Omavaraistalous

Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät
Pääsuuntaukset Kapitalismi Sosialismi Kommunismi
Aatesuunnan mukaan Kapitalistinen Laissez-faire Merkantilismi Protektionismi Sosiaalinen markkinatalous Uusliberalismi Uusmerkantilismi Valtiokapitalismi Demokraattinen Georgismi Social credit Sosialistinen Kommunistinen Markkinasosialismi Osallisuustalous Sosialistinen markkinatalous Valtiososialismi Syndikalismi Vihreä talous Distributismi Perinteiset Feodalismi Korporativismi
Ohjauksen mukaan Autarkia Avoin talous Epävirallinen talous Harmaa talous Lahjatalous Markkinatalous Omavaraistalous Sekatalous Suunnitelmatalous Virtuaalitalous
Alueittain Pohjoismainen malli Singapore
Sektoreittain Julkinen sektori Kolmas sektori Yhteisötalous Yksityinen sektori
Omistaminen Yksityisomaisuus
Siirtymät Deregulaatio Kansallistaminen Kollektivisointi Yksityistäminen
Ohjaus Avoin saatavuus Hintajärjestelmä Jakamistalous Kybernetiikka Markkinat Vapaat markkinat Vaihtokauppa
Lisää aiheesta Jälkikapitalistinen yhteiskunta Kartanotalous Maailmantalous Metsästäjä-keräilijät NIC-maat Siirtymätalous Täysin automatisoitu luksuskommunismi Vertaistuotanto

Omavaraistalous tarkoittaa taloutta, jossa kaikki tarvittavat tuotteet valmistetaan itse. Taloudellista omavaraisuutta ja riippumattomuutta tarjolla olevista palveluista ja tuotteista. Omavaraistalous oli esimerkiksi Suomessa yleistä maaseudulla 1800-luvun lopulle saakka. Omavaraistaloutta harjoitetaan nykyisin muun muassa Papua-Uusi-Guineassa ja Trobriandsaarilla.

Omavaraisuus ja alkutuotanto

Omavaraisuus Suomessa kääntyi selvästi laskuun teollistumisen myötä. 1940 lähes puolet Suomen väestöstä oli alkutuotannossa töissä (maa-, riista- ja kalatalouden alalla), vuonna 2003 enää 4,5 prosenttia, eikä tämäkään osa hanki tarvitsemaansa energiaa (ruoka, lämmitys, vaatetus) käsivoimin suoraan luonnosta. Osaltaan maatilojen määrän laskuun on vaikuttanut EU, jonka aikana Suomessa on neljänä vuotena peräkkäin vähennetty maataloustukien määrää (2002–2006). Vuonna 2006 vähennyksen määräksi on arvioitu lähes seitsemän prosenttia. Erityisesti kokonaiskustannuksia nostaa kallistunut öljyn hinta. Arvioidaankin, että tilojen määrä laskee entisestään, mutta niiden koot kasvavat. Tilojen hävitessä suomalaisiin syvälle juurtunut maatalouskulttuuri katoaa uusien sukupolvien myötä ja elämä luonnonläheisillä tiloilla häviää tekniikan alta. Lypsyrobottien ja muiden laitteiden lisääntyessä ihminen on yhä riippuvaisempi koneista ja käytännön osaaminen heikkenee ja katoaa. Ihminen vieraantuu luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä.

Omavaraisuus ja kaupungistuminen

Kaupungistumiseen vaikuttavat esimerkiksi työpaikat ja koulutusmahdollisuudet. Vielä 1950-luvulla suurin osa suomalaisista asui maaseudulla, mutta jo vuonna 1970 enemmistö oli siirtynyt kaupunkeihin tai kaupunkimaisiin ympäristöihin. Tuolloin vakiintui Suomeenkin käsitys ydinperheestä. Alkutuotannon hiipuminen ja sitä myöten maaseudun työpaikkojen vähentyminen edistää yhä kaupungistumista. Kaupungeissa asuville maaseutu ja luonnonläheinen elämä jäävät helposti vieraiksi, kuten myös käsitys omavaraisuudesta ja itsellisestä elämästä.

Omavaraisuus ja sukupolvien välinen sidos

1950-luvun tienoilla syntyi käsitys ydinperheestä. Kaupungistumisen ja maatilojen vähenemisen myötä tilat eivät enää siirry sukupolvelta toiselle, kuten ennen, eikä perheeseen useimmiten kuulu kuin vanhemmat lapsineen. Isovanhempien ja muiden sukulaisten tärkeä suullinen tieto elämästä ennen koneita ja laitteita jää usein hyödyntämättä. Sukupolvi, joka selvisi sodasta ja joutui aloittamaan monella tavalla elämän alusta, oli melko omavaraista. Sodan jälkeinen sukupolvi oli tottunut tekemään lähes kaiken itse käsin. He viljelivät, kasvattivat, työstivät ja tekivät. Ennen tämä tieto kulki luonnollisesti yhdessä tehden ja eläen sukupolvelta toiselle, mutta nyt me elämme aikaa, jolloin on yleistä, että suvun vanhimmat asuvat yksin tai laitoksissa, jolloin tietokaan ei samalla tavalla käytännössä välity seuraavalle sukupolvelle.

Omavaraisuus käytännössä

Omavaraisuuden perusteet

• Talo ja tontti. Omavaraisuuden perusta on oma talo ja tontti, jolla harjoittaa omavaraista elämää. Tontilla tai kohtuullisen matkan päässä pitäisi olla myös kaivo tai lähde, josta saa talous- ja pesuveden.

• Säilytys tulee järjestää niin, että mahdollisimman paljon ruokaa ja säilykkeitä saadaan varastoiduksi talven varalle. Iso maakellari on hyvä, sillä sen käyttöön ei tarvita sähköä.

• Lämmitys tulee järjestää niin, että käytetään hyväksi luonnon omia energiamuotoja, kuten puulämmitystä, aurinkovoimaa tai tuulivoimaa, jolloin ei ole riippuvainen sähkönjakelusta tai öljystä. Myös keittiössä tulee huomioida, millä tavalla ruoka lämmitetään ja valmistetaan, jos sähköä ei ole.

• Eläimet. Ollakseen omavarainen ihminen tarvitsee eläimiä, joista saadaan muun muassa lihaa ja villaa, joista jalostetaan ruokaa sekä vaatteita. Lisäksi eläimet tarvitsevat suojan (navetta, talli, lampola, kanala) jossa asuvat, ja jos eläimiä pidetään myös talvella, tulee lämmitys järjestää luonnonmukaisella tavalla.

• Kasvit. Kaksi ihmistä tarvitsee noin 10 aaria viljelymaata saadakseen koko vuodelle ruokaa. Viljat ovat tärkeitä kasvatettavia, niiden monikäyttöisyyden vuoksi. Niiden lisäksi tarvitaan monipuolisesti erilaisia kasviksia. Myös eläimet tarvitsevat ruokaa, ja ne syövätkin yleensä kasvisperäisiä tuotteita. Kasvihuone on hyvä apu esimerkiksi tomaattien ja kurkkujen kasvatuksessa.

• Luonnon antimien hyödyntäminen on osa riippumattomuutta. Sienet ja marjat kuuluvat monipuoliseen ravintoon, kasveista saa mausteita, ja niitä voidaan käyttää myös väliaikaisessa lääkinnässä.

• Kyky valmistaa käyttöesineitä auttaa käytännön toimissa. (Esimerkiksi onget, korit, kipot, ruokailuvälineet, vaatteet.)

• Osaaminen. Selviytyäkseen ilman ulkopuolista apua ihminen tarvitsee paljon tietoa esimerkiksi eläimistä, kasveista, ruoanlaitosta, säilönnästä, tuotteiden jalostuksesta (esimerkiksi ruokaa - ja vaatteita varten), sekä kaikkinaisesta korjaamisesta ja näitä tietoa täytyy osata soveltaa käytäntöön.

Katso myös

• Ekokylä
• Henry David Thoreau

Lähteet

• Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus: tiedote
• City-lehden artikkeli
• Finnica Keski-Suomi -sivusto
• Maatilan Pirkka -lehden artikkeli
• Pyhtään kotiseutumuseo