Ero sivun ”ROV” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: ja:有索無人潜水機
AlleborgoBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 48: Rivi 48:
[[fa:ربات زیرآبی]]
[[fa:ربات زیرآبی]]
[[fr:ROV]]
[[fr:ROV]]
[[it:Remotely operated vehicle]]
[[lt:Valdomas povandeninis robotas]]
[[lt:Valdomas povandeninis robotas]]
[[nl:ROV]]
[[nl:ROV]]

Versio 15. heinäkuuta 2008 kello 09.34

Alankomaiden kuninkaallisen laivaston miinanraivaajan ROV PAP-104 B
Miinanetsintä-ROV Pinguin B3:n tehtävänä on tutkia ja tuhota merimiinoja.
Nasan NEEMO-ohjelman sukeltaja työskentelee Scuttle ROV:n kanssa

ROV (engl) Remote Operated Vehicle eli kauko-ohjattu ajoneuvo on vedenalainen työrobotti, jota käytetään eri tarkoituksiin.

Ensimmäiset ROVit rakennettiin 1960-luvulla pienoissukellusveneiden avustajiksi; ne saattoivat tehdä tehtäviä, jotka katsottiin liian riskialttiiksi ihmisen miehittämille yksiköille. ROVeissa on tarkoitukseen suunnitellut televisiokamerat sekä merivesivoimaiset hydrauliset käsivarret; voimansa ne saavat umbilikaalin kautta; nämä yhteet ovat kevytrakenteisia, koska niissä on vain valokaapelit laitteen ohjausta ja kameroita varten; nykyisin laitteet toimivat itsenäisten tehoakkujen voimin; näin on voitu jättää pois vanhimmissa laitteissa ollut voimavirtakaapeli. Itse laitteissa on säätötankit ja yleensä vesisuihkupropulsion avulla toimivat ajomoottorit. Joissakin laitteissa on lisäksi 2–4 kappaletta pienikokoisia potkureita, joita käytetään kohteen lähellä tapahtuvaan tarkkaan ohjailuun, koska vesisuihkut voivat sotkea näkyvyyden. Useimpiin ROVeihin kuuluu erillinen tukiasema, ns. talli, jossa laite viedään työkohteen lähelle; talli lasketaan veteen vaijerien varassa nosturilla ja sopivalla kohdalla ROV irrotetaan tallista ja saa lähteä matkaan. ROVit pystyvät työskentelemään jopa 500–600 metrin etäisyydellä tallistaan.

Voimakkaimmat työ-ROVit pystyvät hinaamaan liikuntakyvyttömiä sukellusveneitä; näin esimerkiksi silloin, kun vaurioitunut sukellusvene pitää saada pois putkistojen, venttiilien tai lauttojen ankkurivaijerien välistä eli paikasta johon nosturilla varustettu emälaiva ei voi tulla.

Silloin tällöin - noin kerran vuodessa - sattuu, että ROV sotkee umbilikaalinsa putkistojen seassa ja lähtee karkuun yhteen katketessa; merikapteeni ja pienoissukellusvenepilotti Juha Lehtonen kertoo, että Brasilian offshore-sektorilla sattui ainakin kerran, kun karannut ja automaattisesti pintaantunut Scorpio SCV-300 -ROV osuikin pintautuessaan emälaivansa pohjaan - ja virta veikin sen emälaivan suulakkeella ympäröidyn käynnissä olleen kääntöpotkurin läpi! Ei voitu muuta kuin todeta että se siitä Scorpiosta - vaikka vahva laite olikin!

Ensimmäinen julkisuuteen tullut ROV oli amerikkalainen CURV (Cable-controlled Underwater Remote Vehicle); sen prototyyppi osallistui Palomaresin mereen uponneen vetypommin nostoon.

Myöhemmin CURV III kiinnitti nostoköyden Pisces III -pienoissukellusveneeseen, joka oli tapaturmaisesti auenneen sukellustankin tarkastusluukun vuoksi uponnut yli puolen kilometrin syvyyteen kaksi miestä mukanaan.

Myös laivastot käyttävät ROVeja; ne ovat erinomaisia apuvälineitä miinanraivauksssa.

Suomessa ROVeja on ollut kaksi ulkomailta liisattua; vanhempi ja isompi tuntee kutsumanimen JUTTA ja sitä käytettiin mm. Naissaari - Porkkala -linjalle uponneiden saksalaisten hävittäjien sekä panssarilaiva Ilmarisen hylkyjen tutkimiseen. Myöhemmin hankittiin pienempi, hukkuneiden etsimiseen sopiva ROV kutsumanimeltään PLUTO. Sitä käytettiin 1990-luvulla mm. Haverin kaivoksessa hukkuneiden sukeltajien etsinnässä.

Lisäksi ruotsalainen laivaston ROV nimeltä SJÖUGGLAN kiinnitti nostovaijerit uponneen matkustajalautta Estonian irronneeseen keulavisiiriin, joskin varsinaisen noston suorittivat jäänmurtaja Nordican voimakkaat nostovinssit.

ROV on tärkeä apuväline öljyteollisuudessa; se pystyy menemään paikkoihin, joihin pienoissukellusveneellä ei ole asiaa. Lisäksi eräissä raskaissa tehtävissä, kuten putkilinjojen päälle asennettavien suojamattojen paikalleen laitossa, ROV on paras mahdollinen apuväline.

Laitteiston merkitys on aina vain kasvamassa, koska sukeltajia hitaasti hengiltä näännyttävästä saturaatiosukelluksesta pyritään eroon; ROV on nykyisin lähes yhtä edullinen hankintahinnaltaan kuin saturaatiosukeltaja varusteineen ja koulutuksineen - joskin käyttöajaltaan ja -kuluiltaan huomattavan paljon edullisempi.

Juha Lehtonen sanoo, että ROVien alkuaikoina niiden käyttöön öljykentillä lähdettiin sellaisella innolla, että kokonaisuudesta puuttuivat vain saturaatiosukellusta käsittelevän kirjallisuuden roviot! Tätä hän ei tosin sano aivan suoraan vaan asettaa kirjassaan Atlantic Unicorn tämän ajatuksen erään brasilialaisen saturaatiosukeltajan mietteisiin.

Tosin nopeasti todettiin, että aivan kaikkeen eivät mekaaniset käsivarret pysty, joten toistaiseksi sukeltajiakin tarvitaan; erityisesti ne asennustyöt, jotka tehdään 10 - 20 metrin syvyydessä eli aallokkoalueella, sujuvat toistaiseksi paremmin ja helpommin elävien sukeltajien tekeminä; tästä on runsaasti kokemusta: Pohjanmerellä todettiin, ettei tehtävään erikoisesti valmisteltu ROV pystynyt edes viikossa vaihtamaan kymmenen metrin syvyydessä ollutta kiinnityspulttia - entisen kyllä sai pois mutta ei uutta tilalle. Lopulta kaiken haaskatun ajan jälkeen pultin asensi tavallinen kypäräsukeltaja noin tunnissa.

Loppuyhteenvetona todettiin, että kesken jääneeseen pulttien vaihtoon oli mennyt hukkaan viikko ja noin miljoona dollaria - kun kypäräsukeltaja olisi vaihtanut pultit vaivatta muutamassa tunnissa, ja murto-osahinnalla. Suurin osa rahasta meni ROVin tukialuksena toimineen jäänmurtaja Nordican päivävuokraan.

Aivan eri asia ovat itsenäisesti liikkuvat vedenalaiset kamerat, jollaisia nähdään avainosissa elokuvassa Abyss - syvyys; näitä laitteita on Suomessakin ollut muutamia, tosin huomattavasti pienempiä malleja. Nämä laitteet toimivat valokaapelin avulla.

Kirjallisuudessa esiintyy myös langattomalla kauko-ohjauksella toimivia ROVeja; Suomeen sellaista ei ole vielä eksynyt, ellei mukaan lasketa radio-ohjauksella toimivia sukellusveneiden pienoismalleja, joista joihinkin on kehittynyt harrastaja asentanut videokameran.

Lähteet

  • Jacques Cousteau: Merten salaisuudet
  • Kari Jokinen: Sukeltajan tie
  • Juha Lehtonen: Atlantic Unicorn
  • Laivaston sukeltajakurssi
  • Sukelluskouluttaja Jari Aution arkistot