Ero sivun ”Tapio Rautavaara” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kattiir (keskustelu | muokkaukset)
53 muokkausta
Rivi 46: Rivi 46:
Rautavaaran suosion huippuaikaa olivat 1950-luku ja 1960-luvun alkuvuodet. Sittemmin hänen musiikkinsa jäi [[Rautalankamusiikki|rautalankaorkesterien]], tangolaulajien ja televisioviihteen varjoon. Hän esiintyi kuitenkin säännöllisesti aina kuolemaansa asti, vaikka 1970-luvun keikat olivatkin 'vain' tavarataloissa ja harjannostajaisissa esiintymisiä.
Rautavaaran suosion huippuaikaa olivat 1950-luku ja 1960-luvun alkuvuodet. Sittemmin hänen musiikkinsa jäi [[Rautalankamusiikki|rautalankaorkesterien]], tangolaulajien ja televisioviihteen varjoon. Hän esiintyi kuitenkin säännöllisesti aina kuolemaansa asti, vaikka 1970-luvun keikat olivatkin 'vain' tavarataloissa ja harjannostajaisissa esiintymisiä.


Rautavaaran kuolinsyystä ei ole ollut oikeaa tietoa saatavilla koska se salattiin ja annettiin ymmärtää että hän liukastui saippuaan mutta Rautavaara otti kuuman löylyn [[25. syyskuuta]] [[1979]] [[Vantaa]]lla [[Tikkurilan uimahalli]]ssa ja meni siitä suoraan kylmään suihkuun jonka johdosta hän menetti tajuntansa ja kaatui ja löi päänsä lattiaan. Kun häneltä otettiin verikoe niin tulos oli 4.2 promillea.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Niemi, Tapio | Nimike= Veikko Tuomen tarina | Julkaisija= Pilot-kustannus | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 952-464-393-6| Sivu=184}}</ref> Terveyskeskuksessa ei suhtauduttu hänen vammoihinsa vakavasti, vaan humalaiseksi luultu Rautavaara sai siteen päähänsä ja passitettiin kotiin. Hän menehtyi seuraavana yönä [[aivoverenvuoto]]on kotonaan [[Oulunkylä]]ssä. Hänet on haudattu [[Malmin hautausmaa]]lle kortteliin 60.
Rautavaaran kuolinsyystä ei ole ollut oikeaa tietoa saatavilla koska se salattiin ja annettiin ymmärtää että hän liukastui saippuaan mutta Rautavaara otti kuuman löylyn [[25. syyskuuta]] [[1979]] [[Vantaa]]lla [[Tikkurilan uimahalli]]ssa ja meni siitä suoraan kylmään suihkuun jonka johdosta hän menetti tajuntansa ja kaatui ja löi päänsä lattiaan. Kun häneltä otettiin verikoe niin tulos oli 4.2 promillea.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Niemi, Tapio | Nimike= Veikko Tuomen tarina | Julkaisija= Pilot-kustannus | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 952-464-393-6| Sivu=184}}</ref> Terveyskeskuksessa ei suhtauduttu hänen vammoihinsa vakavasti, vaan humalaiseksi luultu Rautavaara sai siteen päähänsä ja passitettiin kotiin. Hän menehtyi seuraavana yönä [[aivoverenvuoto]]on kotonaan [[Oulunkylä]]ssä. Hänet on haudattu [[Malmin hautausmaa]]lle kortteliin 60-9-119.


Vuonna [[1981]] Helsingin Oulunkylään on perustettu Tapio Rautavaaran puisto. Oulunkylässä on myös vuonna [[2000]] hänelle omistettu [[Veikko Myller]]in tekemä muistomerkki.
Vuonna [[1981]] Helsingin Oulunkylään on perustettu Tapio Rautavaaran puisto. Oulunkylässä on myös vuonna [[2000]] hänelle omistettu [[Veikko Myller]]in tekemä muistomerkki.

Versio 1. syyskuuta 2008 kello 10.10

Tapio Rautavaara
Henkilötiedot
Syntynyt8. maaliskuuta 1915
Pohjois-Pirkkala
Kuollut25. syyskuuta 1979 (64 vuotta)
Helsinki
Ammatti Muusikko, urheilija, elokuvanäyttelijä
Muusikko
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1945–1979
Tyylilajit kupletti
iskelmä
folk
Soittimet laulu, kitara
Levy-yhtiöt Warner Music Finland
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 1948 Keihäänheitto

Kaj Tapio ”Tapsa” Rautavaara (8. maaliskuuta 1915 Pohjois-Pirkkala – 25. syyskuuta 1979 Helsinki) oli laulaja, urheilija ja elokuvanäyttelijä.

Rautavaara voitti keihäänheiton kultamitalin Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 tuloksella 69,77 metriä ja jousiammunnan maailmanmestaruuden joukkuekilpailussa 1958. Keihäänheitossa hän saavutti myös pronssia EM-kisoissa Oslossa 1946 tuloksella 66,40. Suomen mestaruuden Rautavaara voitti keihäänheitossa vuosina 1944–45 ja 1947–49 ja jousiammunnassa vuonna 1955.

Hän oli Suomen kansan eniten rakastamia laulajia. Tunnettuja Tapio Rautavaaran laulamia kappaleita ovat muun muassa ”Isoisän olkihattu”, ”Reppu ja reissumies”, ”Korttipakka”, "Kalle Aaltonen" ”Lapin jenkka”, ”Päivänsäde ja menninkäinen”, ”Juokse sinä humma”, ”Kulkuri ja joutsen”, ”Tuopin jäljet”, ”Yölinjalla”, ”Sininen uni” ja ”Anttilan keväthuumaus”. Rautavaara teki monet Reino Helismaan sanoittamat ja Toivo Kärjen säveltämät kappaleet tunnetuiksi. Hän sävelsi ja sanoitti myös itse esittämiään kappaleita. Tapsa sai uransa aikana kolme kultalevyä kappaleista ”Isoisän olkihattu”, ”Vain merimies voi tietää” (san. Heikki Saari) sekä ”Häävalssi” (säv. trad. san. Tuula Valkama), joista ensimmäinen on kokonaan Rautavaaran käsialaa, toinen kappale on hänen oma sävellyksensä.

Varhaiset vuodet

Tapio Rautavaara syntyi köyhään yksinhuoltajaäidin perheeseen Nokialla. Koulunkäynti jäi kansakouluun. Rautavaaran ensimmäinen työpaikka oli lehtienmyyjänä junissa ja rautatieasemilla. Hän työskenteli ennen sotia myös ruumillisessa työssä, kivenmurskaajana Oulunkylän urheilukenttätyömaalla, tukkijätkänä ja varastomiehenä osuuskaupan myllyssä. Varusmiespalveluksensa hän suoritti 1930-luvun puolivälissä laivastossa.

Talvisodan syttyessä kutsuntalautakunta totesi, ettei laivastolla ole tässä sodassa paljon käyttöä, joten Rautavaara sai jatkaa OTK:n myllyssä. Jatkosodan alkaessa hän sai kuitenkin määräyksen siirtyä maavoimiin, ja hän palveli sodan kaksi ensimmäistä vuotta etulinjassa JR4:ssa.

Kesällä 1943 Rautavaara sai siirron viihdytysjoukkoihin, ja hän toimi vuoden verran radiotoimittajana Suomen sotilaille suunnatussa Aunuksen radiossa. Tällöin hänen äänensä tuli ensi kertaa laajemmin suomalaisille tutuksi. Kesällä 1944 suomalaiset vetäytyivät nopeasti Itä-Karjalasta ja Rautavaaran radioura päättyi.

Suuren yleisön suosikiksi

Sota-ajan jälkeen Rautavaara tutustui Puistolan työväentalolla Reino Helismaahan. Helismaa teki Rautavaaralle laulun ”Reissumies ja kissa”, josta tuli Rautavaaran ensimmäinen hitti. Yhteistyön tuloksena syntyi seuraavan kymmenen vuoden aikana suuri määrä suomalaisen iskelmämusiikin historiaan jääneitä lauluja.

Rautavaara, Helismaa ja Esa Pakarinen kiersivät Suomea yhteisillä kiertueilla 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Rautavaaran ja Helismaan välit tulehtuivat, kun Rautavaara päätti että erikseen esiintyminen on järkevämpää ja lopetti yhteiskiertueet. Välit kuitenkin paranivat taas 1960-luvulla, muutamaksi vuodeksi ennen Helismaan kuolemaa 1965.

Myöhemmät vaiheet

Rautavaaran suosion huippuaikaa olivat 1950-luku ja 1960-luvun alkuvuodet. Sittemmin hänen musiikkinsa jäi rautalankaorkesterien, tangolaulajien ja televisioviihteen varjoon. Hän esiintyi kuitenkin säännöllisesti aina kuolemaansa asti, vaikka 1970-luvun keikat olivatkin 'vain' tavarataloissa ja harjannostajaisissa esiintymisiä.

Rautavaaran kuolinsyystä ei ole ollut oikeaa tietoa saatavilla koska se salattiin ja annettiin ymmärtää että hän liukastui saippuaan mutta Rautavaara otti kuuman löylyn 25. syyskuuta 1979 Vantaalla Tikkurilan uimahallissa ja meni siitä suoraan kylmään suihkuun jonka johdosta hän menetti tajuntansa ja kaatui ja löi päänsä lattiaan. Kun häneltä otettiin verikoe niin tulos oli 4.2 promillea.[1] Terveyskeskuksessa ei suhtauduttu hänen vammoihinsa vakavasti, vaan humalaiseksi luultu Rautavaara sai siteen päähänsä ja passitettiin kotiin. Hän menehtyi seuraavana yönä aivoverenvuotoon kotonaan Oulunkylässä. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle kortteliin 60-9-119.

Vuonna 1981 Helsingin Oulunkylään on perustettu Tapio Rautavaaran puisto. Oulunkylässä on myös vuonna 2000 hänelle omistettu Veikko Myllerin tekemä muistomerkki.

Levyjä ja elokuvia

Rautavaara lauloi levylle 310 laulua. Alkuaikojen levytykset julkaistiin savikiekkolevyillä. CD-levyinä on saatavana lukuisia kokoelmia, esimerkiksi Unohtumattomat-sarjassa on julkaistu kaksi Rautavaara-kokoelmaa ja 20 suosikkia -sarjassa kolme.

Tähän asti kattavin kokoelma hänen tuotannostaan on vuonna 1995 ilmestynyt sadan laulun CD-boksi. Lähiaikoina ilmestyy 14 CD-levyä sisältävä boksi, joka sisältää kaikki Rautavaaran levytykset.

Rautavaarasta on tehty tv-dokumentti Tapsa. Peter von Bagh teki sen syksyllä 1979, Rautavaaran kuolinvuonna. Rautavaarasta on tehty vuonna 1999 elokuva Kulkuri ja joutsen, jonka ohjasi Timo Koivusalo. Rautavaaraa esittää elokuvassa Tapio Liinoja.

Muuta

Rautavaara oli tiettävästi ehdolla Tarzanin osaan Johnny Weissmüllerin lopetettua uransa.

25. maaliskuuta 1952 Tapio Rautavaara ajoi Kälviän Ruotsalonkylässä johtaja Arvo Alanteen henkilöauton liukkaan kelin vuoksi päin postiautoa. Henkilöautossa ollut neiti Aura Alanne sai aivotärähdyksen ja radioselostaja Niilo Tarvajärvi selvisi naarmuilla, mutta Rautavaaran kitara hajosi alkutekijöihinsä.[2]

Rautavaara kutsuttiin vuonna 1947 Suomen Taikapiiri ry:n jäseneksi. Rautavaara esiintyi muun muassa Taikapiirin järjestämissä "Se men hihhaan" -iltamissa Koiton salissa 1940-luvulla.

Nokian työväen teatteri esittää kesällä kesäteatterinäytelmän "Sininen uni", joka perustuu Tapio Rautavaaran elämään [3].

Diskografia

Kokoelmalevyjä

Tribuuttilevyjä

Filmografia

Viitteet

  1. ↑ Niemi, Tapio: Veikko Tuomen tarina, s. 184. Pilot-kustannus, 2005. ISBN 952-464-393-6.
  2. ↑ Helsingin Sanomat, 28.3.1952, s. 6.
  3. ↑ Nokian kesäteatteri - Sininen uni. Yleisön pyynnöstä Sininen uni jatkuu kesällä 2008
  4. ↑ Kulkurin taival

Ääninäyte

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tapio_Rautavaara&oldid=5385136”