Risto Ryti

Risto Heikki Ryti
[[Tiedosto:|250px|Presidentti Risto Ryti pitämässä radiopuhetta 26.6.1941.]] Presidentti Risto Ryti pitämässä radiopuhetta 26.6.1941.
Suomen tasavallan 5. presidentti
19.12.1940 – 4.8.1944
Edeltäjä	Kyösti Kallio
Seuraaja	C. G. E. Mannerheim
Henkilötiedot
Syntynyt	3. helmikuuta 1889 Huittinen
Kuollut	25. lokakuuta 1956 (67 vuotta) Helsinki
Puoliso	Gerda Paula Serlachius (1886–1984)
Tiedot
Puolue	presidenttiyden alkuun saakka Edistyspuolue
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Risto Heikki Ryti (3. helmikuuta 1889 Huittinen – 25. lokakuuta 1956 Helsinki) oli Kansallisen Edistyspuolueen poliitikko, talvisodan pääministeri ja Suomen tasavallan presidentti toisen maailmansodan aikana 1940–1944. Hän oli myös kansanedustaja, Suomen Pankin pääjohtaja (1924–1939 ja 1944–1945) sekä kahdesti valtiovarainministeri. Ryti oli koulutukseltaan lakimies ja toimi myös asianajajana. Ylen Suuret suomalaiset -ohjelmassa (2004) suomalaiset saivat äänestää suurinta suomalaista. Risto Ryti sijoittui äänestyksessä toiseksi Mannerheimin jälkeen. Esiraati ei ollut valinnut Rytiä ehdokkaaksi, vaan hän nousi "mustana hevosena" suosioon.

Suomen presidenteistä Ryti on ainoa, joka ei ole ollut päivääkään puolustusvoimien ylipäällikkö. Ylipäällikkyys oli annettu marsalkka Mannerheimille talvisodan alkaessa 1939 ja se pysyi hänellä vuoteen 1946 asti.

Poliittinen ura

Rytiä pidettiin jo hyvin varhaisesta nuoruudesta alkaen älykkäänä ja lahjakkaana. Etenkin sisällissodan jälkeen hän oli aatteiltaan erittäin vahvasti liberaali ja valkoinen ja vastusti sekä neuvostososialismia että Saksassa nousussa ollutta kansallissosialismia. Ryti oli poliittiselta kannaltaan nuorsuomalainen, sittemmin edistyspuoluelainen sekä myös katsomukseltaan anglofiili. Hänelle myönnettiin 1934 Victorian ritarikunnan komentajamerkki (Royal Knight Commander of the Victorian Order, KCVO) suurista ansioistaan suomalais-englantilaisten suhteiden hyväksi. Hän sai ainoana suomalaisena myös ritarimerkkiin liittyneen henkilökohtaisen aatelisarvon ja Sir-arvonimen - mutta käytti niitä vain Isossa-Britanniassa: siellä ne avasivat monia ovia huomattavan paljon helpommin.

Hän kuului myös vapaamuurareihin.

Hän oli ollut todistamassa Mommilan veritekoja 1917, kun venäläiset matruusit surmasivat Alfred Kordelinin. Myös Rytiä vaimoineen oltiin tappamassa, mutta he onnistuivat pakenemaan. Tammikuusta 1924 tultuaan Suomen pankin johtajaksi valtiovarainministerinä Kyösti Kallion hallituksessa ollut Ryti kannatti Bertil Ohlinin 1923 esittämiä ajatuksia ja tähtäsi nopeasti markan arvon vakauttamiseen. Kovan markan politiikka johti siihen, että Ryti piti kiinni kultakantaa tarkoittavasta puntasidoksesta niin pitkään, että reaalikorko Suomessa nousi ja lama syveni aiheuttaen pakkohuutokauppoja, pulaliikkeitä ja oikeistoradikalismia. Hän ilmeisesti aliarvioi työmarkkinoiden jäykkyyden, minkä vuoksi hintojen ja palkkojen sopeutuminen kilpailukykyiselle tasolle onnistui vain kivulloisen hitaasti. Vuonna 1929 alkaneen kansainvälisen laman vuoksi Suomi luopui vasta 1931 puntasidoksesta. Punta oli tuolloin nykyistä dollaria vastaava maailmankaupan varantovaluutta, mikä piti puntaa kultakannassa.

Rytin talouspolitiikka oli erittäin liberaalia. Hän uskoi Anders Chydeniuksen ajatuksiin ja piti kaikenlaista valtion puuttumista talouselämään pahana ja haitallisena. Hänen yleinen sosialisminvastaisuutensa ja samaan aikaan Neuvostoliitossa ja Saksassa nähdyt ääriesimerkit vaikuttivat varmasti myös hänen talouspoliittisten periaatteidensa syntyyn.

Talvisota 1939–1940

Kun Neuvostoliitto alkoi pommittaa yllättäen Suomea 30. marraskuuta 1939, valtiojohto näki välttämättömäksi saada pääministeriksi juuri Rytin. Edes Kallion ja Mannerheimin yhteinen painostus ei tahtonut saada tätä suostumaan tehtävään ennen kuin he vetosivat Rytin velvollisuudentuntoon maataan kohtaan.

Ryti toimi talvisodan ajan pääministerinä ja joutui presidentti Kyösti Kallion toistuvan sairastelun takia hoitamaan enenevässä määrin myös presidentin tehtäviä. Vastentahtoisesti, muiden johtavien poliitikkojen, lähinnä Paasikiven toivomuksesta Ryti myöntyi presidenttiehdokkaaksi. Koska uusia presidentin valitsijamiesvaaleja ei voitu sotatilan aikana järjestää, vuoden 1937 valitsijamiehet suorittivat vaalin ja valitsivat Rytin 288 valitsijamiesäänellä 300:sta. Rytistä tuli presidentti 19. joulukuuta 1940.

Jatkosota 1941–1944

Talvisota päättyi raskain ehdoin 13.3.1940. Saksalaiset kertoivat Suomelle, että Neuvostoliitto oli heille ilmaissut aikovansa vielä valloittaa Suomen, mutta vielä maaliskuussa 1941 Ryti kirjoitti päiväkirjaansa, että maamme tulisi pysyä "suurvaltain välienselvittelyjen ulkopuolella". Ryti selosti tilannetta hallitukselle 9.6.1941 päiväkirjansa mukaan seuraavasti: "Jos Saksan ja Venäjän välillä nyt syntyy sota, voi se olla eduksi koko maailmalle. Saksa on ainoa valtio, joka tätä nykyä pystyy lyömään Venäjän tai ainakin huomattavasti sitä heikentämään, eikä liene maailmalle vahingoksi, vaikka Saksakin siinä leikissä heikkenisi."

22.6.1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon (Suomi salli lentokoneiden tankata Suomessa). 25.6.1941 Neuvostoliitto alkoi pommittaa suomalaisia kaupunkeja, jolloin Suomi katsoi olevansa mukana sodassa ja aloitti menetettyjen alueiden takaisin valtaamisen (ja vielä "rauhanneuvottelujen pelivaran"). Ryti sanoi radiopuheessaan 26.6.1941 "rauhaa rakastavan kansamme joutuneen jälleen ikiaikaisen vihollisen raa’an hyökkäyksen kohteeksi, Suomella on kuitenkin rinnallaan Suur-Saksan valtakunnan sotavoimat nerokkaan johtajansa valtakunnankansleri Hitlerin komennossa".

Ryti sanoi Suomen käyvän erillistä sotaa eikä suostunut Suomen osallistumiseen "Pietarin" valtausyritykseen (vaikka Hitler perusteli Pietarin ja Moskovan tuhoamisen olevan ainoa tapa taata pysyvä rauha Suomelle)eikä vierailemaan Hitlerin luona, mutta Hitler tuli yllätysvierailulle Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäiville 4.6.1942. Ryti huomasi Hitlerin olevan yksityiselämässään "lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen" sekä tuntevan sympatiaa suomalaisia kohtaan mutta säilytti vastenmielisyytensä tämän julkista roolia ja kansallissosialismia kohtaan.

Kun karjalaisten evakuointi nousi aiheelliseksi kysymykseksi, länsisuomalaiset talousmiehet Ryti, Tanner ja Paasikivi pitivät karjalaisten asuttamista muualle Suomeen kansantaloudellisesti niin kalliina, että kannattivat siirtoväelle mahdollisuutta halutessaan jäädä kotiseuduilleen Neuvostoliitolle luovutettavalle alueelle.

Ribbentrop-sopimus

14.7.1943 Ryti kirjoitti olevansa varma Saksan häviöstä. Keväällä 1944 hän ennakoi Neuvostoliiton suurhyökkäyksen tulevan Karjalankannasta pitkin. Mannerheim päätteli edellisen vasta helmikuussa ja jälkimmäiseen hän ei osannut ottaa kantaa. [1] Kesäkuussa Normandian maihinnousun jälkeen Neuvostoliitto halusi kiirehtiä Suomen valloittamista vapauttaakseen siten joukkoja kilpajuoksuun kohti Berliiniä.

Keväällä 1944 Saksa esitti kolmesti Suomelle liittosopimusta, mutta joka kerta Ryti torjui sen [1]. Sen taustalla oli useita tekijöitä: Italia oli vaihtanut puolta. Unkari vaati saada käyttää asevoimiaan vain Saksan itärintaman takaisiin partisaanien vastaisiin operaatioihin. Tähän Saksa vastasi kaatamalla Unkarin hallituksen. Romania pysyi liittosuhteessa Antonescun yksinvallan avulla. Suomen halu irrottautua sodasta Saksan rinnalla oli tässä puitteessa Saksalle vielä kovempi pala nieltäväksi. Suomen neuvottelut rauhasta Neuvostoliiton kanssa tammikuusta alkaen ärsyttivät Saksaa. Myös suomalaisen median kirjoitukset hermostuttivat Saksan ylintä johtoa. Helsingin Sanomat oli julkaissut Taistelua Britanniasta kritisoivan artikkelin, Suomen Sosiaalidemokraatissa ryhmä professoreita protestoi sitä, että Saksa "evakuoi" Tarton yliopiston kokoelmia, ja myös suomenruotsalainen lehdistö julkaisi rauhaan kehottavia artikkeleita.

19. huhtikuuta 1944 Hitler kielsi aseiden viennin Suomeen. Tällöin Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop tarjosi sotilaallisesti ahtaalla olevalle Suomelle liittosopimusta, joka takaisi Saksan toimitukset Suomeen, mutta lupaisi, että Suomi ei tekisi erillisrauhaa vaan jatkaisi sotaa loppuun asti Saksan rinnalla.

Saksan häviö oli tuolloin jo varma, joten sopimus olisi estänyt Suomea tarvittaessa irrottautumasta sodasta. Väitetään, että Ryti olisi juristina keksinyt allekirjoittaa sopimuksen omissa nimissään, jotta hän voisi erollaan vapauttaa Suomen sopimuksesta – Suomihan ei olisi sopimusosapuoli. Toisaalta Ryti olisi mieluummin löytänyt jonkin toisen ratkaisun, mutta Marsalkka Mannerheim ja pääministeri Edwin Linkomies olivat sopimuksen kannalla. Ryti lensi tapaamaan Mannerheimia, keskusteli tämän kanssa, ja sitten pohti asiaa yksikseen kunnes päätyi allekirjoittamaan tämän ns. Ribbentrop-sopimuksen omissa nimissään, vaikka hyvin tiesi sen voivan johtaa kuolemantuomioon sodan päätyttyä. Ryti olisi halunnut viedä Ribbentrop-sopimuksen eduskuntaan mutta ei voinut tehdä niin, koska sen käsittely lainmukaisessa järjestyksessä olisi sitonut Suomen tasavallan siihen.

Näin ollen sopimus oli juridisesti vain tasavallan presidentti Rytin kirjoittama yksityiskirje, vakuutus siitä, ettei hänen ollessaan presidenttinä Suomi tee erillisrauhaa Saksasta riippumatta.

Sopimus mm. takasi Saksan vilja- ja asetoimitusten jatkuvuuden, millä pidettiin kansa ruokittuna. On arvioitu, että asetoimitukset eivät ehtineet ajoissa ratkaisutaisteluihin, mutta myös Suomea tukeva saksalainen Kuhlmeyn lento-osasto oli ratkaisevan tärkeä. Se, rynnäkkötykkiprikaati ja jalkaväkidivisioona olisi luultavasti vedetty pois ilman sopimusta. Kesä-heinäkuussa 1944 Suomi onnistui tämän avun turvin torjumaan Neuvostoliiton suurhyökkäyksen, joskin suurin uhrein. Tämän jälkeen Stalin luopui yrityksestä kukistaa Suomen ja siirsi osan joukoista Saksaa vastaan ehtiäkseen Berliiniin ennen länsivaltoja.

Ryti allekirjoitti 31. heinäkuuta erokirjeensä teknisesti terveydentilaansa vedoten (oli tällöin kuitenkin ilmeisesti täysin terve) ja 4. elokuuta virkaanastunut uudeksi presidentiksi valittu Mannerheim katsoi Rytin tekemän sopimuksen olevan pätemätön ja solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa.

Sotasyyllisyystuomio

Rytiä vastaan nostettiin liittoutuneiden Valvontakomission (käytännössä Neuvostoliiton) vaatimuksesta myös taannehtivan rikoslainsäätämisen kiellosta poiketen perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sotasyyllisyyssyyte.

Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen uuden tutkimuksen mukaan oikeusministeri Urho Kekkosella oli suuri rooli sotasyyllisyyslain laatimisessa ja Kekkonen myös kiristi puolueensa Maalaisliiton puheenjohtajan Viljami Kalliokosken eroamaan uhkaamalla muuten haastaa tämänkin sotasyyllisyysoikeuteen.

Samalla perusteella tuomittiin myös muita sotasyyllisiksi. Pääasiassa Paasikiven ja Kekkosen vaikutuksesta käyty sotasyyllisyysoikeus säätytalolla aiheutti senkin, että Suomi oli itse tuominnut syytetyt sotasyyllisiksi ennen kuin liittoutuneet olisivat ehtineet esittää vaatimuksia ulkomaisesta oikeudenkäynnistä. Suuret sotarikosoikeudenkäynnit käytiin Nürnbergissä vasta 1946. Oikeudenkäynnissä Ryti tuomittiin kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Oma sotasyyllisyysoikeudenkäynti saattoi pelastaa tuomitut kovemmilta liittoutuneiden langettamilta rangaistuksilta, mutta toisten näkemysten mukaan kyse oli lähinnä vain kotimaisesta politiikasta. Tuomiokäytännöstä ei ollut merkittäviä toista maailmansotaa koskevia kansainvälisiä ennakkotapauksia sotasyyllisyysoikeutta Suomessa käytäessä.

Tuomiostaan Risto Ryti joutui lopulta kärsimään vankilassa runsaat kolme vuotta, hyvin ankarissa oloissa (tosin läheiset salakuljettivat tuomituille hieman lisää ruokaa), kunnes Paasikivi armahti hänet. Ryti oli kuitenkin jo menettänyt terveytensä, mutta eli vielä muutaman vuoden. Hänen viimeinen matkansa suurten kansanjoukkojen saattamana oli kansallinen merkkitapaus, vaikka virallinen Suomi joutuikin vaikenemaan siitä Neuvostoliiton pelossa. Ryti on haudattu Helsingin Hietaniemeen: U25-13-5.

Aika ajoin Suomessa keskustellaan sotasyyllisten kunnianpalautuksesta. Usein sanotaan, ettei heidän kunniaansa tarvitse palauttaa, koska he eivät ole sitä suomalaisen tavallisen kansan keskuudessa koskaan menettäneetkään . Tällä väittämällä vältetään se, että historiankirjoituksen ja käsityksen eläessä ajan mukana ei ole välttämätöntä uusia taannehtivasti oikeuden päätöksiä. Sotasyyllisiksi tuomituista Väinö Tanner pysyi Osuustukkukaupan johdossa ja palasi vielä toiseen kertaan SDP:n puheenjohtajaksi.

Rytin hallitukset

• Rytin I hallitus: 1. joulukuuta 1939 – 27. maaliskuuta 1940 (118 päivää)
• Rytin II hallitus: 27. maaliskuuta 1940 – 19. joulukuuta 1940 (268 päivää)

Rytin presidenttikaudet

• 1. kausi: 19. joulukuuta 1940 – 1. maaliskuuta 1943 (valittiin Kyösti Kallion loppukaudeksi)
• 2. kausi: 1. maaliskuuta 1943 – 4. elokuuta 1944 (erosi poliittisen ja sotilasjohdon yhdistämiseen sekä horjuvaan terveyteensä vedoten, tosiasiallisesti Ryti-Ribbentrop -sopimuksesta johtuen)

Aiheesta muualla

• Kansallisbiografia
• Risto Ryti Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Martti Turtola: Risto Ryti: elämä isänmaan puolesta. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-11783-1.
• Yleisradion Kansallinen äänigalleria: Radiopuhe 26. kesäkuuta 1941 sodan alkamisesta
• Suuret suomalaiset: Risto Ryti
• YLEn elävä arkisto – Risto Ryti – sotavuosien presidentti

Edeltäjä: August Ramsay Johan Wilhelm Rangell

Suomen Pankin pääjohtaja 1923–1940 1944–1945

Seuraaja: Johan Wilhelm Rangell Sakari Tuomioja

Edeltäjä: Jonathan Wartiovaara Ernst Gråsten

Suomen valtiovarainministeri 1921–1922 1922–1924

Seuraaja: Ernst Gråsten Hugo Relander