Ero sivun ”6. SS-vuoristodivisioona Nord” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 39: | Rivi 39: | ||
== Operaatio Hopeakettu == |
== Operaatio Hopeakettu == |
||
Jatkosodan alun [[Jatkosodan hyökkäysvaihe|hyökkäysvaiheessa]] SS-taisteluryhmä Nord osallistui [[operaatio Hopeakettu]]un (''Operation Silberfuchs'') saksalaisen 169. divisioonan ja suomalaisen [[6. Divisioona (jatkosota)|6. divisioonan]] kanssa.<ref name = "GHS157-159"/> Operaatio Hopeaketun tavoitteena oli turvata [[Petsamo]]n Saksalle hyvin tärkeät [[ |
Jatkosodan alun [[Jatkosodan hyökkäysvaihe|hyökkäysvaiheessa]] SS-taisteluryhmä Nord osallistui [[operaatio Hopeakettu]]un (''Operation Silberfuchs'') saksalaisen 169. divisioonan ja suomalaisen [[6. Divisioona (jatkosota)|6. divisioonan]] kanssa.<ref name = "GHS157-159"/> Operaatio Hopeaketun tavoitteena oli turvata [[Petsamo]]n Saksalle hyvin tärkeät [[Kolosjoen kaivos|Kolosjoen nikkelikaivokset]] ja vallata Neuvostoliiton ainoa jäätymätön pohjoinen satama, [[Murmansk]], joka tarjosi esteettömän pääsyn [[Atlantti|Atlantille]]. Operaation täytäntöönpano oli [[Norja]]n [[Lappi]]in sijoitetun [[Eduard Dietl]]in johtaman vuoristoarmeijakunta Norjan vastuulla. |
||
Heinäkuun 1941 alussa taisteluryhmä hyökkäsi neuvostoliittolaisten asemiin [[Pohjois-Suomi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941#Salla|Sallassa]]. Suomalaisten menestyessä kokemattomien SS-miesten tulikaste epäonnistui täysin ja yksikkö menetti kahdessa hyökkäyksessä viisi pataljoonaa. Neuvostoliittolaiset tekivät myös vastahyökkäyksen ja onnistuivat saamaan SS-taisteluryhmä Nordin pakokauhun valtaan. SS-miehet jättivät aseensa, asemansa ja pakenivat taistelukentältä kärsien tappioina 86 kaatunutta, 232 haavoittunutta ja 147 kadonnutta. Sallan pakokauhuisesta SS-taisteluryhmästä tuli esimerkki siitä, ettei "rodullisista ja ideologisista esikuvista" tule automaattisesti hyviä sotilaita ilman harjoitusta ja valmisteluja. SS:n johtaja [[Heinrich Himmler]] teki kuitenkin parhaansa, että tapaus pysyi pois julkisuudesta Saksassa.<ref name = "GHS157-159">Stein 2003, s. 157–159</ref> |
Heinäkuun 1941 alussa taisteluryhmä hyökkäsi neuvostoliittolaisten asemiin [[Pohjois-Suomi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941#Salla|Sallassa]]. Suomalaisten menestyessä kokemattomien SS-miesten tulikaste epäonnistui täysin ja yksikkö menetti kahdessa hyökkäyksessä viisi pataljoonaa. Neuvostoliittolaiset tekivät myös vastahyökkäyksen ja onnistuivat saamaan SS-taisteluryhmä Nordin pakokauhun valtaan. SS-miehet jättivät aseensa, asemansa ja pakenivat taistelukentältä kärsien tappioina 86 kaatunutta, 232 haavoittunutta ja 147 kadonnutta. Sallan pakokauhuisesta SS-taisteluryhmästä tuli esimerkki siitä, ettei "rodullisista ja ideologisista esikuvista" tule automaattisesti hyviä sotilaita ilman harjoitusta ja valmisteluja. SS:n johtaja [[Heinrich Himmler]] teki kuitenkin parhaansa, että tapaus pysyi pois julkisuudesta Saksassa.<ref name = "GHS157-159">Stein 2003, s. 157–159</ref> |
||
Versio 14. elokuuta 2008 kello 21.54
| 6. SS-vuoristodivisioona Nord | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Toiminnassa | 1941 -1945 |
| Valtio | Malline:Maadata Germany 1933 Natsi-Saksa |
| Puolustushaarat |
 Heer  Waffen-SS |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
Matthias Kleinheisterkamp Lothar Debes |
6. SS-vuoristodivisioona Nord (saks. 6. SS-Gebirgs-Division „Nord“) oli toisen maailmansodan aikainen Waffen-SS:n kuulunut Saksan armeijan yksikkö, joka taisteli muun muassa Suomen Lapissa vuosina 1941–1944.
SS-taisteluryhmä Nord muodostettiin Norjassa helmikuussa 1941 ja syyskuussa siitä tehtiin divisioona, SS-divisioona Nord. Divisioona liitettiin myöhemmin suomalaiseen III armeijakuntaan, joka toimi Kiestingin alueella. Syyskuussa 1942 divisioona nimettiin uudelleen, siitä tuli SS-vuoristodivisioona Nord (saks. SS Gebirgs Division "Nord") ja viimein lokakuussa 1943 nimeksi tuli 6. SS-vuoristodivisioona Nord.
Lapin sodan puhjettua 1944 divisioona taisteli suomalaisia joukkoja vastaan. Vetäydyttyään Suomen alueelta divisioona siirrettiin Tanskaan ja myöhemmin Saksaan. Divisioona antautui toukokuussa 1945 Yhdysvaltojen armeijalle Baijerissa.
SS-taisteluryhmä Nordin muodostaminen
Alkuvuodesta 1941 useita asepalvelusiässä olleista Allgemeine-SS:n jäsenistä koottuja SS-Totenkopf-rykmenttejä (saks. Totenkopfstandarten) siirrettiin Norjaan miehitystehtäviin. Helmikuussa 1941 SS-taisteluryhmä Nord muodostettiin pääosin SS-Totenkopf-rykmenteistä 6 ja 7 (loppukesästä 1941 taisteluryhmään liitettiin tilapäisesti myös rykmentti 9). Toukokuun loppuun asti yksikkö vartioi Norjan rannikkoa Kirkenesin ja Vardøn alueella, kunnes kesäkuun alussa se liitettiin Armeijaryhmä Pohjoiseen, Saksan XXXVI armeijakunnan alaisuuteen. SS-Nordin komentajaksi SS-Brigadeführer Herrmannin tilalle vaihtui samanarvoinen Karl-Maria Demelhuber.
Pian vaihdoksen jälkeen Herrmann vetosi esikuntaan, että yksikkö kaipaisi 2–3 kuukauden verran taisteluharjoitusta. XXXVI armeijakunnan komentaja ratsuväenkenraali Hans Feige piti harjoituksia tarpeettomina ja vakuutti Herrmannille, että taisteluryhmän "korkea moraali ja luja päättäväisyys" korvaisivat miesten puutteet taistelutaidoissa.
Divisioona siirtyi Norjasta Suomeen 7. kesäkuuta 1941 ja saapui kuun puoleenväliin mennessä Rovaniemelle, jossa se motorisoitiin. 17. kesäkuuta SS-taisteluryhmä Nord siirtyi lähelle Neuvostoliiton vastaista rajaa odottamaan välirauhan päättymistä ja operaatio Barbarossan, Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan alkamista.
Operaatio Hopeakettu
Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa SS-taisteluryhmä Nord osallistui operaatio Hopeakettuun (Operation Silberfuchs) saksalaisen 169. divisioonan ja suomalaisen 6. divisioonan kanssa.[1] Operaatio Hopeaketun tavoitteena oli turvata Petsamon Saksalle hyvin tärkeät Kolosjoen nikkelikaivokset ja vallata Neuvostoliiton ainoa jäätymätön pohjoinen satama, Murmansk, joka tarjosi esteettömän pääsyn Atlantille. Operaation täytäntöönpano oli Norjan Lappiin sijoitetun Eduard Dietlin johtaman vuoristoarmeijakunta Norjan vastuulla.
Heinäkuun 1941 alussa taisteluryhmä hyökkäsi neuvostoliittolaisten asemiin Sallassa. Suomalaisten menestyessä kokemattomien SS-miesten tulikaste epäonnistui täysin ja yksikkö menetti kahdessa hyökkäyksessä viisi pataljoonaa. Neuvostoliittolaiset tekivät myös vastahyökkäyksen ja onnistuivat saamaan SS-taisteluryhmä Nordin pakokauhun valtaan. SS-miehet jättivät aseensa, asemansa ja pakenivat taistelukentältä kärsien tappioina 86 kaatunutta, 232 haavoittunutta ja 147 kadonnutta. Sallan pakokauhuisesta SS-taisteluryhmästä tuli esimerkki siitä, ettei "rodullisista ja ideologisista esikuvista" tule automaattisesti hyviä sotilaita ilman harjoitusta ja valmisteluja. SS:n johtaja Heinrich Himmler teki kuitenkin parhaansa, että tapaus pysyi pois julkisuudesta Saksassa.[1]
Loppukesästä 1941 uudelleen järjestäytynyt SS-taisteluryhmä Nord alistettiin suomalaisen Hjalmar Siilasvuon johtaman III armeijakunnan alaisuuteen. Uudelleenkoulutustarkoituksessa se jaettiin osiin, joista toiset ottivat rintamavastuun Kiestingin ja Louhin välisellä tiellä ja toisia taas harjoitettiin linjojen takana. Samanaikaisesti Nord kärsi tappioista, joita aiheuttivat sekä puna-armeija että punatauti. Siihen liitettiin 700 miehen vahvuinen täydennysosasto, tällä kertaa perusteellisesti koulutettuja SS-miehiä. Syyskuussa taisteluryhmästä tehtiin uusi divisioona jonka nimeksi tuli SS-divisioona Nord. Tällöin siitä tuli ainoa saksalaisista koottu SS-divisioona, joka alistettiin Saksan liittolaisen johtoon.
Marraskuussa 1941 divisioona osallistui viimeiseen suureen yritykseen katkaista Muurmannin rata Louhin kohdalla. SS-prikaatinkenraali ja Waffen-SS:n kenraalimajuri Karl-Maria Demmelhuber ilmoitti, että marraskuun 1. - 13. välisenä aikana hänen rykmenttinsä tuhosi 316 vihollisen bunkkeria taisteluissa sekä aiheutti viholliselle tappioita arviolta 900 kaatuneen ja 542 vangitun sotilaan verran. 7. SS-rykmentti aiheutti suuria tappioita Neuvostoliiton 426. jalkaväkirykmentille. Koska eteneminen oli hidasta ja aiheutti suuria tappioita sekä suomalaiselle divisioona J:lle että saksalaisille Siilasvuo keskeytti hyökkäysvaiheen marraskuun puolessa välissä.
Asemasota
Joulukuun 1941 ja syyskuun 1944 välisenä aikana divisioona asettui asemasotaan Kiestingin ja Louhin välisen tien varrelle. Sen yksiköt tekivät kaukopartioreissuja ja iskuja Neuvostoliiton asemiin. Divisioona puolustautui myös useita hyökkäyksiä vastaan.
Kesäkuussa 1942 divisioonasta tehtiin 6. SS-vuoristodivisioona. Syyskuussa tanskalainen upseeri Gust Jonassen aloitti eliittikomppanian, SS-vapaaehtoishiihtokomppania Norjan (saks. SS-Freiwilligen-Schikompanie Norwegen) kokoamisen. Komppanian muodostivat norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset sotilaat ja sitä käytettiin sissitehtävissä, kuten väijytyksissä ja kaukopartioissa helmikuusta 1943 alkaen.
Saman vuoden heinäkuussa komppanian päällikkö Gust Jonassen kaatui taistelussa, mutta tammikuussa 1944 hiihtoyksiköstä tehtiin pataljoona. Aikaisemmin 1943 lokakuussa yksikköön oli liitetty norjalaisista koottu Norjalainen poliisikomppania 2. Maalis-huhtikuussa 1944 poliisikomppania siirrettiin muualle, mutta hiihtopataljoonaan liitettiin uusi 150-miehinen täydennysyksikkö.
Sodan loppuvaiheet
Kesäkuussa 1944 Neuvostoliitto hyökkäsi voimalla. Norjalaiset vapaaehtoiset kokivat suuria tappioita, 300 miehestä 135 kaatui. Jäljellä olevat norjalaiset siirrettiin motorisoituun SS-poliisikrenatööripataljoonaan 506. Samaan aikaan kun Suomi solmi erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa, divisioona toimi takavartiona vetäytyvälle Saksan 20. vuoristoarmeijalle. Lapin sodan ajan divisioona vetäytyi 1 600 kilometrin matkan kohti Suomen ja Norjan rajaa käyden välillä viivytystaisteluita suomalaisten joukkojen kanssa.
Joulukuussa 1944 divisioona ylitti rajan Norjan Mo i Ranassa, josta se siirrettiin junalla etelään. Ylitettyään Skagerrakin laivastosaattueessa divisioona saapui Tanskaan, jossa se uudelleenvarustettiin ja siirrettiin edelleen Kaakkois-Ranskaan. Siellä se ehti osallistua operaatio Nordwindiin, viimeiseen Saksan hyökkäykseen länsirintamalla. 6. SS-vuoristodivisioona Nord ei ehtinyt vaikuttaa operaation lopputulokseen, mutta yksi rykmenteistä onnistui tuhoamaan viisi amerikkalaista komppaniaa Reipertswilleristä pohjoiseen.
Sodan viimeisinä kuukausina divisioona taisteli Vosgesissa ja Saar-Mosellessa, kunnes huhtikuussa vetäytyi Wormsin ja Boppardin kautta Reinin yli aina Baijeriin saakka, jossa se antautui amerikkalaisille joukoille.
Komentajat:
- SS-Brigadeführer - Richard Herrmann: (02.1941–05.1941)
- SS-Obergruppenführer - Karl-Maria Demelhuber: (05.1941–04.1942)
- SS-Obergruppenführer - Matthias Kleinheisterkamp: (04.1942 and 06.1942–10.1943)
- SS-Oberführer - Hans Scheider: (04.1942–06.1942)
- SS-Gruppenführer - Lothar Debes: (10.1943)
- SS-Obergruppenführer - Friedrich-Wilhelm Krüger: (10.1943–08.1944)
- SS-Brigadeführer - Gustav Lombard: (08.1944)
- SS-Gruppenführer - Karl Brenner: (09.1944–04.1945)
- SS-Standartenführer - Franz Schreiber: (04.1945–05.1945)
Lähteet:
George H. Stein: Waffen SS - Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939–45. Cornell University, 2003. ISBN 951-20-6676-9.
Viitteet
Aiheesta muualla
- 6. SS-Gebirgs-Division "Nord" Feldgrau.com.
- 6. SS-Gebirgs-Division Nord Axis History Factbook.
- Baptism in the Northwoods: SS-Kampfgruppe Nord Sallassa, 1941 at Panzerkeil.orbat.com
- 12. SS-Gebirgs-Jäger-Regiment re-enactors from Finland.
- 6. SS-Gebirgs-Division "Nord" re-enactors from US.
Alue: Lapin ja Pohjois-Suomen joukot
Suomen III armeijakunta (Uhtuan ja Kiestingin suunta): 3. divisioona
Saksan XXXVI armeijakunta (Kantalahden suunta): 6. SS-vuoristodivisioona Nord | 169. divisioona | 6. divisioona
Saksan vuoristoarmeijakunta Norja (Murmanskin suunta): 2. vuoristodivisioona | 3. vuoristodivisioona
Neuvostoliiton XVII armeijakunta (Kantalahden suunta): 104. divisioona | 122. divisioona | 1. panssaridivisioona | 14. divisioona (Murmanskin suunta) | 52. divisioona (Murmanskin suunta)