Ero sivun ”Suhoi Su-15” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti

[arvioimaton versio]

← Vanhempi muutos Uudempi muutos →

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

VisuaalinenWikiteksti

Inline

Versio 1. syyskuuta 2008 kello 18.59

Suhoi Su-15 (ven. Сухой Су-15, NATO-koodinimi Flagon) oli kaksimoottorinen torjuntahävittäjä, joka kehitettiin Neuvostoliitossa 1960-luvulla Suhoi Su-11:n seuraajaksi.

Prototyyppi T-58 lensi ensi kertaa 30. toukokuuta 1962. Se perustui merkittävästi uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli sovitettu kaksi Tumanski R-11 -suihkumoottoria ja Su-9:stä lähtöisin oleva eturunko, jota oli jatkettu Oriol-D-tutkan (NATO:n koodinimi Skip Spin) asentamiseksi. Oriol-D-tutka oli luultavasti tuolloin maailman paras tutka, koska se, päinvastoin kuin NATO-vastineensa, pysyi havaitsemaan kohteita ylhäältä ja alhaalta eteenpäin suunnatun keilan lisäksi. Englannin asevoimat pääsivät tutkimaan tutkaa vuonna 1966 ja teknologia siirtyi länsimaiden tutkiin.^[1] Koneen käyttöönottoa viivästyttivät 1960-luvun alulle tyypilliset epäilyt miehitettyjen torjuntahävittäjien käyttökelpoisuudesta ilmatorjuntaohjuksiin verrattuina. Ensimmäinen Su-15F (NATO-koodi Flagon-A) tuli Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen (V-PVO) käyttöön vuonna 1967.

Koneen pääasiallinen aseistus oli R-8 (myöhemmin R-98, NATO: AA-3 Abab). Varhaisissa koneissa oli kaksi ohjusta, mutta Flagon-D ja myöhemmät varustettiin neljällä. Kuten monia Neuvostoliiton ohjuksista, R-98:ta valmistettiin sekä infrapuna- että tutkahakeutuvana. Hävittäjissä niitä käytettiin pareittain osumistodennäköisyyden parantamiseksi. Myöhempi Flagon-F kantoi usein kahta R-98:tta ja yhtä tai kahta R-60:tta (AA-8 Aphid). Keskimatkan R-23 (AA-7 Apex) oli myös käytettävissä R-98:n tilalla ja koneeseen voitiin asentaa UPK-23-250 GŠ-23L-tykkikotelot runkoripustimiin.

V-PVO:n pääasiallisena kalustona Su-15 osallistui muutamiin näyttäviin tapauksiin koskien ulkomaisia ilma-aluksia. 20. huhtikuuta 1978 Su-15 ampui ohjuksen kohti Korean Airin lentokonetta (lento 902) Murmanskin yläpuolella. Vaikka siviilikone kesti ohjuksen osuman, se putosi ja kaksi matkustajaa sai surmansa. Vuonna 1981 Bakusta noussut Su-15 törmäsi iranilaisen Canadair CL-44:n kanssa. 1. syyskuuta 1983 Su-15 ampui alas Korean Airin lennon 007 Ohotskin meren yllä, jolloin 246 matkustajaa ja 23 miehistön jäsentä sai surmansa.

Neuvostoliiton ilmapuolustuksen oleellisena osana Su-15-koneita ei viety edes Varsovan liiton maihin. Osa koneista jäi Neuvostoliiton hajotessa Georgialle ja Ukrainalle, mutta näiden maiden koneet ovat tuskin lentokelpoisia. Venäjällä Su-15 jäi pois käytöstä vuonna 1993. Se korvattiin Su-27 ja MiG-31 hävittäjillä.

Lähteet

Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 865–866. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Viitteet

↑ How the West stole the secret in the lake 24.1.2004. The Sydney Morning Herald. Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)

Suhoin lentokoneet

Hävittäjät	Su-9 Su-11 Su-15 Su-27 Su-30 Su-33 Su-35 Su-37 Su-57 (T-50)
Pommi- ja rynnäkkökoneet	Su-2 Su-4 Su-7 Su-17 Su-20 Su-22 Su-24 Su-25 Su-34 Su-39
Tiedustelukoneet	Su-12
Koulukoneet	UTB Su-26 Su-28 Su-29 Su-31
Kuljetuskoneet	Su-38 Su-80 S-21 Superjet 100
Kokeelliset	Su-1 Su-3 Su-5 Su-6 Su-8 Su-10 Su-11 Su-13 Su-37 Su-47 P-1 T-3 T-4

[1] How the West stole the secret in the lake 24.1.2004. The Sydney Morning Herald. Viitattu 1.9.2008. (englanniksi)

[1]

@@ Rivi 3: / Rivi 3: @@
 '''Suhoi Su-15''' ({{k-ru|Сухой Су-15}}, NATO-koodinimi '''Flagon''') oli kaksimoottorinen [[hävittäjälentokone|torjuntahävittäjä]], joka kehitettiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] [[1960-luku|1960-luvulla]] [[Suhoi Su-11]]:n seuraajaksi.
-Prototyyppi T-58 lensi ensi kertaa [[30. toukokuuta]] [[1962]]. Se perustui merkittävästi uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli sovitettu kaksi [[Tumanski]] R-11 -[[suihkumoottori]]a ja Su-9:stä lähtöisin oleva eturunko, jota oli jatkettu Oriol-D-[[tutka]]n (NATO:n koodinimi Skip Spin) asentamiseksi. Oriol-D-tutka oli luultavasti tuolloin maailman paras tutka, koska se, päinvastoin kuin NATO-vastineensa, pysyi havaitsemaan kohteita ylhäältä ja alhaalta eteenpäin suunnatun keilan lisäksi. Englannin asevoimat pääsivät tutkimaan tutkaa vuonna 1966 ja teknologia siirtyi länsimaiden tutkiin. <ref>[http://www.smh.com.au/articles/2004/01/23/1074732604022.html How the West stole the secret in the lake]</ref> Koneen käyttöönottoa viivästyttivät 1960-luvun alulle tyypilliset epäilyt miehitettyjen torjuntahävittäjien käyttökelpoisuudesta ilmatorjuntaohjuksiin verrattuina. Ensimmäinen Su-15F (NATO-koodi Flagon-A) tuli Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen (V-PVO) käyttöön vuonna [[1967]].
+Prototyyppi T-58 lensi ensi kertaa [[30. toukokuuta]] [[1962]]. Se perustui merkittävästi uudistettuun, levennettyyn Su-11:n runkoon, johon oli sovitettu kaksi [[Tumanski]] R-11 -[[suihkumoottori]]a ja Su-9:stä lähtöisin oleva eturunko, jota oli jatkettu Oriol-D-[[tutka]]n (NATO:n koodinimi Skip Spin) asentamiseksi. Oriol-D-tutka oli luultavasti tuolloin maailman paras tutka, koska se, päinvastoin kuin NATO-vastineensa, pysyi havaitsemaan kohteita ylhäältä ja alhaalta eteenpäin suunnatun keilan lisäksi. Englannin asevoimat pääsivät tutkimaan tutkaa vuonna 1966 ja teknologia siirtyi länsimaiden tutkiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.smh.com.au/articles/2004/01/23/1074732604022.html | Nimeke =How the West stole the secret in the lake | Ajankohta = 24.1.2004| Julkaisija =The Sydney Morning Herald | Viitattu = 1.9.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> Koneen käyttöönottoa viivästyttivät 1960-luvun alulle tyypilliset epäilyt miehitettyjen torjuntahävittäjien käyttökelpoisuudesta ilmatorjuntaohjuksiin verrattuina. Ensimmäinen Su-15F (NATO-koodi Flagon-A) tuli Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen (V-PVO) käyttöön vuonna [[1967]].
 Koneen pääasiallinen aseistus oli R-8 (myöhemmin R-98, NATO: AA-3 Abab). Varhaisissa koneissa oli kaksi ohjusta, mutta Flagon-D ja myöhemmät varustettiin neljällä. Kuten monia Neuvostoliiton ohjuksista, R-98:ta valmistettiin sekä infrapuna- että tutkahakeutuvana. Hävittäjissä niitä käytettiin pareittain osumistodennäköisyyden parantamiseksi. Myöhempi Flagon-F kantoi usein kahta R-98:tta ja yhtä tai kahta R-60:tta (AA-8 Aphid). Keskimatkan R-23 (AA-7 Apex) oli myös käytettävissä R-98:n tilalla ja koneeseen voitiin asentaa UPK-23-250 GŠ-23L-tykkikotelot runkoripustimiin.
@@ Rivi 11: / Rivi 11: @@
 Neuvostoliiton ilmapuolustuksen oleellisena osana Su-15-koneita ei viety edes [[Varsovan liitto|Varsovan liiton]] maihin. Osa koneista jäi Neuvostoliiton hajotessa Georgialle ja Ukrainalle, mutta näiden maiden koneet ovat tuskin lentokelpoisia. Venäjällä Su-15 jäi pois käytöstä vuonna 1993. Se korvattiin [[Su-27]] ja [[MiG-31]] hävittäjillä.
-==Lähteet==
+== Lähteet ==
+* {{Kirjaviite | Tekijä = Donald, David | Nimeke =The encyclopedia of world aircraft | Vuosi = 1997 | Sivu =865–866 | Julkaisupaikka =Leicester | Julkaisija =Blitz Editions | Tunniste =ISBN 1-85605-375-X}}
-<references/>
+=== Viitteet ===
+{{viitteet}}
 {{Malline:Suhoin lentokoneet}}
 [[Luokka:Hävittäjälentokoneet]]
-[[Luokka:Suhoin lentokoneet]]
+[[Luokka:Suhoin lentokoneet|Su-015]]
 [[id:Sukhoi Su-15]]

Ero sivun ”Suhoi Su-15” versioiden välillä

Versio 1. syyskuuta 2008 kello 18.59

Lähteet

Viitteet

Navigointivalikko

Haku