Ero sivun ”Dispersio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti muokkasi: nl:Dispersie (natuurkunde) |
Myl (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Tämä artikkeli| käsittelee optiikkaa. Sanan muu merkitys on [[dispersio (kemia)|tasalaatuinen seos]]}} |
{{Tämä artikkeli| käsittelee optiikkaa. Sanan muu merkitys on [[dispersio (kemia)|tasalaatuinen seos]]}} |
||
[[Image:Prism rainbow schema.png|thumb|Valon dispersio [[prisma (optiikka)|prismassa]].]] |
[[Image:Prism rainbow schema.png|thumb|Valon dispersio [[prisma (optiikka)|prismassa]].]] |
||
'''Dispersio''' tarkoittaa [[fysiikka|fysiikassa]] sitä, että aallon etenemisnopeus riippuu sen taajuudesta. |
|||
| ⚫ | |||
Dispersiiviset aaltoliikkeet voidaan jakaa materiaalidispersioon (esim. valo väliaineessa), ja geometriseen dispersioon (esim. aallot vedessä, ääni ohuessa levyssä, radioaalto aaltoputkessa, valo optisessa kuidussa). Jälkimmäisessä dispersio aiheutuu siitä, että aallonpituus on samaa suuruusluokkaa kuin tila, jossa aalto etenee. Systeemissä esiintyvää dispersiota kuvataan dispersiodiagrammilla, jossa esim. pystyakselina on |
|||
taajuus ja vaaka-akselina [[aaltoluku]]. Dispersio aiheuttaa sen, että [[vaihenopeus]] ja [[ryhmänopeus]] ovat erilaisia. |
|||
| ⚫ | [[Optiikka|Optiikassa]] dispersio aiheuttaa sen, että [[väliaine]]en [[taitekerroin]] ''n'' ei ole [[vakio]], vaan se riippuu [[aallonpituus|aallonpituudesta]] ''λ''. Sen seurauksena eri aallonpituudet eli [[väri]]t taittuvat [[Snellin laki|Snellin lain]] mukaisesti hiukan eri suuntiin, jolloin valkoinen [[valo]] hajoaa [[spektri]]ksi. Ilmiö on nähtävissä esimerkiksi [[Sateenkaari|sateenkaaressa]]. |
||
Fysiikassa aaltoliikkeen, etenkin sähkömagneettisten aaltojen, vaihenopeus on riippuvainen aallonpituudesta. Sähkömagneettisten aaltojen dispersio ilmenee esimerkiksi näkyvällä valolla siten, että sen eri aallonpituudet eli värit taittuvat eri tavoin. Ilmiötä sanotaan tällöin [[värihajonta|värihajonnaksi]]. |
Fysiikassa aaltoliikkeen, etenkin sähkömagneettisten aaltojen, vaihenopeus on riippuvainen aallonpituudesta. Sähkömagneettisten aaltojen dispersio ilmenee esimerkiksi näkyvällä valolla siten, että sen eri aallonpituudet eli värit taittuvat eri tavoin. Ilmiötä sanotaan tällöin [[värihajonta|värihajonnaksi]]. |
||
Versio 14. elokuuta 2008 kello 14.20
Dispersio tarkoittaa fysiikassa sitä, että aallon etenemisnopeus riippuu sen taajuudesta. Dispersiiviset aaltoliikkeet voidaan jakaa materiaalidispersioon (esim. valo väliaineessa), ja geometriseen dispersioon (esim. aallot vedessä, ääni ohuessa levyssä, radioaalto aaltoputkessa, valo optisessa kuidussa). Jälkimmäisessä dispersio aiheutuu siitä, että aallonpituus on samaa suuruusluokkaa kuin tila, jossa aalto etenee. Systeemissä esiintyvää dispersiota kuvataan dispersiodiagrammilla, jossa esim. pystyakselina on taajuus ja vaaka-akselina aaltoluku. Dispersio aiheuttaa sen, että vaihenopeus ja ryhmänopeus ovat erilaisia.
Optiikassa dispersio aiheuttaa sen, että väliaineen taitekerroin n ei ole vakio, vaan se riippuu aallonpituudesta λ. Sen seurauksena eri aallonpituudet eli värit taittuvat Snellin lain mukaisesti hiukan eri suuntiin, jolloin valkoinen valo hajoaa spektriksi. Ilmiö on nähtävissä esimerkiksi sateenkaaressa.
Fysiikassa aaltoliikkeen, etenkin sähkömagneettisten aaltojen, vaihenopeus on riippuvainen aallonpituudesta. Sähkömagneettisten aaltojen dispersio ilmenee esimerkiksi näkyvällä valolla siten, että sen eri aallonpituudet eli värit taittuvat eri tavoin. Ilmiötä sanotaan tällöin värihajonnaksi.
Dispersio gemmologiassa
Gemmologiassa suuridispersioisia värittömiä kiviä käytetään usein timantin korvikkeena. Mitä suurempi dispersio kivellä on, sitä voimakkaammin kunkin värin taittumiskulma eroaa toisistaan. Näin suuridispersioisilla jalokivillä on kaunis värileikki, josta esimerkiksi timantti on hyvin tunnettu.
Muita suuridispersioisia jalokiviä ovat mm. zirkoni, titaniitti ja rutiili.
Lyijy- eli kristallilasiin lisätään lyijyoksidia joka nostaa lasin dispersiota ja antaa sille näin kauniin värileikin.
Lähteet
- Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Otava, Keuruu. ISBN: 951-1-10837-9