Ero sivun ”Kyreneläiset” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
88 349 muokkausta
Viitteet yms.
Rivi 1: Rivi 1:
'''Kyreneläiset''' oli [[hellenistinen filosofia|hellenistisen filosofian]] koulukunta [[antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]]. Koulukunta kannatti [[hedonismi]]a. Koulukunta perustettiin [[300-luku eaa.|300-luvulla eaa.]] Sen perusti [[Aristippos]], [[Sokrates|Sokrateen]] oppilas. Hän oli kotoisin [[Kyrene]]stä.
'''Kyreneläiset''' oli [[antiikin Kreikka|antiikin kreikkalainen]] [[hellenistinen filosofia|hellenistisen filosofian]] koulukunta, joka perustettiin [[300-luku eaa.|300-luvulla eaa.]] Sen perusti [[Aristippos]], [[Sokrates|Sokrateen]] oppilas, joka oli kotoisin [[Kyrene]]stä. Koulukunta kannatti [[hedonismi]]a.


== Filosofia ==
== Filosofia ==


Kyreneläiset olivat sitä mieltä, että tunteita on kaksi: nautinto ja tuska. Nämä vastaavat fyysisinä tuntemuksina pehmeää ja rosoista liikettä. Heidän mielestään nautinto oli kaikkein suurin hyvä, onnellisuus ja ylin päämäärä, ja nimenomaan nautinto välittömänä ruumiillisena tyydytyksenä. Kaikki nautinnot olivat yhtä suuria, mikään ei ollut toista suurempi.
Kyreneläiset olivat sitä mieltä, että [[tunne|tunteita]] on kaksi: nautinto ja tuska. Nämä vastaavat fyysisinä tuntemuksina pehmeää ja rosoista liikettä. Heidän mielestään nautinto, ja nimenomaan nautinto välittömänä ruumiillisena tyydytyksenä, oli kaikkein suurin hyvä, onnellisuus ja ylin päämäärä. Kaikki nautinnot olivat yhtä suuria, mikään ei ollut toista suurempi.


[[Diogenes Laertios|Diogenes Laertioksen]] mukaan kyreneläiset jakaantuivat myöhemmin [[Hegesias Kyreneläinen|Hegesiaan]], [[Annikeris|Annikeriksen]] ja [[Theodoros Jumalaton|Theodoroksen]] seuraajiin, joiden käsitykset poikkesivat toisistaan joissakin asioissa. Hegesiaan seuraajat korostivat henkilökohtaista hyötyä ja nautintoa, ja katsoivat muun muassa, että viisas tekee kaiken itsensä vuoksi, koska ei pidä ketään muuta yhtä arvokkaana. Annikeriksen seuraajat hyväksyivät ystävyyden ja muun muassa uhrautumisen isänmaan puolesta, vaikka se kaventaisikin henkilökohtaista nautintoa. Theodoros hylkäsi kaikki jumalia koskevat uskomukset.
[[Diogenes Laertios|Diogenes Laertioksen]] mukaan kyreneläiset jakaantuivat myöhemmin [[Hegesias Kyreneläinen|Hegesiaan]], [[Annikeris|Annikeriksen]] ja [[Theodoros Jumalaton|Theodoroksen]] seuraajiin, joiden käsitykset poikkesivat toisistaan joissakin asioissa. Hegesiaan seuraajat korostivat henkilökohtaista hyötyä ja nautintoa, ja katsoivat muun muassa, että viisas tekee kaiken itsensä vuoksi, koska ei pidä ketään muuta yhtä arvokkaana. Annikeriksen seuraajat hyväksyivät ystävyyden ja muun muassa uhrautumisen isänmaan puolesta, vaikka se kaventaisikin henkilökohtaista nautintoa. Theodoros hylkäsi kaikki [[jumala|jumalia]] koskevat uskomukset.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Diogenes Laertios | Nimeke=[[Merkittävien filosofien elämät ja opit]] | Sivu=82–87 (II.86–103) | Selite=Suomentanut sekä esittelyn ja selitykset kirjoittanut Marke Ahonen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Summa | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 952-5418-07-3}}</ref>


Kyreneläisyys todennäköisesti vaikutti [[epikurolaisuus|epikurolaisten]] oppeihin. Heidän ajatuksensa kuitenkin eroavat epikurolaisten ajatuksista. Kyreneläiset kielsivät kaiken arvon "henkisiltä nautinnoilta", jotka he yhdistivät toivoon, muistiin, ja yrityksiin kivun lopettamiseksi yleensä. Epikurolaiset puolestaan hyväksyivät päämääräksi sellaisen nautinnon, joka liittyy tuskien poistamiseen, mutta heidän mielestään se oli eri asia kuin onnellisuus. Kyreneläiset puolestaan perustivat näkemyksensä sille huomiolle, että nautinnon ja kivun tuntemukset, jotka ovat luonteeltaan pelkästään fyysisiä liikkeitä, ovat tunnettuja ainoastaan kullekin ihmiselle itselleen.
Kyreneläisyys todennäköisesti vaikutti [[epikurolaisuus|epikurolaisen koulukunnan]] oppeihin. Heidän ajatuksensa kuitenkin eroavat epikurolaisten ajatuksista, ja vaikutus voidaankin nähdä enimmäkseen negatiivisena eli syntyneen sitä kautta, että koulukunnat toimivat toistensa kiistakumppaneina.<ref>Long, A. A. (1999): "The Socratic Legacy", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=K. Algra et al. (toim.) | Nimeke=The Cambridge History of Hellenistic Philosophy | Julkaisija=Cambridge | Vuosi=1999 | Sivu=617-641}}</ref>. Kyreneläiset kielsivät kaiken arvon "henkisiltä nautinnoilta", jotka he yhdistivät toivoon, muistiin, ja yrityksiin kivun lopettamiseksi yleensä. Epikurolaiset puolestaan hyväksyivät päämääräksi sellaisen nautinnon, joka liittyy tuskien poistamiseen, mutta heidän mielestään se oli eri asia kuin onnellisuus. Kyreneläiset puolestaan perustivat näkemyksensä sille huomiolle, että nautinnon ja kivun tuntemukset, jotka ovat luonteeltaan pelkästään fyysisiä liikkeitä, ovat tunnettuja ainoastaan kullekin ihmiselle itselleen.


Nautinnon korostamisesta huolimatta kyreneläiset eivät kuitenkaan suosineet hillittömyyttä, vaan puhuivat itsekurin ja harkinnan puolesta.
Nautinnon korostamisesta huolimatta kyreneläiset eivät kuitenkaan suosineet hillittömyyttä, vaan puhuivat itsekurin ja harkinnan puolesta.
Rivi 27: Rivi 27:
== Lähteet ==
== Lähteet ==


{{Viitteet}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Diogenes Laertios | Nimeke=[[Merkittävien filosofien elämät ja opit]] | Sivu=82–87 (II.86–103) | Selite=Suomentanut sekä esittelyn ja selitykset kirjoittanut Marke Ahonen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Summa | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 952-5418-07-3}}


== Kirjallisuutta ==
== Kirjallisuutta ==
Rivi 36: Rivi 36:


* {{IEP | Id=c/cyren | Nimeke=Cyrenaics | Tekijä=O'Keefe, Tim}}
* {{IEP | Id=c/cyren | Nimeke=Cyrenaics | Tekijä=O'Keefe, Tim}}
* {{CathEnc | Id=04591a | Nimeke=Cyrenaic School of Philosophy | Tekijä=Turner, William}}


{{Antiikin filosofiset koulukunnat}}
{{Antiikin filosofiset koulukunnat}}

Versio 6. lokakuuta 2008 kello 16.56

Kyreneläiset oli antiikin kreikkalainen hellenistisen filosofian koulukunta, joka perustettiin 300-luvulla eaa. Sen perusti Aristippos, Sokrateen oppilas, joka oli kotoisin Kyrenestä. Koulukunta kannatti hedonismia.

Filosofia

Kyreneläiset olivat sitä mieltä, että tunteita on kaksi: nautinto ja tuska. Nämä vastaavat fyysisinä tuntemuksina pehmeää ja rosoista liikettä. Heidän mielestään nautinto, ja nimenomaan nautinto välittömänä ruumiillisena tyydytyksenä, oli kaikkein suurin hyvä, onnellisuus ja ylin päämäärä. Kaikki nautinnot olivat yhtä suuria, mikään ei ollut toista suurempi.

Diogenes Laertioksen mukaan kyreneläiset jakaantuivat myöhemmin Hegesiaan, Annikeriksen ja Theodoroksen seuraajiin, joiden käsitykset poikkesivat toisistaan joissakin asioissa. Hegesiaan seuraajat korostivat henkilökohtaista hyötyä ja nautintoa, ja katsoivat muun muassa, että viisas tekee kaiken itsensä vuoksi, koska ei pidä ketään muuta yhtä arvokkaana. Annikeriksen seuraajat hyväksyivät ystävyyden ja muun muassa uhrautumisen isänmaan puolesta, vaikka se kaventaisikin henkilökohtaista nautintoa. Theodoros hylkäsi kaikki jumalia koskevat uskomukset.[1]

Kyreneläisyys todennäköisesti vaikutti epikurolaisen koulukunnan oppeihin. Heidän ajatuksensa kuitenkin eroavat epikurolaisten ajatuksista, ja vaikutus voidaankin nähdä enimmäkseen negatiivisena eli syntyneen sitä kautta, että koulukunnat toimivat toistensa kiistakumppaneina.[2]. Kyreneläiset kielsivät kaiken arvon "henkisiltä nautinnoilta", jotka he yhdistivät toivoon, muistiin, ja yrityksiin kivun lopettamiseksi yleensä. Epikurolaiset puolestaan hyväksyivät päämääräksi sellaisen nautinnon, joka liittyy tuskien poistamiseen, mutta heidän mielestään se oli eri asia kuin onnellisuus. Kyreneläiset puolestaan perustivat näkemyksensä sille huomiolle, että nautinnon ja kivun tuntemukset, jotka ovat luonteeltaan pelkästään fyysisiä liikkeitä, ovat tunnettuja ainoastaan kullekin ihmiselle itselleen.

Nautinnon korostamisesta huolimatta kyreneläiset eivät kuitenkaan suosineet hillittömyyttä, vaan puhuivat itsekurin ja harkinnan puolesta.

Filosofit

  • Aristippos (n. 435-366 eaa.)
  • Arete (Aristippoksen tytär, 300-luku eaa.)
  • Aristippos Äidinopettama (Areten poika, 300-luku eaa.)
  • Aithiops Ptolemaïslainen (300-luku eaa.)
  • Antipatros Kyreneläinen (300-luku eaa.)
  • Theodoros Jumalaton (n. 335 - 260 eaa.)
  • Epitimides Kyreneläinen (300-luku eaa.)
  • Paraibates (300-luku eaa.)
  • Hegesias Peisithanatos ("Kuolemankannattaja", n. 320 - 280 eaa.)
  • Annikeris (300-luku eaa.)
  • Euhemeros (330-260 eaa.)

Lähteet

  1. ↑ Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 82–87 (II.86–103). Suomentanut sekä esittelyn ja selitykset kirjoittanut Marke Ahonen. Helsinki: Summa, 2002. ISBN 952-5418-07-3.
  2. ↑ Long, A. A. (1999): "The Socratic Legacy", teoksessa K. Algra et al. (toim.): The Cambridge History of Hellenistic Philosophy, s. 617-641. Cambridge, 1999.

Kirjallisuutta

  • Tsouna-McKirahan, Voula: The Epistemology of the Cyrenaic School. Cambridge: Cambridge University Press, 1998.

Aiheesta muualla

  • O'Keefe, Tim: Cyrenaics The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Turner, William: Cyrenaic School of Philosophy Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Antiikin filosofiset koulukunnat
Esisokraattinen filosofia Miletoslaiset · Pythagoralaiset · Efesoslaiset · Elealaiset · Pluralistit · Atomistit · Sofistit
Sokraattinen filosofia Akatemialaiset · Peripateetikot · Kyynikot · Kyreneläiset · Megaralaiset · Dialektikot · Elisläiset
Hellenistinen filosofia Epikurolaiset · Stoalaiset · Skeptikot · Uuspythagoralaiset · Uusplatonistit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kyreneläiset&oldid=5614946”