Ero sivun ”Aurinkokuningas tanssii” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
fix, kh |
p siirsi sivun ”Le Roi danse” uudelle nimelle ”Aurinkokuningas tanssii” |
(ei mitään eroa)
|
Versio 30. elokuuta 2008 kello 03.49
Aurinkokuningas tanssii | |
---|---|
Le Roi danse | |
Elokuvan juliste |
|
Ohjaaja | Gérard Corbiau |
Käsikirjoittaja | Philippe Beaussant (elämäkerta), Eve de Castro, Gérard Corbiau, Andrée Corbiau, Didier Decoin, |
Tuottaja |
Helmut Breuer, Dominique Janne, Stéphane Moatti |
Säveltäjä |
Jean-Baptiste Lylly Robert Cambert Jacques Cordier |
Kuvaaja | Gérard Simon |
Leikkaaja | Philippe Ravoet |
Pääosat |
Ludvig XIV: Benoît Magimel Lully: Boris Terral, Molière: Tchéky Karyo, Anna Itävaltalainen: Colette Emmanuelle, Ludvig XIV (14-vuotiaana): Emil Tarding, Madeleine: Cécile Bois, Julie: Claire Keim |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Belgia, Ranska, Saksa |
Ensi-ilta | 6.12.2000 |
Kesto | 115 |
Alkuperäiskieli | ranska |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
AllMovie | |
Aurinkokuningas tanssii (Le Roi danse) on belgialaisen elokuvaohjaajan Gérard Corbiaun ohjaama ranskankielinen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2000. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Phillippe Beaussantin elämäkertaan säveltäjä Lullysta Jean-Babtiste Lully, Lully ou le musicien du soleil (1992).
Elokuvassa on Lullyn säveltämällä barokkimusiikilla hyvin keskeinen sija. Se toimii monessa kohtauksessa keskeisessä roolissa, onhan elokuvan perustana toiminut Lullyn elämästä kertova kirja. Elokuva luokitellaan usein pukudraamaksi ja historialliseksi elokuvaksi.
Synopsis
Ranskan kuningas Ludvig XIV tiesi neljätoistavuotiaana hallitsevansa jonain päivänä valtakuntaansa, mutta hän tiesi myös, että jotkut hänen ympärillään tekivät kaikkensa estääkseen hänen tulevan hallitsemisensa. Tanssin avulla, jossa nuori kuningas osoitti suurta kyvykkyyttä ja lahjakkuutta, ja eritoten Lullyn hänelle säveltämän musiikin avulla hän osoitti kykynsä ensiksi itselleen ja samalla myös kaikille muille.
Ludvigista tuli kansan käsityksissä aurinkokuningas. Lully ja Molière nostivat kuninkaan myötä tanssin ainakin hallitsemisen tasolla asti.
Lully hallitsi musiikissa kuten hänen kuninkaallinen isäntänsä hallitsi poliittista maailmaa. Hän oli hullun lailla rakastunut kuninkaaseen platonisesti ja uskoi, että kuningas ei selviytyisi ilman hänen läsnäoloaan ja myötävaikutustaan. Sokeutuminen sai kuitenkin Lullyn katoamaan historian hämäriin.