Ero sivun ”Marie Jules César Lelorgne de Savigny” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
add image (from Images for biographies) |
fix |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[ |
[[Kuva:Jules cesar savigny.jpg|thumb|right|Marie Jules César Lelorgne de Savigny]] |
||
'''Marie Jules César Lelorgne de Savigny''' (5. huhtikuuta 1777, |
'''Marie Jules César Lelorgne de Savigny''' ([[5. huhtikuuta]] [[1777]] [[Provins]], [[Ranska]] – [[5. lokakuuta]] [[1851]] [[Galés]], [[Ranska]]) oli [[ranska]]lainen [[eläintiede|eläintieteilijä]]. |
||
Lelorgne de Savigny osallistui eläintieteilijänä [[Napoleon Bonaparte]]n sotaretkelle [[Egypti]]in 1798–1802. Egyptissä hän tutki erityisesti selkärangattomia eläimiä. Jo ennen Egyptin |
Lelorgne de Savigny osallistui eläintieteilijänä [[Napoleon Bonaparte]]n sotaretkelle [[Egypti]]in 1798–1802. Egyptissä hän tutki erityisesti selkärangattomia eläimiä. Jo ennen Egyptin-retkeä hän oli käynyt [[Kiina]]ssa. |
||
Hän oli [[Ranskan tiedeakatemia]]n jäsen ja myös Amsterdamin, Edinburgin ja Oxfordin akatemioiden jäsen. |
Hän oli [[Ranskan tiedeakatemia]]n jäsen ja myös Amsterdamin, Edinburgin ja Oxfordin akatemioiden jäsen. |
Versio 29. syyskuuta 2008 kello 11.32
Marie Jules César Lelorgne de Savigny (5. huhtikuuta 1777 Provins, Ranska – 5. lokakuuta 1851 Galés, Ranska) oli ranskalainen eläintieteilijä.
Lelorgne de Savigny osallistui eläintieteilijänä Napoleon Bonaparten sotaretkelle Egyptiin 1798–1802. Egyptissä hän tutki erityisesti selkärangattomia eläimiä. Jo ennen Egyptin-retkeä hän oli käynyt Kiinassa.
Hän oli Ranskan tiedeakatemian jäsen ja myös Amsterdamin, Edinburgin ja Oxfordin akatemioiden jäsen.
Lelorgne de Savigny kuvaili ja nimesi lukuisia lintulajeja, muun muassa keisarikotkan. Hän nimesi uudelleen kalasääsken, jonka Linné jo oli nimennyt Falco haliaeetukseksi 1758. Savigny sijoitti sääksen aivan omaan sukuunsa, jolle hän kreikkalaisen taruston mukaan antoi sukunimeksi Pandion.
Teoksia
- Histoire naturelle et mythologique de l'ibis (1805).
- Système des oiseaux de l'Égypte et de la Syrie (1811).
- Mémoires sur les animaux sans vertèbres (1816–1820).