Objektiivisuus

Objektiivisuus tarkoittaa henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää. Objektiivisuus on eräs tieteen tunnusmerkki. Ajatus objektiivisuudesta voi nojata siihen, että on olemassa yksi, ihmisten henkilökohtaisista näkemyksistä vapaa todellisuus, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Objektiivisuuteen riittää myös, että jokainen tutkija voi päätyä samaan lopputulokseen tiedeyhteisössä hyväksytyillä metodeilla (objektiivisuus intersubjektiivisuutena). Tieteellisissä teorioissa subjektiiviset tekijät on pyritty poistamaan luomalla yhtenäinen mittaus- ja analyysijärjestelmä. Tutkijoiden välisten näkemyserojen vähentyminen merkitsee tässä mielessä sitä, että ollaan lähempänä totuutta.

Objektiivisuusperiaatteen tavoitteena on varmistaa se, että tutkija ei vaikuta tutkimuksen kohteeseen, vaan lopputulos perustuu ”tutkijan ja tutkittavan aitoon vuorovaikutukseen”. Tämä varmistetaan sillä, että:

• Objektiivisuudessa samankaltaisissa tilanteissa vertailuun käytetään samoja tunnusmerkkejä.
• Eksaktilla kielenkäytöllä varmistetaan se, että esitettävä asia voidaan ymmärtää vain yhdellä tavalla.
• Tulokset ovat toistettavissa, jolloin toiset tutkijat saavat samoilla koejärjestelyillä samoja tuloksia.
• Tulokset yhtäpitäviä muiden teorioiden antamien tulosten kanssa.
• Lopputulos ei ole itsensä kanssa ristiriidassa.

Tieteenfilosofi Thomas Kuhnin mukaan objektiivisuus tieteessä riippuu tiedeyhteisössä vallitsevasta paradigmasta, joka säätelee metodologiaa, esittelee legitiimit tutkimusongelmat ja kertoo tieteellisessä teoriassaan millainen tutkittava todellisuus on. Paradigman vaihtuessa tutkittava todellisuus eli maailmakin muuttuu. Kuhnin mukaan tieteessä ei voida tavoittaa ihmisestä riippumatonta todellisuutta, koska havainnot ovat aina teoriasidonnaisia.

Katso myös

• Konsilienssi
• Subjektiivisuus
• Objektivismi