Ero sivun ”Alessandro Nannini” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
oikea malline
uran alusta tietoa
Rivi 47: Rivi 47:


Nykyään Nannini johtaa omaa kahvilaketjua.
Nykyään Nannini johtaa omaa kahvilaketjua.

== Uran alku ==
Nannini aloitti kilpailemisen [[motocross]]illa ja siirtyi ralliautoilun pariin vuonna [[1978]]. Aluksi hän ajoi [[Citroen]]illa, mutta siirtyi myöhemmin kilpailemaan [[Lancia Stratos|Lancia Stratoksella]]. Rata-autoihin Nannini siirtyi vuonna [[1980]], kun hän osallistui Formula Italia -sarjaan. Mestaruuden hän voitti kyseisessä sarjassa vuonna [[1981]]. Seuraavaksi vuodeksi Nannini siirtyi [[Formula 2]] -sarjaan, jossa ajoi kolme vuotta [[Minardi]]lla. Kohokohtia olivat kakkossijat Misanossa 1982 ja [[Nürburgring]]illä 1983.<ref name="8W" />


== Formula 1 -ura ==
== Formula 1 -ura ==

Versio 18. elokuuta 2008 kello 20.13

 Päällekkäisten muokkausten välttämiseksi olisi hyvä, jos et muokkaisi tätä artikkelia juuri nyt.
Teen parhaillaan artikkeliin suuria muutoksia. Pyyntö on voimassa niin pitkään kuin tämä merkki on sivulla. Merkin voi poistaa, mikäli se vaikuttaa unohtuneen. Tätä merkkiä on tarkoitus pitää sivulla korkeintaan muutaman tunnin kerrallaan. Kiitos.
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi.
Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.


Alessandro Nannini
Henkilötiedot
Kansalaisuus Italia Italia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1986–1990
Talli(t) Minardi, Benetton
Kilpailuja 78 (76 lähtöä)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 1
Palkintosijoja 9
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 2
MM-pisteitä 65
Ensimmäinen kilpailu Brasilian GP 1986
Ensimmäinen voitto Japanin GP 1989
Viimeinen voitto Japanin GP 1989
Viimeinen kilpailu Espanjan GP 1990
Alessandro Nannini
Henkilötiedot
Moottoriurheilija
FIA GT Championship
Vuodet 1997
Tallit AMG Mercedes
Kilpailuja 11
Voittoja 1
Paalupaikkoja 1
Paras sijoitus 5.
Aikaisemmat sarjat
1982–1984
1983
1986–1990
1987
1992–1993
1993–1995
1996		 Euroopan Formula 2
European Endurance Championship
Formula 1
WTCC
Italian Super Touring Car Championship
DTM
ITC

Alessandro "Sandro" Nannini (s. 7. heinäkuuta 1959 Siena, Italia) on jo uransa lopettanut italialainen kilpa-autoilija ja Formula 1 -kuljettaja.

Nannini osallistui viisi kautta kestäneellä F1-urallaan 78 Grand Prix -viikonloppuun ja 76 lähtöön. Kerran hän karsiutui kilpailusta, ja toisen kerran auto hajosi ennen kilpailun lähtöä. Nannini saavutti urallaan yhden voiton, yhdeksän palkintosijoitusta ja kaksi kilpailun nopeinta kierrosta. Pisteitä hän keräsi yhteensä 65. Aika-ajoissa hän oli parhaimmillaan kolmas Yhdysvaltain GP:ssa 1989.[1]

Nannini on rock-laulaja Gianna Nanninin veli.[2]

Vuonna 2007 Nannini aikoi palata kilpa-autojen pariin Grand Prix Masters -sarjassa, mutta sarja meni konkurssiin ennen kauden alkua.

Nykyään Nannini johtaa omaa kahvilaketjua.

Uran alku

Nannini aloitti kilpailemisen motocrossilla ja siirtyi ralliautoilun pariin vuonna 1978. Aluksi hän ajoi Citroenilla, mutta siirtyi myöhemmin kilpailemaan Lancia Stratoksella. Rata-autoihin Nannini siirtyi vuonna 1980, kun hän osallistui Formula Italia -sarjaan. Mestaruuden hän voitti kyseisessä sarjassa vuonna 1981. Seuraavaksi vuodeksi Nannini siirtyi Formula 2 -sarjaan, jossa ajoi kolme vuotta Minardilla. Kohokohtia olivat kakkossijat Misanossa 1982 ja Nürburgringillä 1983.[3]

Formula 1 -ura

Debyytti, kaksi keskeytyspainoitteista kautta

Nannini aloitti F1-uransa Minardilla kaudella 1986 maanmiehensä Andrea de Cesarisin tallikaverina. Tallilla oli vasta yhden kauden kokemus F1:stä, ja se lukeutuikin sarjan heikoimpiin talleihin.[4] Kauden alun kahden ensimmäisen kilpailun aika-ajoissa Nannini oli koko joukon hitain (25.) ja Monacon GP:ssa hän joutui tyytymään karsiutumiseen. Unkarista Nannini saavutti kauden parhaimman lähtöruutunsa ollen 17. nopein.[5] Nannini ajoi ensimmäisen ja ainoan kerran kauden aikana maaliin Meksikossa ollen lopputuloksissa 14. sijalla. Tosin hän jäi kilpailun voittajasta yli neljän kierroksen päähän.[3] Debyyttikausi oli kaikin puolin kehno, eikä Nannini saanut sijoitusta kuljettajien MM-sarjassa.[6]

Toinen kausi Minardilla ei muuttanut asetelmia paljoakaan: auto oli hidas ja maaliin pääseminen tuotti vaikeuksia.[6] Tallikaveriksi Nannini sai espanjalaisen Adrián Camposin. Ensimmäisen kerran Nannini selviytyi kauden aikana maaliin kauden yhdeksännessä kilpailussa Unkarissa, jossa hän oli 11. jääden kilpailun voittajalle yli kolme kierrosta. Italian GP:ssa hän ajoi maaliin viimeisenä viisi kierrosta kärjeä perässä. Portugalissa Nannini oli kilpailussa lähellä selviytyä kymmenen parhaan joukkoon, mutta polttoaineen loppuminen kilpailun lopussa pudotti hänet kahdeksannelta paikalta sijalle 11.[3] Loppukauden kaikissa kilpailussa Nanninin matkanteko katkesi keskeytykseen, mutta tarvittavat näytöt oli annettu parempaa tallipaikkaa ajatellen.[4] Esimerkiksi Belgian GP:n ensimmäisessä aika-ajosessiossa Nannini oli märällä radalla seitsemänneksi nopein.[3]

Siirtyminen Benettonille, kamppailua palkintosijoista

Nannini Benettonin ratissa Kanadassa 1988

Kaudeksi 1988 Nannini siirtyi nousujohteessa olleeseen Benetton-talliin. Tallikaveriksi hän sai belgialaisen Thierry Boutsenin, joka oli kilpaillut tallissa myös edelliskaudella. Nannini vakuutti heti taitonsa paremmalla kalustolla ja myös hänen hyökkäävä ajotyyli huomioitiin.[2] Kauden toisessa kilpailussa San Marinon GP:ssa Nannini väläytti vauhtiaan ajamalla aika-ajoissa neljänneksi nopeimman ajan[7] ja parhaimmillaan kilpailun aikana hän kamppaili kolmannesta sijasta. Ajettuaan maaliin kuudentena, saavutti Nannini uransa ensimmäisen MM-pisteen. Britannian sateisessa kilpailussa Nannini ajoi maaliin kolmantena ja nousi ensimmäistä kertaa urallaan palkintokorokkeelle. Saksassa Nanninin kilpailuvauhti oli kohdallaan, mistä osoituksena oli kilpailun nopein kierrosaika. Kilpailun lopussa hän joutui keskeyttämään moottoriongelmien vuoksi. Nannini pääsi toistamiseen kauden aikana alimmalle palkintorokeelle kauden loppupuolella ajetussa Espanjan GP:ssa. Kilpailun aikana hän ohitti muun muassa kauden päätteeksi mestaruuden voittaneen Ayrton Sennan.[3] Pisteitä Nannini saavutti ensimmäiseltä kaudeltaan Benettonilla yhteensä 12 kappaletta, jotka oikeuttivat kymmenenteen sijaan kuljettajien MM-sarjassa.[1]

Nannini nousi tallinsa ykköskuljettajaksi kaudeksi 1989, kun Boutsen siirtyi Williamsille. Nannini sai rinnalleen brittiläisen Johnny Herbertin.[2] Pistetilin Nannini avasi heti kauden avauksessa Brasiliassa sijoituttuaan kuudenneksi. Tosin Herbert oli F1-debyytissään neljäs. Seuraavaksi ajetussa San Marinon GP:ssa Nannini oli kolmannen kerran urallaan palkintokorokkeella kolmantena. Kuitenkin hän jäi tallikaverinsa suoritusten varjoon. Kauden neljännessä kilpailussa Meksikossa Nannini jäi juuri palkintosijojen ulkopuolelle ollen neljäs. Kilpailu sujui hyvin italialaisittain, kun Nanninin lisäksi neljä italialaiskuljettajaa oli kymmenen parhaan joukossa. Yhdysvaltain GP:n aika-ajoista Nannini saavutti uransa parhaaksi aika-ajosijoitukseksi jääneen kolmannen lähtöruudun. Kilpailua edeltäneissä lämmittelyajoissa sattuneen kolarin seurauksena hän keskeytti kilpailun kymmennen kierroksen jälkeen. Kanadassa Nannini hylättiin, koska hän ajoi lähtöhetkellä varikolta ulos päin punaisia valoja.[8] Hän oli tullut varikolle vaihtamaan kuivan kelin renkaat juuri ennen lähtöä Nigel Mansellin tavoin. Myös Mansell hylättiin samasta syystä. Ranskan GP:ssa Nannini oli vahvasti kiinni toisessa sijassa, mutta jousituksen pettäminen päätti kilpailun keskeytykseen. Britanniassa hän nousi jälleen palkintokorokkeelle kolmantena. Japanin GP:sta Nannini saavutti uransa ainoaksi jääneen voiton. Hän ajoi kilpailussa kolmantena, kunnes edellä ajaneet Prost ja Senna kolaroivat. Senna pääsi jatkamaan matkaa, mutta hänet hylättiin auton käyntiin työntämisen takia ja näin Nannini nousi kilpailun voittajaksi. Kauden viimeisessä kilpailussa Australiassa Nannini oli vielä toinen.[3]

Viimeiseksi jäänyt kausi, helikopterionnettomuus

Nannini sai kaudeksi 1990 uudeksi tallikaverikseen lajin kolminkertaisen maailmanmestarin, brasilialaisen Nelson Piquet'n. Nannini ajoi kauden kahden ensimmäisten kilpailujen pettymysten jälkeen palkintokorokkeelle kolmanneksi San Marinon GP:ssa. Hän kellotti myös kilpailun nopeimman kierroksen nimiinsä. Kanadan GP:hin Nannini lähti neljännestä ruudusta ja nousi kilpailussa parhaimmillaan johtoon. Varikkokäynnin jälkeen hän ajoi ulos märältä radalta päin rengasvallia ja keskeytti. Meksikossa Nannini oli pisteillä neljäntenä ja Ranskassa hän olisi ollut kolmas, ellei sähköt olisi pettäneet viisi kierrosta ennen maalia. Saksan GP:ssa Nannini kamppaili Ayrton Sennan kanssa kilpailun voitosta pitkään, mutta lopulta nopeampi Senna vei voiton ja Nannini sijoittui toiseksi. Unkarin GP:ssa Nannini nousi seitsemännestä lähtöruudusta toiseksi, mutta takaa tullut Senna osui ohitusyrityksessään ja Nannini joutui keskeyttämään. Italian GP:n jälkeen Nanninin huhuttiin siirtyvän Ferrarille ensi kaudeksi, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta ja halusi jatkaa Benettonilla. Espanjan GP:ssa Nannini nousi palkintokorokkeelle kolmantana. Kilpailu jäi hänen Formula 1 -uransa viimeiseksi.[3][2][4]

Viikko Espanjan GP:n jälkeen Nannini joutui helikopterionnettomuuteen, kun hän oli laskeutumassa vanhempiensa kodin lähelle Sienassa. Maa petti kopterin alta, joka aiheutti onnettomuuden. Nanninin toinen käsi miltei repeytyi irti, mutta se onnistuttiin paikkaamaan kymmenen tuntia kestäneessä leikkausessa. Paluu F1:siin ei ollut kuitenkaan mahdollista.[9]

Paluu kilparadoille

Italian Super Touring Car Championship

Huolimatta vain osittaisesta oikean käden toiminnasta, teki Nannini paluun kilparadoille vuonna 1992. Hän osallistui Italian Supertouring -sarjaan Alfa Romeolla. Heti ensimmäisessä kilpailussaan hän lähti eturivistä ja ajoi kilpailun nopeimman kierroksen. Hän sijoittui sarjassa kauden päätteeksi kolmanneksi, kun hänen tallikaveri Nicola Larini voitti mestaruuden. Nannini sai myös mahdollisuuden testata muunneltua Ferrarin F1-autoa, vaikka hän ajoi hyvin – ei paluu täysipäiväiseksi F1-kuljettajaksi ollut mahdollista.[3]

DTM ja ITC

Nanninin edustama Alfa Corse -talli siirtyi kaudeksi 1993 kilpailemaan Saksaan Deutsche Tourenwagen Meisterschaft- eli DTM-sarjaan. Nannini voitti kauden aikana kahdesti ja nousi yhteensä viisi kertaa palkintokorokkeelle. Hän saavutti myös kaksi paalupaikkaa ja nopeinta kierrosta. Kuitenkin mestaruuden voitti jälleen tallikaveri Larini. Nanninin ongelmana kauden aikana oli tottua uuteen hänelle suunniteltuun vaihdelaatikkoon.[3][10]

Kaudella 1994 Nannini saavutti 22 kilpailusta viisi voittoa ja kolme nopeinta kierrosta. 149 pisteen turvin hän sijoittui sarjassa neljänneksi.[10] Larini oli pisteen päässä kolmantena ja sarjan mestaruuden kyseisenä vuotena voitti saksalainen Klaus Ludwig.[11]

Nanninin edustaman tallin nimi muuttui Martini Racinginksi kaudeksi 1995, mutta auto oli sama Alfa Romeo 155. 13 kilpailusta Nannini saavutti kaksi palkintosijaa ja sijoittui sarjan loppupisteissä sijalle 11. Saman ITC-sarjassa Nannini sijoittui 17 pisteellään sijalle 15.[10]

Vuonna 1996 ajettiin vain ITC-sarjaa, jossa Nannini sijoittui nyt kokonaispisteissä kolmanneksi. Hän voitti 24 kilpailusta seitsemän ja lähti neljästi paalupaikalta kilpailuun.[10]

FIA GT Championship

Nannini siirtyi kilpailemaan kaudeksi 1997 FIA GT Championship -sarjaan. Hän voitti yhden kilpailun ja sijoittui neljästi toiseksi. Kokonaispisteissä hän sijoittui viidenneksi.[10]

Tuloksia

Euroopan Formula 2

Kausi Talli Auto 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Sijoitus Pisteet
1982 Minardi Minardi-BMW SIL
5 		HOC
9 		THR
12 		NÜR
8 		MUG
10 		VAL
Kesk. 		PAU
DNQ 		SPA
Kesk. 		HOC
Kesk. 		DON
DSQ 		MAN
Kesk. 		PER
Kesk. 		MIS
2 		10. 8
1983 Minardi Minardi-BMW SIL
 THR
9 		HOC
5 		NÜR
2 		VAL
7 		PAU
Kesk. 		JAR
Kesk. 		DON
Kesk. 		MIS
Kesk. 		PER
11 		ZOL
Kesk. 		MUG
4 		7. 11
1984 Minardi Minardi-BMW SIL
9 		HOC
Kesk. 		THR
7 		VAL
Kesk. 		MUG
Kesk. 		PAU
Kesk. 		HOC
4 		MIS
Kesk. 		PER
3 		DON
10 		BRA
5 		10. 9

European Endurance Championship

[12]

Kausi Auto 1 2 3 4 5 6 7 8 Sijoitus Pisteet
1983 Lancia LC2 Ferrari 2 25. 15

Formula 1

[5]

Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1986 Minardi BRA
Kesk. 		ESP
DNS 		SMR
Kesk. 		MON
DNQ 		BEL
Kesk. 		CAN
Kesk. 		USA
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		AUT
Kesk. 		ITA
Kesk. 		POR
Kesk. 		MEX
14 		AUS
Kesk. 		- 0
1987 Minardi BRA
Kesk. 		SMR
Kesk. 		BEL
Kesk. 		MON
Kesk. 		USA
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		HUN
11 		AUT
Kesk. 		ITA
16 		POR
11 		ESP
Kesk. 		MEX
Kesk. 		JPN
Kesk. 		AUS
Kesk. 		- 0
1988 Benetton BRA
Kesk. 		SMR
6 		MON
Kesk. 		MEX
7 		CAN
Kesk. 		USA
Kesk. 		FRA
6 		GBR
3 		GER
18 		HUN
Kesk. 		BEL
DSQ 		ITA
9 		POR
Kesk. 		ESP
3 		JPN
5 		AUS
Kesk. 		10. 12
1989 Benetton BRA
6 		SMR
3 		MON
8 		MEX
4 		USA
Kesk. 		CAN
DSQ 		FRA
Kesk. 		GBR
3 		GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		BEL
5 		ITA
Kesk. 		POR
4 		ESP
Kesk. 		JPN
1 		AUS
2 		6. 32
1990 Benetton USA
11 		BRA
10 		SMR
3 		MON
Kesk. 		CAN
Kesk. 		MEX
4 		FRA
16 		GBR
Kesk. 		GER
2 		HUN
Kesk. 		BEL
4 		ITA
8 		POR
6 		ESP
3 		JPN
Loukk. 		AUS
Loukk. 		8. 21

World Touring Car Championship

Kausi Talli Auto 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Sijoitus Pisteet
1987 Alfa Corse Alfa Romeo 75 Turbo MON
16 		JAR
17 		DIJ
9 		NÜR SPA
22 		BRN SIL BAT CAL WEL FUJ - 0

Italian Super Touring Car Championship

[10]

Vuosi Talli Auto Kilpailut Voitot Palkinto-
sijat 		Paalu-
paikat 		Nopeimmat
kierrokset 		Pisteet Sijoitus
1992 Alfa Martini Alfa Romeo 155 GTA 20 5 10 1 ? 226 3.
1993 Alfa Martini Alfa Romeo 155 TS ? ? ? ? ? 23 14.

DTM

[10]

Vuosi Talli Auto Kilpailut Voitot Palkinto-
sijat 		Paalu-
paikat 		Nopeimmat
kierrokset 		Pisteet Sijoitus
1993 Alfa Corse Alfa Romeo 155 V6 TI 21 2 5 2 2 121 8.
1994 Alfa Corse Alfa Romeo 155 V6 TI 22 5 5 0 3 149 4.
1995 Martini Racing Alfa Romeo 155 V6 TI 13 0 2 0 0 44 11.

FIA International Touring Car Championship (ITC)

[10]

Vuosi Talli Auto Kilpailut Voitot Palkinto-
sijat 		Paalu-
paikat 		Nopeimmat
kierrokset 		Pisteet Sijoitus
1996 Alfa Corse-Martini Racing Alfa Romeo 155 V6 TI 24 7 7 4 7 180 3.

FIA GT Championship

[13]

Vuosi Talli Auto Luokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Sijoitus Pisteet
1997 AMG Mercedes Mercedes-Benz CLK GTR GT1 HOC
13 		SIL
13 		HEL
11 		NÜR
2 		SPA
11 		A1
2 		SUZ
1 		DON
2 		MUG
2 		SEB
Kesk. 		LAG
8 		5. 34

Viitteet

  1. ↑ a b Statistics The Formula One DataBase. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d the drivers top 100 historic racing. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i The Alessandro Nannini story autosport.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  4. ↑ a b c DRIVER Nannini, Alessandro Autocourse Grand Prix Archive. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  5. ↑ a b Alessandro Nannini – Kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 13.5.2008.
  6. ↑ a b Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tähdet, s. 91. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
  7. ↑ Data Search Results ChicaneF1.com. Viitattu 14.5.2008. (englanniksi)
  8. ↑ Kanadan Grand Prix 1989 F1-ruutu. Viitattu 18.5.2008.
  9. ↑ DRIVERS: ALESSANDRO NANNINI Grandprix.com. Viitattu 19.5.2008. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f g h The racing career of Alessandro Nannini Driver Database. Viitattu 18.5.2008. (englanniksi)
  11. ↑ DTM 1994 Driver Database. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
  12. ↑ 1983 European Endurance Championship wspr-racing.com. Viitattu 19.5.2008. (englanniksi)
  13. ↑ FIA GT Championship 1997 World Sports Racing Prototypes. Viitattu 18.5.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alessandro_Nannini&oldid=5307160”