Ero sivun ”Museo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jpk (keskustelu | muokkaukset)
Ficbot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: cv:Музей
Rivi 256: Rivi 256:
[[bg:Музей]]
[[bg:Музей]]
[[ca:Museu]]
[[ca:Museu]]
[[cv:Музей]]
[[cs:Muzeum]]
[[cs:Muzeum]]
[[cy:Amgueddfa]]
[[cy:Amgueddfa]]

Versio 30. kesäkuuta 2008 kello 15.32

Merimuseo Norjan Hortenissa (2006)

Museo on laitos, johon on järjestelmällisesti kerätty taidetta, kulttuurihistoriaa, luonnontiedettä koskevaa aineistoa. Aineistoa on yleensä esillä erilaisissa näyttelyissä. Museoiden esine- ja taidekokoelmat ovat pääsääntöisesti huomattavasti laajemmat kuin esillä olevien esineiden tai taiteen määrä antaisi olettaa. Usein museoissa tehdään myös tutkimustyötä ja museoilla ja eri alojen asiantuntijoilla on tutkimuksellista yhteistyötä.

Suomen museoliiton tietojen mukaan Suomessa toimii yli 1000 museota. Suurin osa Suomen museoista on harrastelija- ja vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjä museoita, jotka pitävät näyttelyitään avoinna ainoastaan kesäisin. Suomen museoista 163 on ammatillisesti hoidettuja ja niillä on yhteensä 321 museokohdetta. Suurin osa ammatillisesti toimivista museoista on joko kuntien tai valtion omistamia. Valtaosa Suomen valtion omistamista museoista on Museoviraston hoidossa.

Museon tyyppi ei ole aina helposti määriteltävissä. Esimerkiksi koti- ja henkilömuseon raja on epätarkka. Lisäksi suurissa museoissa saattaa olla eri aloihin keskittyviä osastoja.

Suomen museoliiton tietojen mukaan Suomen ammattimaisesti hoidetuissa museoissa kävi vuoden 2004 aikana 4,8 miljoonaa kävijää. Käyntejä oli 307 000 enemmän kuin vuonna 2003. Lisäksi osin harrastajavoimin ylläpidetyissä paikallismuseoissa kävi noin 700 000 henkilöä. Ilmaiskävijöiden osuus oli 38 %.[1]

Museoiden historiaa

Museo-sana tulee antiikin kreikan sanasta museion, jolla tarkoitettiin muusille pyhitettyä paikkaa, koulua tai tutkimuslaitosta. Muusat tunnetaan tieteiden ja taiteiden jumalattarina. Historian merkittävin museion sijaitsi Egyptissä, Aleksandriassa. Aleksandrian museionin yhteydessä oli laaja kirjasto sekä veistos- ja eläinkokoelma. Museion tuhoutui Rooman valtakunnan hajotessa 300-luvulla.[2]

Rooman vallan aikana sotapäälliköillä oli suuret yksityiset kokoelmat, jotka olivat kertyneet sotaretkillä hankitusta saaliista. Keskiajalla vastaavia esinekokoelmia oli kirkoilla. Esineistö käsitti paljolti maagisia esineitä ja luonnon kuriositeetteja. Pyhimysuskon seurauksena kirkoille kertyi myös pyhäinjäännöskokoelmia.[2]

Nykyaikaisen museon juuret ovat renessanssin ajalla. Pankkiiri- ja kauppiassuvut keräsivät suuria kokoelmia, jotka ulottuivat luonnontieteellisistä näytteistä taide-esineisiin ja teknisiin välineisiin asti. Kuuluisin kokoelma lienee firenzeläisen Medicien pankkiirisuvun kokoelma, jonka taide-esineistön parhaimmisto on nykyisin esillä kuuluissa Uffizin galleriassa.[2]

Ensimmäinen yleisölle avoin museo oli Baselin yliopiston museo, joka avattiin vuonna 1671. Sitä seurasi Ashmolean museo Oxfordissa vuonna 1683. Modernin museon esikuvana pidetään kuitenkin British Museumia, joka avattiin vuonna 1753. Museotoiminta levisi Euroopassa 1800-luvun aikana kansallisvaltiokehityksen myötä, jolloin ne nähtiin kansallisen identiteetin vahvistajina ja ylläpitäjinä. Samalla museolaitos demokratisoitui eli kokoelmat tulivat avoimeksi kaikille kansankerroksille, eivät pelkästään tiedemiehille, säätyläisille ja porvareille. Maailmannäyttelyjen järjestäminen aloitettiin 1850-luvulla, ja ne vaikuttivat myös merkittävällä tavalla museolaitoksen avautumiseen ja laajenemiseen.[2]

Valtakunnallinen keskusmuseo

Kulttuurihistoriallinen keskusmuseo, Suomen tapauksessa Kansallismuseo, tutkiin ja esittelee koko kansakunnan kulttuurihistoriaa laajasti aina esihistoriasta nykypäivään. Eri valtioiden keskusmuseot ovat lähes poikkeuksetta valtioiden omistamia.

Maakuntamuseot

Maakuntamuseot toimivat alueellisella tasolla esitellen oman maakuntansa historiaa. Maakuntamuseon statuksen saaneet museot vastaavat maakuntansa museotoiminnasta kokonaisvaltaisesti ja tukevat maakuntansa alueella toimivia pienempiä museoita. Lisäksi maakuntamuseoille on delegoitu eräiden museoviraston tehtävien hoitaminen omalla toimialueellaan. Suomessa toimii 20 kulttuurihistoriallista maakuntamuseota. Maakuntamuseot ovat kotikaupunkiensa omistamia.

  • Etelä-Karjalan maakuntamuseo, Lappeenranta
  • Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo, Seinäjoki
  • Helsingin kaupunginmuseo
  • Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo
  • Kainuun museo, Kajaani
  • Keski-Suomen museo, Jyväskylä
  • Kuopion kulttuurihistoriallinen museo
  • Kymenlaakson maakuntamuseo, Kotka
  • Lahden kaupunginmuseo
  • Lapin maakuntamuseo, Rovaniemi
  • Pohjanmaan museo, Vaasa
Pohjois-Pohjanmaan museo Oulussa

Muita suomalaisia kulttuurihistoriallisia museoita

Keskus- ja maakuntamuseoiden lisäksi kulttuurihistoriallisten museoiden joukkoon mahtaa paljon museoita joille ei ole myönnetty korkeampaa statusta eikä sen mukanaan tuomia erityistehtäviä. Tyypillisiä kulttuurihistoriallisia museoita ovat kuntien ja kaupunkien omistamat paikallista kulttuurihistoriaa esittelevät museot.

  • Suur-Savon museo, Mikkeli

Ulkomaisia kulttuurihistoriallisia museoita

Taidemuseot

Taidemuseot keräävät, tutkivat ja esittelevät taideteoksia. Taidemuseoiden tärkeänä tehtävänä on taiteen tuntemuksen lisääminen ja yleisön perehdyttäminen kuvataiteen saloihin. Museot voivat esitellä joko laajasti eri aikakausien taideteoksia tai erikoistua johonkin tiettyyn aikakauteen. Taidemuseot järjestävät myös yksittäisten taiteilijoiden näyttelyitä, teemanäyttelyitä tai voivat erikoistua pysyvästi yhden tai useamman taiteilijan teoksiin.

Suomen vanhin taidemuseo on vuonna 1882 avattu Cygnaeuksen galleria, joka sijaitsee Helsingin Kaivopuistossa.[3]

Valtakunnallinen keskusmuseo

Aluetaidemuseot

Kulttuurihistoriallisten maakuntamuseoiden tavoin Suomessa toimii 16 aluetaidemuseota, joiden tehtävänä on oman näyttely- ja tutkimustoiminnan lisäksi edistää ja ohjata taidemuseotoimintaa omalla toiminta-alueellaan.

Muita suomalaisia taidemuseoita

Ulkomaisia taidemuseoita

Luonnontieteelliset museot

Luonnontieteellisissä museoissa keskitytään jonkin luonnon osa-alueen, kuten eläintieteen, kasvitieteen tai geologian, näytteiden tallentamiseen, tutkimukseen ja esittelyyn. Suomen tieteelliset museot ovat pääsääntöisesti luonnontieteellisiä museoita. Luonnontieteellisten museoiden kokoelmia kartutetaan jatkuvasti laajojen tutkimusmateriaalien aikaansaamiseksi.

Valtakunnallinen keskusmuseo

Muita suomalaisia luonnontieteellisiä museoita

Ulkomaisia luonnontieteellisiä museoita

Erikoismuseot

Erikoismuseot keskittyvät jonkin yksittäisen ilmiön tai esinetyypin tallennukseen, tutkimukseen ja esittelyyn. Erikoismuseoiden näyttelyiden tarjoama tieto omasta alastaan on huomattavasti syvempi kuin erimerkiksi laajempaan aihealueiden kirjoon keskittyneiden kulttuurihistoriallisten museoiden näyttelyt. Erikoismuseoiden toiminta saattaa omata yhtä aikaa piirteitä niin kulttuurihistoriallisten-, taide- kuin luonnontieteellisten museoiden toiminta-alueelta.

Suomen valtakunnalliset erikoismuseot

Suomessa toimii 15 valtakunnallisen erikoismuseon statuksen saanutta museota. Ne koordinoivat oman erikoisalansa museotoimintaa koko maassa.

Muita suomalaisia erikoismuseoita

Henkilömuseot

Kotimuseot

Teollisuusmuseot

  • G.A.Serlachius -museo, Mänttä
  • Rajamäen tehdasmuseo, Rajamäki

Museolaivat

Linnamuseot

Ulkomaisia erikoismuseoita

  • Anne Frankin talo, Amsterdam, Alankomaat
  • Charles M. Schulzin museo, Santa Rosa, Yhdysvallat

Lähteet

  1. http://www.museot.fi/museoala/tilastot
  2. a b c d Heinonen, Jouko & Lahti, Markku: Museologian perusteet. Jyväskylä: Suomen museoliitto, 1996. ISBN 951-9426-17-5.
  3. Museoliitto, Cygnaeuksen galleria luettu 6.1.2008

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Museo.