Ero sivun ”Paavo Rintala” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Elämä: lisätty kuva Rintalan asunnosta Oulun Raksilassa
Kattiir (keskustelu | muokkaukset)
53 muokkausta
Rivi 33: Rivi 33:
Presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkosen]] pyynnöstä hän aloitti vuonna [[1969]] [[Suomen rauhanpuolustajat|Suomen rauhanpuolustajien]] puheenjohtajana. Tässä tehtävässä hän pysyi vuoteen [[1984]], jolloin erosi.
Presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkosen]] pyynnöstä hän aloitti vuonna [[1969]] [[Suomen rauhanpuolustajat|Suomen rauhanpuolustajien]] puheenjohtajana. Tässä tehtävässä hän pysyi vuoteen [[1984]], jolloin erosi.


Rintala avioitui [[Lauri Pihkala]]n tyttären Railin kanssa [[1955]]. He saivat neljä tytärtä. Vuonna [[1960]] he muuttivat asumaan Kirkkonummelle. <ref>Holma Marja & Toivo; Hyry Maija & Antti: ''Paavo Rintalan muistolle''. [[Päivämies]] 50-51 15.12.1999 [http://www.makkeri.bravepages.com/culture.htm]</ref>. Vuonna [[1965]] Rintalat rakensivat lähelle Kirkkonummen Gumbackaa omakotitalon, joka sai nimen Päiväaho. Varsinaista asuinrakennusta täydensi kaksi vuotta myöhemmin käyttöön otettu tuparakennus, jossa Paavo Rintala ja hänen pianonsoiton opettajana toiminut vaimonsa työskentelivät. Päiväahossa kirjailija asui kuolinvuoteensa 1999 saakka.
Rintala avioitui [[Lauri Pihkala]]n tyttären Railin kanssa [[1955]]. He saivat neljä tytärtä. Vuonna [[1960]] he muuttivat asumaan Kirkkonummelle. <ref>Holma Marja & Toivo; Hyry Maija & Antti: ''Paavo Rintalan muistolle''. [[Päivämies]] 50-51 15.12.1999 [http://www.makkeri.bravepages.com/culture.htm]</ref>. Vuonna [[1965]] Rintalat rakensivat lähelle Kirkkonummen Gumbackaa omakotitalon, joka sai nimen Päiväaho. Varsinaista asuinrakennusta täydensi kaksi vuotta myöhemmin käyttöön otettu tuparakennus, jossa Paavo Rintala ja hänen pianonsoiton opettajana toiminut vaimonsa työskentelivät. Päiväahossa kirjailija asui kuolinvuoteensa 1999 saakka. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen "Taiteilijainmäelle".


== Teokset==
== Teokset==

Versio 1. syyskuuta 2008 kello 00.26

Paavo Rintala
Henkilötiedot
Syntynyt20. syyskuuta 1930
Viipuri
Kuollut8. elokuuta 1999
Kirkkonummi
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti Kirjailija
Kirjailija
Aiheet Totuus, pyhyys, kauneus
Esikoisteos Kuolleiden evankeliumi (1954)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Paavo Rintala (20. syyskuuta 1930 Viipuri – 8. elokuuta 1999 Kirkkonummi) oli suomalainen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu näytelmiä, kuunnelmia ja romaaneja.

Rintala pohtii kirjoissaan suuria perusasioita: totuutta, pyhyyttä, kauneutta. Ensimmäisissä kirjoissa korostuu uskonnollinen pohdiskelu. Rintalan Sissiluutnantti herätti kirjasodan, sillä siinä kerrottiin lottien tarjonneen seksipalveluita ja kenraalien tapattaneen miehiään turhautuneisuuttaan.

Paavo Rintala on saanut kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1956, 1963, 1966, 1972, 1973 ja 1991 sekä Runeberg-palkinnon vuonna 1994.

Elämä

Karjakatu 24 Oulun Raksilassa, Rintalan koti nuoruusvuosina

Maatalousteknikko Otto Adiel Rintalan ja sairaanhoitaja Aino Amalia Nikulan perhe asui Antreassa. Paavo-poika syntyi Viipurissa. Rintala lähti äitinsä kanssa talvisodan alta evakkoon. Isä kuoli sodassa Vuosalmen taistelussa 12.3.1940, ja Rintala jäi äitinsä, enonsa ja mummonsa kanssa asumaan Ouluun. Keväällä 1941 he muuttivat Raksilaan tilavampaan asuntoon.

Rintala pääsi oppilaaksi Oulun lyseoon 1942 ja pääsi ylioppilaaksi 1951. Syksyllä hän aloitti varusmiespalveluksen, kävi reserviupseerikoulun ja yleni vänrikiksi. Palveluksen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa teologian lisäksi kirjallisuutta ja valtiotieteitä. Opinnot keskeytyivät kuitenkin parin vuoden päästä.

Presidentti Kekkosen pyynnöstä hän aloitti vuonna 1969 Suomen rauhanpuolustajien puheenjohtajana. Tässä tehtävässä hän pysyi vuoteen 1984, jolloin erosi.

Rintala avioitui Lauri Pihkalan tyttären Railin kanssa 1955. He saivat neljä tytärtä. Vuonna 1960 he muuttivat asumaan Kirkkonummelle. [1]. Vuonna 1965 Rintalat rakensivat lähelle Kirkkonummen Gumbackaa omakotitalon, joka sai nimen Päiväaho. Varsinaista asuinrakennusta täydensi kaksi vuotta myöhemmin käyttöön otettu tuparakennus, jossa Paavo Rintala ja hänen pianonsoiton opettajana toiminut vaimonsa työskentelivät. Päiväahossa kirjailija asui kuolinvuoteensa 1999 saakka. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen "Taiteilijainmäelle".

Teokset

  • Kuolleiden evankeliumi, 1954, romaani
  • Rikas ja köyhä, 1955, romaani
  • Lakko, 1956, romaani
  • Pojat, 1958, romaani; Mikko Niskanen ohjasi elokuvan Pojat tämän pohjalta
  • Pikkuvirkamiehen kuolema, 1959, romaani
  • Jumala on kauneus, 1959, romaani
  • Mummoni ja Mannerheim, 1960, romaani talonpoikaisesta kansannaisesta ja aristokraattisesta upseerista
  • Mummoni ja marsalkka, 1961, romaani
  • Mummon ja marskin tarinat, 1962, romaani
  • Eino, 1963, novelli - yhteisjulkaisussa Seitsemän novellia
  • Sissiluutnantti, 1963, romaani; Mikko Niskanen ohjasi elokuvan Sissit tämän pohjalta
  • Palvelijat hevosten selässä, 1964, proosaa
  • Keskusteluja lasten kanssa, 1965
  • Sukeltaja, 1965, romaani
  • Sotilaiden äänet, 1966, romaani
  • Sodan ja rauhan äänet, 1967, romaani
  • Leningradin kohtalosinfonia, 1968, romaani ja kuunnelma
  • Napapiirin äänet, 1969, proosaa
  • Paasikiven aika, 1969, romaani
  • Vietnamin kurjet, 1970, haastatteluraportti
  • Kekkosen aika, 1970, romaani
  • Valitut teokset, 1970
  • Viapori 1906, 1972, romaani
  • Uu ja poikanen, 1972, lastenkirja
  • Paavalin matkat, 1972, romaani
  • Kesäkuu 44, 1974, kooste
  • Romeo ja Julia häränvuonna, 1974, romaani
  • Nahkapeitturien linjalla I, 1976, romaani
  • Nahkapeitturien linjalla II, 1979, romaani
  • Dostojevskin galleriat, 1981, näytelmä ja proosaa
  • Velkani Karjalalle, 1982, proosaa
  • Puolan malja, 1982, novelli
  • Valehtelijan muistelmat, 1982, romaani
  • Maatyömies ja kuu, 1983, kertomus
  • Eläinten rauhanliike, 1984, romaani
  • Porvari Punaisella torilla, 1984, kertomus
  • Vänrikin muistot, 1985, romaani
  • Carossa ja Anna, 1986, kaksi kertomusta
  • St. Petersburgin salakuljetus, 1987, romaani
  • Minä, Grünewald, 1990, romaani
  • Sarmatian Orfeus, 1991, romaani (Finlandia-palkintoehdokas)
  • Aika ja uni, 1993, romaani (Finlandia-palkintoehdokas) ja oopperalibretto
  • Marian rakkaus, romaani, 1994
  • Faustus, romaani, 1996

Käännökset

  • Viktor Krivulin: Runoja (suom. Paavo Rintala, Aleksandr Volodin ja Jukka Malinen), Pohjoinen 1994

Kirjallisuutta

  • Pekka Tarkka: Paavo Rintalan saarna ja seurakunta, Otava 1966.
  • Pirkko Alhoniemi: Minuuden liitupiiri - Tutkimus Paavo Rintalan myöhäisvaiheen proosatuotannosta, SKS 2007.

Filmatisoinnit

  • Pojat, Mikko Niskasen ohjaama elokuva (1962) Paavo Rintalan samannimisen romaanin pohjalta.
  • Sissit, Mikko Niskasen ohjaama elokuva (1963), joka perustuu Paavo Rintalan romaaniin Sissiluutnantti.
  • Jumala on kauneus Hannu Heikinheimon ohjaama televisioelokuva (1993) taiteilija Vilho Lammesta Paavo Rintalan samannimisestä romaanista.

Lähteet

  1. ↑ Holma Marja & Toivo; Hyry Maija & Antti: Paavo Rintalan muistolle. Päivämies 50-51 15.12.1999 [1]

Aiheesta muualla

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paavo_Rintala&oldid=5383821”