Informaatiosodankäynti

Sota

Informaatiosodankäyntiä (engl. Information Warfare, IW) on mikä tahansa hyökkäys tietoa kohtaan, toimintatavoista ja keinoista riippumatta. Esimerkiksi puhelinvaihteen pommittaminen tai sen sovelluksien tuhoaminen tietokoneviruksella ovat kumpikin informaatiosodankäyntiä.

Informaatiosodankäyntiä on myös mikä tahansa toiminto, joka suojelee tietoamme - toimintatavoista ja keinoista riippumatta. Esimerkiksi puhelinvaihteen vahvistaminen pommitusten varalta ja sen sovelluksien virusturvan päivittäminen ovat kumpikin informaatiosodankäyntiä.

Turvallisuuspoliittinen selonteko 2004 määrittelee informaatiosodankäynnin seuraavasti (Keskeiset lyhenteet ja määritelmät (s. 156)): Informaatiosodankäynti (on) Valtion yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen päätöksentekoon ja toimintakykyyn sekä kansalaisten mielipiteisiin vaikuttamista ja tältä suojautumista käyttämällä hyväksi informaatioympäristöä. Informaatiosodankäyntiä voidaan käydä yhteiskunnallisin, poliittisin, viestinnällisin, psykologisin, sosiaalisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin kaikilla sodankäynnin tasoilla.

Suhteellisen edun mukaan informaatiosodankäynnissä on kolme oleellista kokonaisuutta:

• parempi informaatio
• hyökkäys vastustajan informaatiota vastaan ja
• puolustus vastustajan hyökkäystä vastaan

Informaatiosodankäynnin yksi keskeinen pelikenttä ovat tiedotusvälineet. Erilaisin keinoin sotaa käyvät osapuolet pystyvät vaikuttamaan siihen, millaista informaatiota ihmiset saavat tiedotusvälineiden kautta. Varsinkin demokraattisissa valtioissa kansalaismielipide on hyvin tärkeä sotilaallisen politiikan kannalta. Myös rauhan vallitessa on tärkeää, että ihmisillä on toivotunlainen näkemys sotilaalliseen toimintaan liittyvistä asioita. Tavallisilla kansalaisilla ei ole useimmiten ymmärrystä informaatiosodankäynnistä, vaan he uskovat helposti kaiken mitä lehdissä lukee. Esimerkkinä onnistuneesta informaation hallinnasta voidaan mainita, että 1990-luvun alussa Persianlahden sodan ilmahyökkäysten aikana Helsingin Sanomat julkaisi ulkomaisesta lähteestä käännetyn uutisen, jonka mukaan USA:n ohjukset pysähtyvät Bagdadissa lentäessään liikennevaloissa. Yksityiskohtia tärkeämpiä ovat tietysti kansainvälisen politiikan suurimmat kysymykset, kuten vaikka Saddam Husseinin joukkotuhoaseet, terrorismin syyt, tai erilaiset tulkinnat valtioiden välisiä neuvotteluja koskien.

Informaatiosodankäynnin ydin

Informaatiosodankäynnin ydin on systeemisen tiedon merkityksen ymmärtämisessä. Ymmärtämällä systeemin rakenne, sen systeemitieto ja pystymällä toimittamaan systeemille haluttua input- tietoa, systeemi toimii refleksiivisen kontrollin idean mukaisesti tiedon toimittajan haluamalla tavalla.

Informaatiosodankäynnin ydintä on siis:

1. Ymmärtäminen: kohdesysteemin ymmärtäminen: sen rakenne = tulkitseva tieto
2. Tietoliikenteen hallinta: Kyky hallita ainakin jonkin verran kohdesystemin saamaa informaatiota: tietoverkot, elektroninen sodankäynti, agentit, vakoojat, internet
3. Tieto: Kyky toimittaa kohdesysteemin tietoverkkoja pitkin haluttu tieto.

Laajemmin ottaen informaatiosodankäynnin ytimeen kuuluu myös em. prosessin kehittäminen (oppiminen prosessia käytettäessä), ja kehittämisen kehittäminen (oppiminen oppimisesta) jne.

Tiedon merkityksen kasvu

Informaatiosodankäynti on syntynyt muun muassa siksi, että tiedon merkitys sodankäynnissä on kasvanut merkittävästi. Tavanomaista sotaa ei voi enää voittaa ilman informaatiota, informaation vastaisia toimia ja niiltä suojautumista. Informaation merkityksen kasvuun ovat vaikuttaneet sodankäynnin osalta seuraavat seikat:

1. Operaatioiden nopeuden kasvu. Operaatioiden nopeutuessa kaikki tietoon liittyvä toiminta on tehtävä nopeammin ja tieto vanhenee myös nopeammin. Keskeisiä välineitä operaatioiden nopeuttamiseen ovat:

• alueelliset viestiverkot, jotka mahdollistavat liikkuvan johtamisen. Esimerkkejä tästä ovat uudet kännykkäsatelliitti-järjestelmät noin vuonna 1998–2002, esim. Iridium) sekä esimerkiksi suomalaiset YVI 1 (Yhtymän viestijärjestelmä) ja YVI 2 viestijärjestelmät
• tiedon hankinnan, käsittelyn ja siirron automatisointi; integroidut ja automatisoidut johtamis-, tiedustelu- ja vaikuttamisjärjestelmät: fyysiset, esim. aseet, elektroniset sekä tietoon ja tahtoon liittyvät
• helikopterit.

Nopeuteen liittyviä ovat tiedustelu/isku- ja tiedustelu/tuli- operaatiot, joissa pyritään lähes reaaliaikaiseen vaikutukseen. Esim. JSTARS- maavalvontatutkakone ja ATACMS- tykistöohjus: Tunti havainnosta tuhoon. Irakin sodassa 2003 tämä reaaliaikaisuus kehittyi edelleen selvästi tunnin osiin.

2. Täsmäaseet, jotka tarvitsevat tarkan tiedon maalin paikasta. Ammu- ja unohda periaatteella niiden sensoreiden signaaliprosessoreissa on oltava vertailutiedot maalin erottamiseen taustasta, jopa harhauttamisen erottamiseen sekä laskenta- ja ohjauskykyä täsmäaseen ohjaamiseen em. tietojen perusteella maaliin. GPS- pohjaiset täsmäaseet (JDAM)ovat uusin mullistus täsmäaseteknologiassa.

3. Etävaikutuksen kehittymiseen, joka vaatii mm. tiedustelua kauemmas ja laajemmille alueille. Etävaikutusvälineitä ovat esim. risteily- ja ballistiset ohjukset, ilmavoimat, kauaskantoinen tykistö ja raketinheittimistö, informaatiohyökkäys maan rajojen ulkopuolelta, elektroninen sodankäynti ilmasta ja kaikenlainen toiminta avaruudesta.

4. Uudet tiedusteluvälineet ja niihin liittyvä multisensoritoiminta ja datafuusio. Uusia tiedusteluvälineitä ovat mm ilma-, maa- ja elektronisen tilan valvontakoneet (AWACS, JSTARS, RC-135), siviilisatelliitit, elektroninen tiedustelu uusilla digitaalisen signaalinkäsittelyn apuvälineillä.

5. Elektronisen sodankäynnin uudet sovellutukset:

• elektroninen tiedustelun uudet digitaaliseen signaalinkäsittelyyn perustuvat järjestelmät (tuli jo esille yllä)
• elektroniset uhkavaroitus- ja omasuojajärjestelmät laivojen, lentokoneiden, helikoptereiden ja kohta myös panssarivaunujen järjestelminä. Ne ovat arvottomia ilman ajantasaisia tietoja uhkajärjestelmien ominaisuuksista ja toimivista häirintätavoista.
• Suurteholaser ja suurtehomikroaaltoase (HPM), jotka mahdollistavat monipuoliset toiminnan elektroniikkaa, tietokoneita ja sensoreita vastaan.

6. Uudet elektroniset välineet, jotka toimivat välineenä, maalina ja suojattavana kohteena. Näitä ovat mikropiirit, esim. mikroprosessorit ja muistit, edellisistä muodostuvat piirilevyt, edellisistä muodostuvat kokonaiset tietokoneet ja niiden lisälaitteet, edellisistä koostuvat tietokoneverkot ja kaikkiin edellä mainittuihin liittyvät ohjelmistot. Informaatiosodankäynti liittyy keskeisesti verkottuneisiin tietokoneisiin, niiden osiin ja ennen kaikkea ohjelmistoihin.

7. Johtamisen tukijärjestelmien kehittymiseen. Näitä ovat

• mallintaminen ja simulointi, joissa tieto on oleellinen lähtöarvo, väline ohjelmana ja lopputulos
• kehittyneet, johtamis- ja vaikuttamisjärjestelmiin integroidut tiedustelujärjestelmät
• keinoäly, tiedon analysointi teknisellä älyllä, tiedon visualisointi teknisellä älyllä
• paikantaminen (GPS) ja
• omatunnusjärjestelmät (IFF).

8. Kansainvälinen elektroninen joukkotiedotus, joka vaikuttaa rauhan aikana tiedustelun lähteenä ja psykologisten sotatoimien kautta. Näitä järjestelmiä ovat:

• CNN ja vastaavat uutisorganisaatiot
• satelliitti-TV-järjestelmät (DBS)
• Internet ja muut tietoverkot.

Elektronisesta joukkotiedotuksesta on tullut erittäin keskeinen hyökkäyksen kohde Persianlahden sodasta 1991 alkaen. Elektroninen joukkotiedotus tuhotaan tavanomaisen sodan alkuvaiheessa.

Informaatiosodankäynnin osa-alueet

Informaatiosodankäynniksi käsitetään mm:

• vihollisen tiedon väärentäminen
• propagandan levittäminen
• vihollisen tiedonsiirtokanavien sabotointi
• vihollisen tiedonsiirtokanavien valjastaminen omia käyttötarkoituksia varten
• omien tiedonsiirtokanavien koskemattomuuden ja fyysisen eheyden puolustaminen

Amerikkalainen informaatiosodankäynnin tutkija Martin Libicki on jakanut informaatiosodankäynnin seitsemään osa-alueeseen seuraavasti:

• elektroninen sodankäynti, ELSO (Electronic Warfare -EW)
• johtamissodankäynti (Command and Control Warfare - C2W)
• tiedusteluperustainen sodankäynti (Intelligence-Based Warfare - IBW)
• psykologinen sodankäynti (PSYOP)
• hakkerisodankäynti
• taloudellinen informaatiosodankäynti
• verkottunut sodankäynti (netwar/cyberwar)

Informaatiosodankäynti esiintyy useissa eri muodoissa. Esimerkiksi voidaan harhaanjohtaa vihollisen joukkojen liikkeitä, sabotoida pörssikursseja elektronisten laitteiden ja ohjelmien avulla, sotkea tai ottaa haltuun TV:n ja radion lähetyksiä jne.

Informaatiosodankäynnin perusidea on vaikuttaa tiedolla, joten tiedon määrä ei ole aina keskeisin tavoite. Useammin merkityksellistä ovat tiedon yhteys tilanteeseen (konteksti), tietojen ajantasaisuus ja kyky löytää perustiedoista yhteyksiä, malleja ja suurempia kokonaisuuksia. Asevoimien yksiköiden johtajille on elintärkeää saada jatkuvasti ajan tasalla olevaa tietoa, jotta he voisivat menestyksekkäästi johtaa joukkoja taistelussa. Tiedon merkitys korostuu liikkuvissa taisteluissa. Tällaista tietoa ovat esimerkiksi säätiedot ja omien sekä vihollisjoukkojen tilannetiedot. Varsinkin vihollisen suunnitelmien etukäteen paljastaminen on yksi informaatiosodankäynnin päämääristä.

Esimerkiksi Persianlahden sodan aikana hollantilaiset hakkerit murtautuivat USAn puolustuslaitoksen tietokantaan ja saivat haltuunsa tietoja USAn joukkojen liikkeistä. He yrittivät myydä näitä tietoja irakilaisille, mutta nämä kieltäytyivät tarjouksesta, koska luulivat kyseessä olevan huijauksen.

Katso myös

• HAARP, tiedonsiirron tehostamiseen tähtäävä tutkimusprojekti.
• elektroninen sodankäynti, ELSO
• verkostokeskeinen sodankäynti
• ohjelmistosodankäynti
• Postmoderni sodankäynti
• Media ja sodankäynti
• Globalisaation kolme oleellista nopeutta
• Mitä Linux kertoo nykyajasta?
• Ronald Reagan ja Neuvostoliiton kaataminen: Ensimmäinen suuri strateginen informaatio-operaatio?
• Informaatiosodankäynnin aseet
• ECHELON

Lähteitä:

• A Jones & G L Kovacick & P L Luzwick:"Global information warfare; How Business, Governments, and Others Achieve Objectives and Attain Competitive Advantages" Auerbach Publications, USA 2002
• A & H Toffler:"War and Antiwar; Survival at the Dawn of the 21th Century" Warner Books 1993
• A D Campen & D H Dearth & R T Goodden (edo.):"Cyberwar; Security, Strategy, and Conflict in the Information Age" AFCEA International Press, USA 1996
• W Schwartau:"Information Warfare; Chaos In The Electronic Superhighway" Thunder's Mouth Press 1995
• D S Alberts, J J Gartska, R E Hayes & D A Signori:"Understanding Information Warfare Age Warfare" CCRP Publication Series USA 2001
• John Arquilla & David Ronfeldt:”In Athena's Camp: Preparing for Conflict in the Information Age” RAND, USA 1997
• John Arquilla & David Ronfeldt:”The Emergence of Noopolitik: Towards an American Information Strategy”, Rand Monograph Report, Rand, Santa Monica, California, 1999
• Pääesikunnan sotatalousosaston julkisessa kirjassa "Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE), (linkki vanhentunut)", joka on ilmestynyt 5.10.2004 käsitellään toisen osan viidennessä luvussa informaatiosodankäyntiä otsikon "Informaatiosodankäynnin järjestelmät" alla.
• Marko Kulmala Suomalainen (englanninkielinen) informaatiosodankäynnin sivusto: 64.000 kävijää vuoden 1997 jälkeen.
• Ruotsin Sotatieteellisen seura; Informaatiosodankäynnistä ruotsiksi (linkki vanhentunut)
• Englantilainen informaatiosodankäynnin sivusto
• Maanpuolustusaiheinen linkkisivusto (laaja ja hyvä; myös paljon suomalaista aineistoa)