Kaarlo Angerkoski

Kaarlo Voldemar Angerkoski (8. huhtikuuta 1906, Pietari, Venäjä – 1. lokakuuta 1939, Kotka) oli suomalainen näyttelijä. 1930-luvulla hän oli vaimonsa Siiri Angerkosken ohella Suomen Filmiteollisuuden ensimmäinen kiinnitetty, kuukausipalkkainen elokuvanäyttelijä.

Angerkoski teki 24 elokuvaroolia vuosina 1929 – 1939. Tunnetuimpia ovat SF-Paraati (1940) ja Tulitikkuja lainaamassa (1938) sekä pääosat sotilasfarsseissa Rykmentin murheenkryyni (1938) ja Serenaadi sotatorvella (1940). Hän menehtyi vain 33-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Lapsuus ja nuoruus

Kaarlo Angerkoski syntyi Pietarin konepajan mekaanikon Karl Emil Angerkosken ja Anna Katarina Nyströmin perheen toiseksi lapseksi. Pari oli vihitty joulukuussa 1895, yhdeksän kuukautta Karl Angerkosken ensimmäisen vaimon, Fransilia Serafia Grönforsin kuoleman jälkeen. Vanhempi sisar, laulaja-näyttelijä Aino Angerkoski oli kahdeksan vuotta Kaarloa vanhempi. Jo 6-vuotiaana Kaarlo soitti viulua Pietarin suomalaisen yhteiskoulun juhlissa ja 10-vuotiaana hän esiintyi Terijoella suuressa juhlassa. Angerkosken perhe muutti Suomeen 1917. Kaarlo jätti koulun kesken isänsä suostumuksella ja sai syksyllä 1924 kiinnityksen Viipurin Näyttämölle. Ensimmäiset lausuntatuntinsa Kaarlo oli saanut Näyttämön apulaisjohtaja Valle Sorsakoskelta edellisenä vuonna. Suuria rooleja hän ei Viipurin Näyttämöllä saanut.

Teatteriura

Kesällä 1926 Kaarlo Angerkoski siirtyi Viipurin Työväen Teatteriin, siellä hän tapasi ensimmäisen kerran tulevan vaimonsa, Siiri Palmun. Hän näytteli muun muassa klassikkotragediassa Othello Montanon roolin, Siiri Palmu oli samassa näytelmässä Jagon puoliso. Vuosina 1927 ja 1928 Angerkoski kierteli operettikiertueen kanssa ympäri Suomea. Tampereella Kaarlo Aarnin juhlanäytännössä Angerkoski teki vaikutuksen teatterinjohtaja Eino Salmelaiseen ja hänet kiinnitettiin Tampereen Teatteriin vuosiksi 1928 – 1931. Siellä hän oli mukana noin 40:ssä näytelmässä, mm Agapetuksen Syntipukissa Koikkalaisena (ensi-ilta 3. toukokuuta 1930). Tuossa roolissa hän vieraili myös Kansallisteatterissa 18. marraskuuta 1930.

Kaudella 1931 – 1932 Angerkoski oli samaan aikaan Turussa Siiri Palmun kanssa, tosin eri teattereissa. Turun Teatterissa Angerkoski tulkitsi jälleen Koikkalaista ja hänellä oli mm Edmundin osa Shakespearin Kuningas Learissä. Kansan Näyttämöllä Helsingissä 1932 – 1933 Angerkosken roolit olivat melko vaatimattomia. Aika-lehdessä 24. maaliskuuta 1933 asiaan puututtiin: Roolivalinnoista päättäviä henkilöitä syytettiin mm nepotismista. Kaarlo Angerkoski palasi Tampereen Teatteriin.

Naimisiin Siiri Palmun kanssa

Angerkoski kihlasi Siiri Palmun jouluna 1932, naimisiin he menivät 10. syyskuuta 1933. Molemmat näyttelivät kaudella 1933 – 1934 Tampereen Teatterissa. Avioparin hääkuvaksi sai kelvata Jeppe Niilonpoika -näytelmän mainoskuva: Jeppe roikkuu hirsipuussa ja Nilla itkee sen juurella. Pariskunnan ainoa lapsi, Sirkka-Liisa syntyi 6. maaliskuuta 1934. Ennen siirtymistään elokuvateollisuuteen Siiri ja Kaarlo Angerkoski olivat kiinnitettyinä Helsingin Kansanteatteriin 1934 – 1938. Kaarlo Angerkosken ensirooli Kansanteatterissa oli alokas Aaltonen Topiaksen näytelmässä Rykmentin murheenkryyni. Hän näytteli saman roolin näytelmän elokuvaversiossa vuonna 1938. Syksyllä 1934 hänellä oli pääosa Aleksis Kivi -aiheisessa Elsa Soinin näytelmässä Kivi jonka rakentajat hylkäsivät. Juhani Tervapään klassikkonäytelmässä Juurakon Hulda Angerkoski tulkitsi tuomari Soratien roolin.

Elokuvaura

Kaarlo Angerkosken elokuvadebyytti oli ollut vuonna 1929 mykkäelokuvassa Juhla meren rannalla. Kyseisen elokuvan viimeiset kopiot tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1959. Vaimonsa Siirin kanssa Angerkoski esiintyi vuonna 1933 viipurilaisen Havin Osakeyhtiön hygieniatuotteita promotoivassa elokuvassa Pikku myyjätär. Siinä hän on musiikkiopistolainen, joka rakastuu rohdoskaupan myyjättäreen. Suoritusta ylistettiin lehtiarvioissa. Elokuvassa Ja alla oli tulinen järvi (1937) Kaarlo Angerkoski on juoppohullu sahapatruunan poika. Roolisuoritus oli merkittävä taiteellinen voitto.

Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen Kaarlo Angerkoski siirtyi 1938, kuten vaimonsakin. Angerkosken SF-kiinnitys oli lyhyt, mutta menestyksekäs. Elokuvassa Vieras mies tuli taloon (1938) hän tulkitsi juoppohullua insinööriä. Kritiikki ylisti Angerkosken asteikon laajuutta. Vuoden 1939 menestyselokuvassa Helmikuun manifesti hän näytteli tsaarin urkkijaa. Viimeinen roolisuoritus oli johtaja Anger vuonna 1939 kuvatussa elokuvassa SF-Paraati. Suomen ensimmäiseksi iskelmäparaatiksi kutsuttu keväinen elokuva tuli ensi-iltaan vasta seuraavana vuonna, Angerkosken kuoleman jälkeen.

Viimeinen viikonloppu

Viikonloppuna 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 1939 Kaarlo Angerkoski matkusti Kotkaan vaimoineen. Hän vieraili Kotkan Näyttämöllä Jääkärin morsian -näytelmässä Isakin osassa. Hänen sydämensä alkoi oireilla kesken näytöksen, väliajalla turvauduttiin lääkärin apuun. Angerkoski halusi näytellä Jääkärin morsiamen viimeisenkin näytöksen. Sydänkohtaus uusiutui matkalla kotkalaiseen tilapäisasuntoon. Elämänsä viimeisessä näytöksessä Kaarlo oli kahden vaimonsa Siirin kanssa. Lähteiden mukaan Siiri oli nostanut Kaarlon pään syliinsä, hän silitti miehensä otsaa ja puolentoista tunnin aikana elämä hiipui Kaarlo Angerkoskesta.

Sydänhalvaus oli virallinen kuolinsyy. Angerkoski oli viettänyt kuluttavaa elämää. Hän tupakoi ja joi valtavasti kahvia. Elokuvia filmattiin toistuvasti yöaikaan. Häneltä puuttui varsinainen teatterikoulutus, joten varsinaisen tekniikan teorian hän joutui korvaamaan vaistoillaan ja hermoillaan, mikä kulutti voimia. Angerkoskea luonnehdittiin avoimeksi ja vilpittömäksi ihmiseksi. Mainittiin hänen älyllinen joustavuutensa ja reaalivaistonsa. Sanottiin että kenellekään toiselle näyttelijälle osaaminen ei ollut tuottanut niin vähän vaikeutta kuin Kaarlo Angerkoskelle. Hänet siunattiin 6. lokakuuta Hietaniemen kappelissa Helsingissä. Kuolinilmoitukseen Siiri Angerkoski valitsi muistolauseen "Jumala on rakkaus". Angerkoskien hauta on kappelin seinustalla: U32-3-16.

Teatterikiinnitykset

• Viipurin Näyttämö 1924 – 1926
• Viipurin Työväen Teatteri 1926 – 1927
• Koiton Näyttämö 1927
• Operettinäyttämö Martta Hannula ja Kaarlo Aarni 1927 – 1928
• Tampereen Teatteri 1928 – 1931
• Turun Teatteri 1931 – 1932
• Kansan Näyttämö 1932 – 1933
• Tampereen Teatteri 1933 – 1934
• Helsingin Kansanteatteri 1934 – 1938

Filmografia

Yhteiselokuvat Siiri Angerkosken kanssa kursivoitu

• Serenaadi sotatorvella (1940)
• SF-Paraati (1940)
• Eteenpäin – elämään (1939)
• Halveksittu (1939)
• Helmikuun manifesti (1939)
• Jumalan tuomio (1939)
• Lapatossu ja Vinski olympia-kuumeessa (1939)
• Takki ja liivit pois! (1939)
• Nummisuutarit (1938)
• Rykmentin murheenkryyni (1938)
• Tulitikkuja lainaamassa (1938)
• Vieras mies tuli taloon (1938)
• Ja alla oli Tulinen järvi (1937)
• Kuriton sukupolvi (1937)
• Lapatossu (1937)
• Mies Marseillesta (1937)
• Nuorena nukkunut (1937) (Tuhoutunut)
• Pohjalaisia (1936)
• Seikkailu jalkamatkalla (1936) (Tuhoutunut)
• VMV 6 (1936)
• Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934)
• Ne 45.000 (1933)
• Pikku myyjätär (1933)
• Kuisma ja Helinä (1932)
• Juhla meren rannalla (1929) (Tuhoutunut)

Lähteet

• Siiri ja Kaarlo – Näyttelijäparin tarina, Kari Uusitalo ja Edita Publishing Oy, ISBN 951-37-3690-3, Edita Prima Oy Helsinki 2002
• Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä, Tammi 1967
• Kaarlo Angerkoski Elonetissä.

Aiheesta muualla

• Kaarlo Angerkoski Elonetissä.
• Kaarlo Angerkoski Internet Movie Databasessa. (englanniksi)