Ero sivun ”Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: eu:Konstantinopoliseko III. kontzilioa |
|||
Rivi 27: | Rivi 27: | ||
[[en:Third Council of Constantinople]] |
[[en:Third Council of Constantinople]] |
||
[[es:Tercer Concilio de Constantinopla]] |
[[es:Tercer Concilio de Constantinopla]] |
||
[[eu:Konstantinopoliseko III. kontzilioa]] |
|||
[[fr:IIIe concile de Constantinople]] |
[[fr:IIIe concile de Constantinople]] |
||
[[it:Concilio di Costantinopoli III]] |
[[it:Concilio di Costantinopoli III]] |
Versio 7. lokakuuta 2008 kello 06.24
Osa artikkelisarjaa |
Ekumeeniset kirkolliskokoukset |
---|
Kuva Trenton kirkolliskokouksesta. |
300–400-luku |
500–800-luku |
1100–1300-luku |
1400–1500-luku |
1800–1900-luku |
Kuudes ekumeeninen eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi" tunnustetun kirkon piispojen kirkolliskokous pidettiin v. 680 Konstantinopolissa.Tämä kirkolliskokous oli kutsuttu käsittelemään dogmaattisia asioita, muun muassa Kristuksen jumalallista luontoa ja otettiin kantaa monoteletismiin. Kirkolliskokouksen kutsui koolle keisari Konstantinos IV.
Kun kuudes ekumeeninen kirkolliskokous oli päättynyt ja kirkkoisät hajaantuneet, tuli tarve kutsua (kutsujana keisari Justinianus II) kirkolliskokousedustajat toistamiseen koolle antamaan säännöksiä ja täydentämään sen, mikä aikaisemmin oli jäänyt tekemättä. Siksi tätä myös Trullon kokouksen nimellä tunnettua kokousta usein nimiteään viides-kuudenneksi (engl. Qinisext) kirkolliskokoukseksi.
Tässä v. 691 puolella alkaneessa v. 692 päättyneessä kokouksessa oli läsnä 227 kirkkoisää. Henkilökohtaisesti paikalla olivat Konstantinopolin, Aleksandrian, Antiokian ja Jerusalemin patriarkat. Rooman paavin edustajina olivat hänen määräämänsä legaatit, heistä tärkeimpänä Hortingin arkkipiispa Basilius.
Kokous sääti 102 sääntöä, jotka kaikki ovat itäisen kirkon sääntökokoelmissa. Läntinen kirkko ei nykyään tunnusta kaikille näille säännöille itseään velvoittavaa asemaa, vaikka esimerkiksi arkkipiispa Basilius allekirjoitti pöytäkirjan ensimmäisten joukossa.