Etelä-Ossetia

Республикæ Хуссар Ирыстон Respublikæ Xussar Iryston
lippu vaakuna
Motto: ei mottoa
Viralliset kielet	osseetti
Pääkaupunki	Tshinvali
Suurin kaupunki	Tshinvali
Presidentti Pääministeri	Eduard Kokoiti Igor Sanakojev
Pinta-ala  – yhteensä  – vettä	3 900 km² ei merkittävästi
Väkiluku (2004)  – yhteensä  – väestötiheys	70 000 (noin) 18 / km²
Valuutta	rupla (RUB), lari (GEL)
Aikavyöhyke	UTC+3
Itsenäisyys  – julistettu  – tunnustettu	Georgiasta 28. marraskuuta 1991 ei tunnustusta

Etelä-Ossetian tasavalta (oss. Республикæ Хуссар Ирыстон, Respublikæ Xussar Iryston; ven. Республика Южная Осетия, Respublika Južnaja Osetija; georg. სამხრეთი ოსეთია, Samkhreti Osetia) on alue Georgiassa. Etelä-Ossetia rajoittuu pohjoisessa Venäjän federaatioon kuuluvaan Pohjois-Ossetiaan. Se on irtautunut Georgiasta yksipuolisesti.

Aluejako

Etelä-Ossetia jakautuu hallinnollisiin piireihin Neuvostoliiton aikaisen jaon mukaisesti:

• Znaurskin piiri
• Džavskin piiri
• Tshinvalin piiri
• Lenigorskin piiri

Historia

Etelä-Ossetia

Osseetit ovat alun perin indoeurooppalainen kansa, ja heidän esi-isänsä ovat kotoisin Keski-Aasiasta. Osseetit kääntyivät kristinuskoon keskiajalla Georgian vaikutuksesta. Mongolit valloittivat osseettien asuinalueet 1200-luvulla. Osseetit asuivat tuolloin Donin eteläpuolella, mutta mongolit työnsivät heidät etelään, osan siirtyessä Kaukasuksen eteläpuolelle asti. Tällöin syntyi kolme erillistä osseettikokonaisuutta. Lännessä digorit joutuivat kabardien vaikutuksen alaiseksi ja kääntyivät islamiin. Tuallägit siirtyivät Kaukasuksen eteläpuolelle historialliseen Georgian ruhtinaskuntaan Samatšabloon, josta kehittyi nykyinen Etelä-Ossetia. Ironit puolestaan jäivät nykyisen Pohjois-Ossetian alueelle.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Etelä-Ossetiasta tuli osa Georgian valtiota ja Pohjois-Ossetiasta puolestaan osa Terekin Neuvostotasavaltaa. Huhtikuussa 1922, "valkoisten" venäläisten ja neuvostojoukkojen välillä käytyjen rajujen taistelujen jälkeen perustettiin Etelä-Ossetian autonominen alue, joka tuli kuulumaan Georgian neuvostotasavaltaan. Alueen väestön enemmistö puhui osseettia, mutta neuvostojohto määräsi virallisiksi kieliksi venäjän ja georgian. Alueella oli silti jonkinasteinen autonomia ja muun muassa kouluissa opetettiin osseetin kielellä.

Neuvostoliiton viimeisinä vuosina alkoi kansallisuustunne nousta esiin niin Georgiassa kuin Ossetiassakin. Etelä-Ossetian johdossa ollut kansanrintama vaati alueen yhdistämistä Pohjois-Ossetiaan. Etelä-Ossetian korkein neuvosto hyväksyi päätöksen yhdistää Etelä-Ossetia Pohjois-Ossetiaan ja osaksi Venäjän neuvostotasavaltaa 10. marraskuuta 1989. Seuraavana päivänä Georgian parlamentti kumosi päätöksen ja lakkautti Etelä-Ossetian autonomian.

Georgia itsenäistyi 1991 ja sen hallitus julisti georgian kielen ainoaksi hallintokieleksi koko maassa. Etelä-Ossetiassa tätä ei voitu hyväksyä ja alueen johtajat vaativat osseetin kielelle virallista asemaa Etelä-Ossetiassa ja lisää autonomiaa alueelle. Tilanne muuttui väkivaltaiseksi konfliktiksi vuoden 1991 lopulla. Moniin Etelä-Ossetian kyliin hyökättiin ja ne poltettiin. Samoin kävi myös georgialaisten taloille ja kouluille pääkaupungissa Tskhinvalissa. Konflikti johti valtaisaan pakolaisvirtaan. Yli 100 000 ihmistä pakeni pääasiassa rajan yli Pohjois-Ossetiaan, mutta jonkin verran myös Georgiaan. Suuri osa Pohjois-Ossetiaan paenneista asutettiin alueelle, joka oli liitetty Pohjois-Ossetiaan Neuvostoliiton karkotettua inguušit alueelta 1944. Tämä johti konfliktiin osseettien ja ingušien välillä alueen asuttamisoikeudesta. Etelä-Ossetian ja Georgian välisen sodan seurauksena vain noin 15 % osseeteista asuu enää Etelä-Ossetiassa. Etelä-Ossetia julistautui itsenäiseksi 28. marraskuuta 1991, mutta mikään maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä ja eroa Georgiasta.

Georgian hallitus ja Etelä-Ossetian separatistit pääsivät sopimukseen tulitauosta 1992 ja Georgia lupasi olla määräämättä pakotteita Etelä-Ossetiaa vastaan. Tähän vaikutti ennen kaikkea se, että Georgia halusi välttää selkkausta Venäjän kanssa. Alueelle luotiin rauhanturvajoukot, jotka koostuivat osseeteista, georgialaisista ja venäläisistä. Sen jälkeen alue on ollut rauhallisempi, mutta viimeistä, 13. elokuuta 2004 solmittua tulitaukoa rikotaan edelleen jatkuvasti. Etelä-Ossetian nykyinen presidentti Eduard Kokoiti on torjunut Georgian presidentin Mikheil Saakašvilin tarjoukset mahdollisesta autonomiasta.

8. elokuuta 2008 Georgian armeija hyökkäsi Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tskhinvaliiin aloittaen sodan, johon Venäjä osallistui päivää myöhemmin.

Itsenäistymispyrkimykset

Etelä-Ossetia julistautui itsenäiseksi 28. marraskuuta 1991, mutta mikään maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä ja eroa Georgiasta. Georgia kieltäytyy tunnustamasta Etelä-Ossetian erillistä asemaa ja käyttää siitä joko muinaista nimeä Samachablo tai sitten pääkaupungin mukaan Tskhinvalin alue. Etelä-Ossetia on virallisesti osa Šida Kartli -nimistä Georgian hallintoaluetta.

Maantiede

Pinta-alaltaan 3 900 km² suuruinen Etelä-Ossetia sijaitsee Ison Kaukasuksen etelärinteillä. Alue on hyvin vuoristoista ja suurin osa alueesta onkin yli 1000 metriä merenpinnan yläpuolella. Pinta-alasta on metsää 47 prosenttia ja maanviljelyn käytössä alle 10 prosenttia. Maan etelärajan tuntumassa virtaa Mtkvari-niminen joki, jonka lisäksi alueella on lukuisia pieniä vuoristojokia sekä 15 pientä vuoristojärveä.

Talous

Etelä-Ossetian talous perustuu maatalouteen. Suurin osa maan pelloista on keinokastelun varassa, ja tärkeimmät maataloustuotteet ovat vehnä, maissi, sokerijuurikas, hedelmät ja viinit. Maanviljelyn lisäksi harjoitetaan metsätaloutta ja karjankasvatusta. Maan teollisuus on keskittynyt pääkaupungin Tskhinvalin ympäristöön.

Georgian kanssa 1990-luvulla käydyn sodan seurauksena maan talous on ollut vaikeuksissa ja työttömyys on noussut. Georgia on myös lopettanut sähköntoimituksen alueelle, mikä on pakottanut Etelä-Ossetian rakentamaan sähkökaapelin Pohjois-Ossetiaan. Talousongelmien lisäksi epävakaa poliittinen tilanne, tuhannet pakolaiset ja laiton ase- ja huumekauppa ovat saaneet alueen epävakaaksi. Etelä-Ossetian hallituksen kerrotaan saavan jopa kolmasosan budjetistaan Venäjälle kulkevan Roki-tunnelin tullimaksuista.

Väestö

Etelä-Ossetia ei ole väestöllisesti yhtenäinen alue, vaan koostuu osseettien ja georgialaisten asuttamien kylien sekamelskasta – kaaressa suurimmaksi osaksi osseettien asuttaman Tskhinvalin ympärillä. Pääkaupunkia hallitsee separatistihallitus ja georgialaiskyliä Georgia. Etelä-Ossetian asukasluku on noin 70 000 (2004). Vuonna 1989 asukasluku oli 99 000. Tuolloin väestöstä oli osseetteja 66 prosenttia, georgialaisia 29 prosenttia, venäläisiä 2 prosenttia ja muita 3 prosenttia. Vuonna 1926 asukkaita oli 87 700, joista 69 % oli osseetteja ja loput pääasiassa georgialaisia. Suurin osa osseeteista on nykyään kristittyjä (mahd. 61 prosenttia), mutta alueella on myös suuri muslimivähemmistö.

	1926	1939	1959	1970	1979	1989
Osseetit	60 351 (69,1%)	72 266 (68,1%)	63 698 (65,8%)	66 073 (66,5%)	65 077 (66,4%)	65 200 (66,2%)
Georgialaiset	23 538 (26,9%)	27 525 (25,9%)	26 584 (27,5%)	28 125 (28,3%)	28 187 (28,8%)	28 700 (29,0%)
Venäläiset	157 (0,2%)	2 111 (2,0%)	2 380 (2,5%)	1 574 (1,6%)	2 046 (2,1%)
Armenialaiset	1 374 (1,6%)	1 537 (1,4%)	1 555 (1,6%)	1 254 (1,3%)	953 (1,0%)
Juutalaiset	1 739 (2,0%)	1 979 (1,9%)	1 723 (1,8%)	1 485 (1,5%)	654 (0,7%)
Muita	216 (0,2%)	700 (0,7%)	867 (0,9%)	910 (0,9%)	1 071 (1,1%)	5 100 (4,8%)
Yhteensä	87 375	106 118	96 807	99 421	97 988	99 000

Politiikka

Etelä-Ossetiassa järjestettiin 12. marraskuuta 2006 kansanäänestys alueen itsenäisyydestä. Samalla järjestettiin myös presidentinvaalit.

Katso myös

• Etelä-Ossetian konflikti
• Etelä-Ossetian sota 2008
• Venäjän ja Georgian rauhanturvaoperaatio Etelä-Ossetiassa

Lähteet

 Georgia