Ero sivun ”Aurinkokuningas tanssii” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
fix, kh
p siirsi sivun ”Le Roi danse” uudelle nimelle ”Aurinkokuningas tanssii
(ei mitään eroa)

Versio 30. elokuuta 2008 kello 03.49

Aurinkokuningas tanssii
Le Roi danse
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Gérard Corbiau
Käsikirjoittaja Philippe Beaussant (elämäkerta), Eve de Castro, Gérard Corbiau, Andrée Corbiau, Didier Decoin,
Tuottaja Helmut Breuer,
Dominique Janne,
Stéphane Moatti
Säveltäjä Jean-Baptiste Lylly
Robert
Cambert
Jacques Cordier
Kuvaaja Gérard Simon
Leikkaaja Philippe Ravoet
Pääosat Ludvig XIV: Benoît Magimel
Lully: Boris Terral,
Molière: Tchéky Karyo,
Anna Itävaltalainen: Colette Emmanuelle,
Ludvig XIV (14-vuotiaana): Emil Tarding,
Madeleine: Cécile Bois,
Julie: Claire Keim
Valmistustiedot
Valmistusmaa Belgia, Ranska, Saksa
Ensi-ilta 6.12.2000
Kesto 115
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
AllMovie

Aurinkokuningas tanssii (Le Roi danse) on belgialaisen elokuvaohjaajan Gérard Corbiaun ohjaama ranskankielinen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2000. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Phillippe Beaussantin elämäkertaan säveltäjä Lullysta Jean-Babtiste Lully, Lully ou le musicien du soleil (1992).

Elokuvassa on Lullyn säveltämällä barokkimusiikilla hyvin keskeinen sija. Se toimii monessa kohtauksessa keskeisessä roolissa, onhan elokuvan perustana toiminut Lullyn elämästä kertova kirja. Elokuva luokitellaan usein pukudraamaksi ja historialliseksi elokuvaksi.

Synopsis

Ranskan kuningas Ludvig XIV tiesi neljätoistavuotiaana hallitsevansa jonain päivänä valtakuntaansa, mutta hän tiesi myös, että jotkut hänen ympärillään tekivät kaikkensa estääkseen hänen tulevan hallitsemisensa. Tanssin avulla, jossa nuori kuningas osoitti suurta kyvykkyyttä ja lahjakkuutta, ja eritoten Lullyn hänelle säveltämän musiikin avulla hän osoitti kykynsä ensiksi itselleen ja samalla myös kaikille muille.

Ludvigista tuli kansan käsityksissä aurinkokuningas. Lully ja Molière nostivat kuninkaan myötä tanssin ainakin hallitsemisen tasolla asti.

Lully hallitsi musiikissa kuten hänen kuninkaallinen isäntänsä hallitsi poliittista maailmaa. Hän oli hullun lailla rakastunut kuninkaaseen platonisesti ja uskoi, että kuningas ei selviytyisi ilman hänen läsnäoloaan ja myötävaikutustaan. Sokeutuminen sai kuitenkin Lullyn katoamaan historian hämäriin.