Pierre-Joseph Proudhon

Tiedosto:Proudhon.jpg

Pierre-Joseph Proudhon

Pierre-Joseph Proudhon (lausutaan [pʁudɔ̃] (15. tammikuuta 1809 – 19. tammikuuta 1865) oli ranskalainen ekonomisti, sosiologi sekä filosofi. Hän oli ensimmäinen, joka käytti itsestään nimitystä "anarkisti". Hänen tunnetuin lauseensa oli "Omaisuus on varkautta".

Proudhon vastusti valtiota ja halusi tilalle vapaaehtoisten yhteisöjen vapaaehtoiset liitot. Hän oli anarkososialisti mutta halusi anarkososialistisen yhteiskunnan toteutettavaksi ilman pakkoa ja väkivaltaa: korkoja ja vuokria ei pidä kieltää, ihmisten vain pitäisi omasta tahdostaan olla pyytämättä niitä ja hankkimatta tuotantovälineitä yksityisomistukseen tai muutenkaan suuria omaisuuksia. Hän piti omaisuutta vapauden perustana.

Nuoruus

Proudhon syntyi Besanconissa 1809, olleen lähtöisin vaatimattomista oloista. Hänen isänsä oli talonpoika ja hän pilkkasi talonpoikien työtä valvovien metropolien rappiota ja ylellistä elämää. Proudhon ei luottanut auktoriteetteihin, jota hyvin kuvastaa hänen täydellinen itseoppineisuutensa. Karl Marx kuvasi häntä proletaariksi, joka puhuu proletaarien puolesta.

Ura

Proudhon ja lapset

Proudhon työskenteli nuoruudessaan työläisenä sekä toimittajana. Hän oli ensimmäinen yhteiskuntafilosofi joka käytti kirjoituksissaan sanaa ”anarkismi” selittäessään ajatusmaailmaansa ja itsestään sanaa ”anarkisti”. Tästä huolimatta hän joutui erimielisyyksiin Karl Marxin sekä muiden anarkistien, kuten Mihail Bakuninin, kanssa 1850. Proudhon piti Marxia yhtä pahana vihollisena kuin Ranskan autoritääristä eliittiä.

Proudhonin mielestä yhteisomistus oli epäsuotavaa ja sosiaalinen vallankumous tulisi saavuttaa rauhanomaisin keinoin.

Ranskalaiset Godwin ja Proudhon sekä saksalainen Max Stirner muodostivat anarkismin ideologian isäkolmikon 1800-luvulla.

Prodhon piti oikeudenmukaisuutta universumia hallitsevana periaatteena, joka hänen mielestään ideoloituu tasapainona, luonnon balanssina. Ottaen huomioon, ettei 1800-luvun alussa ollut vielä laajoja saasteongelmia, hänen ajatuksensa olivat varsin moderneja, anarkisesta luonnostaan huolimatta. Teoksessaan ”Omaisuus on varkautta” hän perustele lausettaan, sillä ettei kenelläkään ole ikuista omistusoikeutta.

Vartuttuaan Proudhon opiskeli latinaa ja menestyi opinnoissaan hyvin, kääntäen muutamia teoksia. Hän käänsi myös ensimmäisen englanninkielisen ”Individualist anarchism 18” teoksen yhdessä Benjamin Tuckerin kanssa.

Proudhon tuli kuuluisaksi artikkeleistaan, pamfleteistaan sekä kirjoistaan sekä siitä että hän osoitti vastustavansa auktoriteetteja osallistumalla Ranskan vallankumoukseen.

Poliittinen ajattelu

Eräs Proudhonin tunnettu lause oli "Anarkia on järjestystä". Tunnetuin oli ”Omaisuus on varkautta” joka liittyy hänen teokseensa ”Mitä omaisuus on?” (1840). Alussa hän kokonaan torjui omaisuuden, yksityisen ja yhteisomistetun.

Myöhemmin hän muutti mieltään ja nosti yksityisomaisuuden vapauden välttämättömäksi edellytykseksi. Tuomitessaan omaisuuden hän ajatteli lähinnä laiskaa maanomistajaa, joka hänen mielestään varasti maillaan ahkeroivilta työläisiltä.

Hänestä omalla työllä tuotettu oli oikeutettua omaisuutta. Hän laski tähän paitsi suoraan itse tehdyt tuotteet, myös omaisuutta myymällä ja ostamalla tai muuten hankitun omaisuuden, kunhan hankinnassa ei käytetty väkivaltaa. Sittemmin hän kuitenkin hyväksyi myös maanomistuksen ja jopa sen periytymisen.

Kirjassaan Theory of Property hän sanoi: "Omaisuus on ainoa voima, joka voi toimia vastavoimana valtiolle." Yksityinen omistusoikeus luo ulkoisesta vallankäytöstä irrallisia piirejä, jotka eivät ole valtiovallan kontrollissa, ja tämä on ainoa keino taata ihmisten vapaus.

Omaisuus on yhteiskunnan spontaani luomus ja suoja kaikenvaltaavaa valtiovaltaa vastaan mutta myös luo mahdollisuuden väärinkäyttöön, riistoon ja varkauteen.

Proudhonia pidetään silti sosialistina, koska hän kannatti sitä, että työntekijät omistaisivat tuotantovälineensä, eivät kapitalistit. Hän ei hyväksynyt maan yksityisomistusta, ja tuotantovälineiden yksityisomistusta hän vastusti monella perusteella, mm. siksi, että se mahdollisti voiton ja työntekijöiden palkkaamisen esimiehen alaisuuteen. Hän myös halusi, että omaisuus jakautuisi melko tasaisesti.

Hän halusi lakkauttaa valtion ja sen tilalle tulisivat vapaaehtoisten muodostamat kunnat ja niiden muodostamat liitot (federaatiot).

Hän vastusti korkoa ja vuokraa mutta halusi niiden katoavan vapaaehtoisesti. Hän korosti, ettei niitä tai muutakaan vapaaehtoista toimintaa saisi kieltää lailla. (Solution of the Social Problem, 1848–49)

Proudhon ei julkisesti juurikaan vaivautunut kritisoimaan Marxia, koska tuolloin Marxia ei pidetty merkittävänä ajattelijana. Sen sijaan hän kritisoi (tuolloin) vaikutusvaltaisia sosialisteja. Silti Proudhonin kirja What is Property? sai Marxin vakuuttumaan että yksityisomistus tulisi lakkauttaa.

Proudhonin mielestä ihminen ei ole luonnostaan hyvä eikä liioin paha, vaan hänen hyvyytensä tai pahuutensa määrittyy niistä ulkoisista oloista, jotka ovat muovanneet hänen luontoaan. Jotta ihminen voisi elää Proudhonin kuvaamassa anarkiassa tulisi heidän olla huomattavasti valistuneempia kuin nyt ja kunnioittaa muita ihmisiä suuresti, jotta hallintokoneisto kävisi turhaksi. Hallinnon tulisi olla vain eräänlainen mielepiteiden vaihtofoorumi tärkeille asioille. Proudhon myönsi kuitenkin utopiansa vaikeuden sillä oikeudenmukaisuus on henkinen ominaisuus, joka kehittyy ihmisessä hitaimmin ja sen esiinsaaminen vaatii ankaraa ja tarmokasta kasvatusta.

Teoksia

• 1840 What is Property? (French: Qu'est ce que la propriété?)
• 1842 Warning to Proprietors
• 1846 The System of Economic Contradictions or the Philosophy of Misery (French: Système des contradictions économiques ou Philosophie de la misère)
• 1851 General Idea of the Revolution in the 19th Century
• 1853 The Manual of the Stock Exchange Speculator (French: Le manuel du spéculateur à la bourse)
• 1858 Of justice in the Revolution and the Church (French: De la justice dans la révolution et dans l'Eglise)
• 1861 War and Peace (French: La Guerre et la Paix)
• 1863 Principle of Federation (French: Du principe Fédératif)
• 1865 Of the political capacity of the working class (French: De la capacité politique des classes ouvrières)
• 1866 Theory of property (French: Théorie de la propriété)
• 1870 Theory of the constitutionalist movement (French: Théorie du mouvement constitutionnel)
• 1875 The principle of art (French: Du principe de l'art)
• 1875 Correspondances (French: Correspondances)