskilpailujen aikana liput olivat jälleen esillä.
Lähteet
- ↑ http://www.dfb.de/index.php?id=137
- ↑ Bernstein, Richard: In World Cup Surprise, Flags Fly With German Pride The New York Times. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Maajoukkue Saksan jalkapalloliiton sivuilla (englanniksi)
- Saksa FIFA:n sivuilla (englanniksi)
- RSSSF: Maaottelut ja tulokset (englanniksi)
- RSSSF: Pelaajatilastoja (englanniksi)