Ero sivun ”Zulfikar Ali Bhutto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: da:Zulfikar Ali Bhutto |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 60: | Rivi 60: | ||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
{{Viitteet}} |
|||
<references/> |
|||
| ⚫ | |||
{{DEFAULTSORT:Bhutto, Zulfikar Ali}} |
|||
| ⚫ | |||
[[Luokka:Pakistanin presidentit]] |
|||
[[ar:ذو الفقار علي بوتو]] |
[[ar:ذو الفقار علي بوتو]] |
||
Versio 6. lokakuuta 2008 kello 17.54
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Zulfikar Ali Bhutto (5. tammikuuta 1928, Larkana – 4. huhtikuuta 1979) oli pakistanilainen poliitikko. Bhutto toimi maansa presidenttinä vuosina 1971–1973 ja pääministerinä vuosina 1973–1977. Hän oli Pakistanin kansanpuolueen (PPP) perustaja, joka oli yksi suurimmista Pakistanin poliittisista puolueista. Hänen tyttärensä Benazir Bhutto työskenteli kaksi kertaa pääministerinä, ja hänen tyttärenpoikansa Bilawal Bhutto Zardari valittiin Pakistanin kansanpuolueen puheenjohtajaksi 2007. Bhuttosta on usein käytetty nimitystä Quaid-e Awaw (kansan johtaja). Bhutto menetti valtansa kenraali Muhammad Zia-ul-Haqille vallankaappauksessa vuonna 1977, ja hänet teloitettiin hirttämällä syytettynä poliittisten vastustajien murhista. [1]
Poliittista uraa edeltävät vuodet
Bhutto oli syntynyt varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen Sir Shah Nawaz Bhutton, Sindhin maaherran ja Junagadhin valtion ministerin perheeseen. Bhutto kävi koulua Bombayn Cathedral and John Connon -koulussa. Vuonna 1947 Bhutto lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin, missä hän suoritti BA-tutkinnon valtio-opissa. Myöhemmin Bhutto opiskeli Oxfordin yliopistossa. [2]Opintojensa jälkeen Bhutto valmistui asianajajaksi Lontoossa vuonna 1953. Hän oli jo mennyt 8. syyskuuta vuonna 1951 naimisiin iranilaissyntyisen Nusrat Ispahaniin kanssa. Samana vuonna Bhuttoille syntyi tytär Benazir, josta aikanaan tuli myös Pakistanin pääministeri.[3]
Poliittinen toiminta
Ali Bhutto toimi Pakistanin valtuuskunnan jäsenenä YK:ssa 1957. Hän osallistui kansainväliseen konferenssiin Genevessä, Sveitsissä maaliskuussa 1957. Ayub Khan valitsi Ali Bhutton kauppaministeriksi vuonna 1958; hän oli nuorin hallituksen jäsen.
Bhutto toimi liikenneministerinä, rakennustuotannon ministerinä sekä polttoaine- ja energiatuotannon ministerinä ennen valintaansa ulkoministeriksi. Polttoaine- ja energiatuotannon ministerinä hän teki sopimuksen vuonna 1960 öljyn ja kaasun tuotannosta Neuvostoliiton kanssa, ja hän johti kaasun ja mineraalien tuotantoa 1961 ja Pakistanin ensimmäistä jalostamoa Karachissa 1962. Bhutto herätti kansainvälistä huomiota Pakistanin neuvotteluryhmän johtajana 1959. Saadakseen huomiota Kashmirin tapaukselle hän arvosteli Kiinaa, IBritanniaa, Egyptiä ja Irlantia. Hänet valittiin Pakistanin "uuden vasemmiston" johtajaksi vuonna 1966. Hän muodosti Pakistanin kansanpuolueen (PPP) vuonna 1967.[4]
Bhutto pidätettiin yhteyksistään aktivisteihin marraskuussa 1968 ja oli vangittuna kolme kuukautta. Tämän jälkeen hänet vapautettiin. Vallan otti haltuunsa armeijan komentaja Agha Muhammad Yahya Khan, josta tuli Pakistanin presidentti.
Ali Bhutton johtama PPP voitti Pakistanin ensimmäiset vapaat vaalit joulukuussa 1970. Intia hyökkäsi joulukuussa 1970, Pakistanin armeija kukistui nopeasti, Itä-Pakistanista tuli Bangladesh (Bangladeshin itsenäisyyssota ja Indo-Pakistanin sota 1971).
Ulkoministerinä
Hänet valittiin Pakistanin ulkoministeriksi vuonna 1963 ja toimi ulkoministerinä kesäkuuhun 1966 saakka.Hän kävi sarjan neuvotteluja Intian ulkoministerin Swaran Singin kanssa. Bhutto uskoi itsenäiseen ulkopolitiikkaan, vaikkakin tämä aiheuttaisi erimielisyyksiä länsimaiden kanssa.Hänen vastustuksensa Intian ja Pakistanin välistä Taškentin sopimusta kohtaan johti hänen eroamiseensa Ayub Khanin hallituksesta.[5]
Presidenttinä 1971–1973
Bhutto valittiin Pakistanin presidentiksi 20. joulukuuta 1971. Bhutto hyväksyi aluksi kenraali Gul Hassanin Pakistanin armeijan komentajaksi, mutta erotti tämän jo maaliskuussa 1972 ja valitsi armeijan komentajaksi kenraali Tikha Khanin[6]. Ali Bhutto vapautti Bangladeshin itsenäisyystaistelijan Mujibur Rahmanin. Karachin ydinvoimalasuunnitelma hyväksyttiin Bhutton toimesta loppuvuodesta 1972. Bhutto oli perustamassa Pakistanin Atomienergian komissiota. Hän neuvotteli Indira Gandhin kanssa ratkaisuista Kashmirissa ja Punjabissa ja ajoi läpi uuden asetuksen hyväksymällä islamin kansalliseksi uskonnoksi.
Pääministerinä 1973–77
Ali Bhutto toimi pääministerinä vuosina 1973–1977. Hänen politiikkansa kansainvälisellä tasolla oli liittoutumatonta puolueettomuutta. Hän irtisanoi Pakistanin Brittiläisestä Kansainyhteisöstä ja Kaakkois-Aasian sopimusjärjestöstä (SEATO). Bhutto isännöi Islamilaisten järjestön konferenssia Lahoressa. Bhutto lisäsi perustyötä ydinaseohjelman kehittämisessä. Ali Bhutto voitti parlamenttivaalit 1977. Häntä syytettiin vaalipetoksesta. Kenraali Muhammad Zia ul-Hag syrjäytti Ali Bhutton vallankaappauksessa samana vuonna.
Vallasta syrjäyttäminen ja oikeudenkäynti
Sotilasvallankaappaus tapahtui kenraali Muhammad Zia-ul-Hag johtamana 5.heinäkuuta 1977. Zia poisti Bhutton vallasta pitäen häntä pidätettynä kuukauden. Armeija vangitsi Bhutton uudelleen 3. syyskuuta 1977 syytettynä poliittisen vastustajan murhasta maaliskuussa 1974. 35-vuotias Ahmed Raza Kasuri yritti päästä PPP:n ehdokkaaksi. Oikeudenkäynnit Bhuttoa vastaan alkoivat 24. lokakuuta 1977. Bhutto todettiin syylliseksi murhaan ja tuomittiin kuolemaan 18. maaliskuuta 1978. Bhutto hirtettiin 4. huhtikuuta 1979.[7]
Esiintymisiä
- Puhe YK:n turvallisuusneuvostossa
Kirjoja
- YK:n rauhanturvatoiminta 1967
- Poliittinen tilanne Pakistanissa, Veshasher Prahastan , New Delhi (1968)
- Itsenäisyyden myytti, Oxfordin yliopiston painos, Karachi ja Lahore 1969
- Suuri Tragedia (1971)
- Bilateralismi: Uudet suuntaukset (1976)
- If I am Assassinated by Zulfikar Bhutto (1979)
- Teloitukseni, Musawent Weekly International, London (1980)
- Uudet suuntaukset, Nerniva Publishers London 1980
- S. Kulmar, Uusi Pakistan (1973)
- S.J. Burki, Pakistanin Bhutton vallan alla, 1971–1977 (1980)
- S. Wolpert, Zulfikar Bhutto of Pakistan (1993)
Puhekokoelmia
- Pakistanin ulkopolitiikka 1964
- Marssi kohti demokratiaa (1972)
Lähteet
- ↑ {Verkkoviite|osoite=[1]|nimike=Pakistamn-Zia Ul-Haq|päiväys=2007-12-28|kirjoittaja=Peter Blood|vuosi=1994|=työ>Pakistan:A Library ogf Congress Country Studies/CountryStudies|julkaisija=Washington:GPO for the Library Congress|Viitattu 28.02 2008}
- ↑ {Kirjaviite|Sukunimi=Gandhi|Etunimi=Rajanahan|=tekijä Rajanaha Gandhi|Vuosi=1991|nimike=1991|julkaisija=navajivan|sijainti=Intia|id=ASIN BOO6eyqga |sivut=291-93}
- ↑ {Verkkoviite|tekijä=Encyclopedia Britannica 2006|osoite=9079077/Zulfikar Ali Bhutto|muoto=PHP|päiväys=2000-11-07|Viitattu=28.02 2008}
- ↑ Verkkoviite|toimittaja=US Country Services|osoite=http://countrystudies.as/pakistan/19.htm%7Cnimike=Yahya Khan ja Bangladesh|muoto=PHP|päiväys=2006-11-07}
- ↑ {Verkkoviite|toimittaja|US-Centry-Studies|osoite=http://countrystudies.us/pakistan/18.htm%7Cnimike=ayub Khan|muoto=PHP|päiväys=2006-11-07|Viitattu 28.02 2008}
- ↑ {Verkkoviite|toimittaja=US Country Studies|osoite=http://countrystudies.us/pakistan/20.htm%7Cnimike=Zulfikar Ali Bhutto|muoto=PHP|päiväys|Viitattu 28.02 2008}
- ↑ {Verkkoviite|verkko-osoite=|toimittaja=Us Country Studies|osoite=[2]|nimike=PHP|päiväys=2006-11-07|Viitattu 28.02 2008}