Ero sivun ”Spektrofotometri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti aikamerkitsi lähdepyynnön. |
|||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
== Toimintaperiaate == |
== Toimintaperiaate == |
||
Spektrofotometri perustuu [[Lambert–Beerin laki]]in, jonka mukaan valon [[absorptio]]n määrä on suoraan verrannollinen valon aineessa kulkemaan matkaan ja valon absorption määrä on suoraan verrannollinen aineen [[konsentraatio]]on liuoksessa. On muistettava, että laki pitää paikkansa vain osittain. On olemassa tietty väkevyysalue, jossa absorptio kasvaa [[Lineaarinen|lineaarisesti]] [[konsentraatio]]n kasvaessa. Tämä alue on riippuvainen aineesta, kuten myös alueen [[leveys]]. Spektrofotometriassa käsiteltävät pitoisuudet ovat luokkaa 1 [[mg]]/l,{{ |
Spektrofotometri perustuu [[Lambert–Beerin laki]]in, jonka mukaan valon [[absorptio]]n määrä on suoraan verrannollinen valon aineessa kulkemaan matkaan ja valon absorption määrä on suoraan verrannollinen aineen [[konsentraatio]]on liuoksessa. On muistettava, että laki pitää paikkansa vain osittain. On olemassa tietty väkevyysalue, jossa absorptio kasvaa [[Lineaarinen|lineaarisesti]] [[konsentraatio]]n kasvaessa. Tämä alue on riippuvainen aineesta, kuten myös alueen [[leveys]]. Spektrofotometriassa käsiteltävät pitoisuudet ovat luokkaa 1 [[mg]]/l,{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} joillakin aineilla huomattavasti matalampiakin. |
||
Spektrofotometrin pääkomponentit ovat säteilylähde, näytetila, [[monokromaattori]] ja [[valovahvistin]]. Yksinkertaisesti selitettynä spektrofotometri lähettää kirkasta [[valo]]a (se sisältää kaikki [[spektri]]n aallonpituudet) näytteen lävitse. Näytteessä tapahtuu tietyn aallonpituuden [[absorptio]] (sitä enemmän mitä vahvempi liuos on). Näytteestä valo heijastuu monokromaattoriin, joka poistaa säteilystä vieraat aallonpituudet päästäen lävitseen vain sen, jota näyte absorboi. Tämän jälkeen spektrofotometri muuttaa valoenergian sähköenergiaksi ja näyttää tuloksen näytössä, jos siihen on kytketty tulostin niin se tulostaa sen paperille. |
Spektrofotometrin pääkomponentit ovat säteilylähde, näytetila, [[monokromaattori]] ja [[valovahvistin]]. Yksinkertaisesti selitettynä spektrofotometri lähettää kirkasta [[valo]]a (se sisältää kaikki [[spektri]]n aallonpituudet) näytteen lävitse. Näytteessä tapahtuu tietyn aallonpituuden [[absorptio]] (sitä enemmän mitä vahvempi liuos on). Näytteestä valo heijastuu monokromaattoriin, joka poistaa säteilystä vieraat aallonpituudet päästäen lävitseen vain sen, jota näyte absorboi. Tämän jälkeen spektrofotometri muuttaa valoenergian sähköenergiaksi ja näyttää tuloksen näytössä, jos siihen on kytketty tulostin niin se tulostaa sen paperille. |
||
Versio 16. syyskuuta 2008 kello 19.54
Spektrofotometri on laite, joka mittaa absorbanssia valon eri aallonpituuksilla ja se voidaan säätää halutulle aallonpituudelle. Spektrofotometri pystyy tunnistamaan värien absoluuttisen XYZ-arvot eli frekvenssit. Vain spektrofotometrillä saadaan mitattua absoluuttiset oikeat väriarvot pohjaksi kaikelle. Periaattessa väriä voidaan mitata lähes kaikesta mahdollisesta tuotteesta ja materiaalista.
Käyttö
- Orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen analyysi.
- Värillisyyden mittaaminen ja värieron määrittäminen. Spektrofotometri on paras mittari sävyn oikeellisuuden määrittämiseen ja se myös analysoi mistä väreistä väri koostuu.
- Tutkimus ja tuotekehityksessä, kun halutaan perehtyä tarkemmin värien käyttäytymiseen esimerkiksi haettaessa uusia raaka-aineita tai sävytettäessä.
Toimintaperiaate
Spektrofotometri perustuu Lambert–Beerin lakiin, jonka mukaan valon absorption määrä on suoraan verrannollinen valon aineessa kulkemaan matkaan ja valon absorption määrä on suoraan verrannollinen aineen konsentraatioon liuoksessa. On muistettava, että laki pitää paikkansa vain osittain. On olemassa tietty väkevyysalue, jossa absorptio kasvaa lineaarisesti konsentraation kasvaessa. Tämä alue on riippuvainen aineesta, kuten myös alueen leveys. Spektrofotometriassa käsiteltävät pitoisuudet ovat luokkaa 1 mg/l, joillakin aineilla huomattavasti matalampiakin.
Spektrofotometrin pääkomponentit ovat säteilylähde, näytetila, monokromaattori ja valovahvistin. Yksinkertaisesti selitettynä spektrofotometri lähettää kirkasta valoa (se sisältää kaikki spektrin aallonpituudet) näytteen lävitse. Näytteessä tapahtuu tietyn aallonpituuden absorptio (sitä enemmän mitä vahvempi liuos on). Näytteestä valo heijastuu monokromaattoriin, joka poistaa säteilystä vieraat aallonpituudet päästäen lävitseen vain sen, jota näyte absorboi. Tämän jälkeen spektrofotometri muuttaa valoenergian sähköenergiaksi ja näyttää tuloksen näytössä, jos siihen on kytketty tulostin niin se tulostaa sen paperille.
Katso myös
Autoklaavi | Bunsenlamppu | Eksikkaattori | Lämpökaappi | Lämpömittari | Mikroskooppi | Sentrifugi | Spaatteli | Spektrofotometri | Vaaka | Vesi-imu | Vetokaappi
Byhnersuppilo | Byretti | Erlenmeyer | Erotussuppilo | Imupullo | Kaasupipetti | Kellolasi | Keitinlasi | Koeputki | Kolvi | Kyvetti | Mittalasi | Mittapullo | Petrimalja | Pipetti | Ruiske | Soxhlet | Upokas