Spencer W. Kimball

Spencer Woolley Kimball (28. maaliskuuta 1895–5. marraskuuta 1985) oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon 12. profeetta ja presidentti vuodesta 1973 aina kuolemaansa asti. Häntä edelsi virassa Harold B. Lee ja seurasi Ezra Taft Benson.

Kimball syntyi Salt Lake Cityssä Utahissa Andrew Kimballin ja hänen vaimonsa Olive Woolleyn lapseksi. Spencerin ollessa kolme hänen perheensä muutti Tacherin kaupunkiin Arizonaan, koska hänen isänsä nimitettiin paikallisen vaarnan johtajaksi. Lapsena Kimball sairasti lavantaudin ja kerran melkein hukkui. Neljä hänen sisaristaan kuoli lapsina, ja hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan yhdentoista. Nämä koettelemukset leimasivat Kimballia hänen lopun elämänsä.

Valmistuttaan high schoolista vuonna 1914 Kimball kutsuttiin palvelemaan lähetyssaarnaajana. Hänen oli tarkoitus lähteä Saksan keisarikuntaan ja Sveitsiin, mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen esti hankkeen. Hän palveli sen sijaan lähetystyössä Yhdysvalloissa aina vuoteen 1916. Seuraavana vuonna hän kirjoittautui sisään Arizonan osavaltion yliopistoon, mutta samana vuonna hänet kutsuttiin armeijan palvelukseen. Kimball sai palvelukseenastumismääräyksen, mutta hän ei koskaan joutunut rintamalle.

16. marraskuuta 1917 Kimball meni naimisiin Camilla Eyringin, kuuluisan kemistin Henry Eyringin sisaren kanssa. Heille syntyi neljä lasta, : Spencer L., Olive Beth, Andrew E., and Edward L.

Pian avioliiton solmimisen jälkeen Kimball siirtyi töihin pankkialalle. Toimittuaan useissa eri pankeissa, Kimball perusti 1927 oman vakuutus- ja kiinteistönvälitystoimiston. Hän oli myös aktiivinen kaupunginvaltuustossa, koulun vanhempainneuvostossa, Punaisessa ristissä, partioliikkessä ja rotareissa.

Kimball palveli useissa eri MAP-kirkon viroissa, kuten vaarnan kirjurina ja johtajana. 1943 hänet nimitettiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi.

Presidentti George Albert Smith kutsui Kimballin palvelemaan "Lehin jälkeläisiä". Kimball ymmärsi tämän tarkoittavan, paitsi Pohjois-Amerikan intiaaneja, myös Keski- ja Etelä-Amerikan alkuperäiskansoja sekä Polynesian saarten alkuperäisiä asukkaita. Kimball otti virkansa hyvin vakavasti. Hän loi esimerkiksi järjestelmän, joka mahdollisti intiaanien lasten koulunkäymisen ohjaamalla heidät asumaan sijaisperheisiin kouluvuoden ajaksi. Etelä-Amerikassa Kimball järjesti kirkon ensimmäisen vaarnan Argentiinaan sekä käynnisti lähetystyön Ecuador]issa. Hän järjesti myös ensimmäisen Etelä-Amerikan temppelin rakentamisen São Pauloon.

Kimball ei odottanut tulevansa kirkon presidentiksi, koska häntä iältään nuorempi, mutta virkaiältään apostolina vanhempi Harold B. Lee valittiin presidentiksi 1972. Presidentti Lee kuitenkin kuoli odottamatta jo puolentoista vuoden kuluttua valinnastaan, ja Kimball valittiin hänen seuraajakseen.

Tullessaan kirkon presidentiksi joulukuussa 1973 Kimballilla oli näky voimakkaasti kasvavasta kirkosta. Tämän mahdollistamiseksi hän halusi panna painoa kirkon lähetystyölle. Kimball kehotti kaikkia kirkon jäseniä todistamaan totuudesta ja selitti, että jokaisen kelvollisen nuoren miehen kirkossa tulisi lähteä lähetystyöhön. Hän kehotti kirkon jäseniä myös rukoilemaan, että koko maailma avautuisi evankeliumin totuudelle. Myös temppelien rakentaminen koki Kimballin aikana ennen näkemättömän lisääntymisen.

São Paulon temppeliä rakennettaessa Kimball oli saanut todistaa useiden Brasilian kirkon afroamerikkalaisten jäsenten intoa rakentaa temppeli, jonne heillä ei tuon ajan käytännön mukaan ollut pääsyä. Temppeliin pääseminen edellytti nimittäin korkeampaa Melkisedekin pappeutta, eikä mustaihoisilla kirkon jäsenillä ollut mahdollisuutta saada pappeutta. Tämä into sai Kimballin tekemään työtä mustaihoisten kirkon jäsenien pappeuden puolesta. Toisaalta asiaan vaikutti varmasti myös Yhdysvaltain yleinen mielipide, joka 1960-luvun kansalaisoikeustaistelun myötä oli kääntynyt suotuisaksi rotujen tasa-arvolle.

Vuonna 1978 Kimball ilmoitti saaneensa yhdessä kahdentoista apostolin koorumin kanssa ilmoituksen, jossa Herra avasi pappeuden virat myös mustaihoisille. Tämä tehtiin tiettäväksi virallisessa julistuksessa nro 2, joka liitettiin Oppi ja liitot -kirjaan osaksi kirkon virallista oppia.

1980-luvulla Kimballin terveys heikkeni nopeasti, ja hänen virkavelvollisuutensa siirtyivät pitkälti hänen neuvonantajansa Gordon B. Hinckleyn hoidettavaksi. Kimballia seurasi presidenttinä Ezra Taft Benson.

Edeltäjä: Harold B. Lee

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentti 1973–1985

Seuraaja: Ezra Taft Benson