Ero sivun ”Kiinan itäinen rautatie” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 1: Rivi 1:
'''Kiinan itäinen rautatie''' oli rautatie, jonka venäläiset rakensivat kiinalaisten luvalla [[Mantšuria]]an. Venäjän hävittyä Japanille sodan, perustivat japanilaiset [[Etelä-Mantšurian rautatie]]yhtiön hoitamaan rautatietä ja varustivat [[Kwantungin armeija]]n suojelemaan sitä.
'''Kiinan itäinen rautatie''' oli rautatie, jonka venäläiset rakensivat kiinalaisten luvalla [[Mantšuria]]an. Venäjän hävittyä Japanille [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodassa]], perustivat japanilaiset [[Etelä-Mantšurian rautatie]]yhtiön hoitamaan rautatietä ja varustivat [[Kwantungin armeija]]n suojelemaan sitä.


Rautatien rakentaminen aloitettiin heinäkuussa [[1897]] käsittäen linjan: Tatarskaja - [[Hailar]] - [[Harbin]] - [[Nikolsk-Ussurijsk]]. Virallisesti osuus avattiin liikenteelle marraskuussa [[1901]], mutta vakituinen matkustajaliikenne alkoi vasta heinäkuussa [[1903]].
Rautatien rakentaminen aloitettiin heinäkuussa [[1897]] käsittäen linjan: Tatarskaja - [[Hailar]] - [[Harbin]] - [[Nikolsk-Ussurijsk]]. Virallisesti osuus avattiin liikenteelle marraskuussa [[1901]], mutta vakituinen matkustajaliikenne alkoi vasta heinäkuussa [[1903]].

Versio 28. toukokuuta 2008 kello 23.39

Kiinan itäinen rautatie oli rautatie, jonka venäläiset rakensivat kiinalaisten luvalla Mantšuriaan. Venäjän hävittyä Japanille Venäjän–Japanin sodassa, perustivat japanilaiset Etelä-Mantšurian rautatieyhtiön hoitamaan rautatietä ja varustivat Kwantungin armeijan suojelemaan sitä.

Rautatien rakentaminen aloitettiin heinäkuussa 1897 käsittäen linjan: Tatarskaja - Hailar - Harbin - Nikolsk-Ussurijsk. Virallisesti osuus avattiin liikenteelle marraskuussa 1901, mutta vakituinen matkustajaliikenne alkoi vasta heinäkuussa 1903.

1898 aloitettiin 880 kilometrin pituisen osan rakentaminen, josta suurin osa jäi Etelä-Mantsurian rautatieyhtiölle myöhemmin alkaen Harbinista pitkin Itä-Mantsuriaa Lüshunkouhon, jossa oli ympärivuoden jäätön syväsatama. Siitä, kenelle tämä Port Arthur kuului ja millä periaatteilla satamaa tarjottaisiin avoimien ovien politiikan mukaisesti kaikkien käyttöön, syttyi Venäjän-Japanin sota.