Valka

Valka
vaakuna lippu
Sijainti	57°46′N, 26°00′E
Valtio	Latvia
Lääni	Vidzeme
Perustamisvuosi	1584
Väkiluku	6 579
Pinta-ala	14,36 km²
Väestötiheys	458 as./km²
Korkeus	61 m
Kaupunginjohtaja	Unda Ozoliņa
Sivusto	www.valka.lv

Valka  kuuntele ääntämys ^(ohje) on pieni rajakaupunki Pohjois-Latviassa, Vidzemen maakunnassa ja on samalla Valkan seudun keskus. Vuoteen 1920 asti Valga ja Valka olivat yksi ja sama kaupunki. Se päätettiin jakaa kahden valtion välillä. Jaon suoritti eräs englantilainen eversti molempien valtioiden hyväksymänä puolueettomana henkilönä. Raja kulki keskellä Valgan / Valkan silloista pääkatua jonka pohjoispuolen varren talot olivat Virossa ja etelänpuoleiset talot Latviassa.

Historia

Keskiajalla Valka toimi Vanhan Liivinmaan parlamentin kokoontumispaikkana ja Valka vihittiin kaupungiksi vuonna 1286. 1584 se kuitenkin menetti itsenäisyytensä ja jäi Puolan ja Liettuan valtaan. Vuonna 1626 ruotsalaiset valloittivat kaupungin ja vuonna 1721 Venäjä omisti kaupungin. Ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918 saksalaiset polttivat kaupungin perinpohjaisesti. Vapaussodan voiton jälkeen Viron ja Latvian itsenäistyessä päätettiin kaupunki jakaa kahdeksi. Viro sai oman puoliskon, jonka se nimesi Valgaksi ja Latvialle jäi pienempi Valka. Nykyään Valkassa on asukkaita 6700.

Valka rajakaupunkina

Tositarinan mukaan uusi raja jakoi Valgan asemapäällikön oman talon kahtia ja kulki hänen makuuhuoneensa läpi jakaen sängyn paikan. Hän sai valita kumman maan kansalaisuuden hän ottaa. Asemapäällikkö valitsi Viron, koska hänen päänsä oli hänen nukkuessaan Viron puolella ja jalat Latvian puolella. Viron kroona ei kelvannut maksuvälineenä kadun eteläpuolen liikkeissä eikä Latvian lati kadun pohjoispuolen liikkeissä. Suurempi, pohjoisempi osa kaupungista jäi Virolle, jossa sijaitsee kaupungin keskusta ja rautatieasema. Jaon seurauksena Valgaan syntyi kaksi rautatieasemaa Viron Valga ja Latvian Valka, joka sijaitsi neljä kilometriä Viron Valgan aseman eteläpuolella. Latvialaiset ja virolaiset veturit käännettiin niiden väliin Latvian puolelle rakennetussa ratakolmiossa.

Tulli- ja rajamuodollisuudet hoidettiin molemmilla asemilla aina vuoden 1940 elokuuhun saakka. Samoin kapearaiteisen rautatien junat joutuivat käyttämään aluksi naapurimaan aluetta, mutta myöhemmin sekä Viro että Latvia rakensivat omalle puolelleen rajaa omat rataosat jotka mahdollistivat virolaisille Valgan ja latvialaisille Valkan asemien käytön omissa junissaan. Tosin Valgasta Moisiokylään matkannut virolaisjuna joutui käyttämään Valgan kaupungin länsipuolella Pedelen ja Ipikin välillä Latvian aluetta miltei Moisiokylään saakka, mutta ajoi pysähtymättä Latvian alueen läpi. Latvialainen Ipikistä lähtenyt juna puolestaan joutui ajamaan pysähtymättä Viron alueen läpi Zultenen ja Apen välillä matkallaan Valkasta Gulbeneen. Virolaiset puolestaan hoitivat oman osansa henkilöliikenteen Valgan asemalta Monisten asemalle uuden Kaagjärven kautta kiertäneen radan avulla. Samalla muutettiin myös vallinnutta käytäntöä siten, että kaksi latvialaista junaa päivässä alkoi ajaa Moisiokylään saakka Latvian Valkasta. Veturit käännettiin Viron puolella ja junat palasivat Valkaan Moisiokylästä. Virolaiselle junalle puolestaan sallittiin latvialaisten matkustajien kuljettaminen myös Latvian sisäisessä liikenteessä. Junassa oli ns. suljettuja vaunuja niille matkustajille jotka matkustivat Virosta Viroon Latvian alueen kautta. Vaunujen ovet lukittiin Valgassa ja avattiin vasta Moisiokylässä tai päinvastoin. Näissä vaunuissa matkustajien passeja ei tarkastettu. Vastaava järjestely tehtiin latvialaisille junalle joka liikennöi Valkasta Gulbeneen. Sen sallittiin kuljettaa virolaisia matkustajia Koikkülan ja Mõnisteen välillä. Ne jotka matkustivat junassa Latvian Valkasta Apeen tai pidemmälle Latviaan Viron kautta saivat matkustaa suljetuissa vaunuissa ilman rajamuodollisuuksia. Aihe oli 1920- ja 30-luvuilla yleisen ihmettelyn aiheena rautatiealan lehdissä ja kirjallisuudessa. Saksalaiset omaksuivat myöhemmin vuosina 1939 - 1945 saman käytännön Suur-Saksan Valtakunnan ja Böömin-Määrin Protektoraatin välisessä rajaliikenteessä useilla eri rataosilla. Samaa käytäntöä noudatetiin myös Unkarin ja Slovakian raja-alueilla.

Väestö

Valkan väestöstä suurin osa on luonnollisesti latvialaisia ja loput venäläisiä ja muita kansalaisuuksia. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on sen pääuskontona ollut evankelisluterilainen kristinusko. Vain pieni osa kuitenkin väestöstä on uskonnollisia, eikä juuri kukaan harjoita sitä aktiivisesti.

Aurinkokello St. Catherinen luterilaisen kirkon edessä Valkassa