Ero sivun ”Castel Sant’Angelo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SieBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti muokkasi: ko:산탄젤로 성
MelancholieBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 31: Rivi 31:
[[en:Castel Sant'Angelo]]
[[en:Castel Sant'Angelo]]
[[es:Castillo Sant'Angelo]]
[[es:Castillo Sant'Angelo]]
[[eo:Kastelo de Sankta Anĝelo]]
[[fr:Château Saint-Ange]]
[[fr:Château Saint-Ange]]
[[ko:산탄젤로 성]]
[[ko:산탄젤로 성]]

Versio 26. toukokuuta 2008 kello 23.04

Hadrianuksen mausoleumi eli Castel Sant'Angelon linnoitus Sant'Angelon sillalta nähtynä. Rakennuksen huipulla on enkeliä kuvaava patsas, josta linnoitus on saanut nimensä.

Castel Sant'Angelo ('Pyhän enkelin linna'), eli Hadrianuksen mausoleumi, on Rooman Borgon kaupunginosassa sijaitseva sylinterimäinen rakennus, joka rakennettiin 120–139 Hadrianuksen hautapaikaksi. Keskiajalla hautakammiosta tehtiin linnoitus ja paavien asuinpaikka. Nykyään Hadrianuksen mausoleumi toimii museona Museo Nazionale di Castel Sant'Angelo. Mausoleumiin johtaa Tiberin ylittävä antiikkinen silta Pons Aelius, jota kutsutaan nykyään Ponte Sant'Angeloksi.

Historia

Augustuksen itselleen rakennuttamaa mausoleumia käytettiin myös hänen seuraajiensa hautapaikkana, mutta Nerva oli viimeinen, jonka jäännökset laskettiin sinne.

Hadrianus rakennutti itselleen ja vaimolleen Sabinalle ulkomuodoltaan hyvin samankaltaisen, mutta huomattavasti kehittyneemmän, mausoleumin Tiberin vastakkaiselle rannalle 120–139. Mausoleumin perustana oli 86,87 metriä leveä ja 12,80 metriä korkea neliskulmainen podium. Podiumin päältä kohosi 70,10 metriä halkaisijaltaan oleva ja 30,48 metriä korkea rumpu, joka oli päällystetty marmorilla. Rummun ylle oli kasattu kumpu, josta kasvoi puita. Kummusta nousi pyöreä torni, jonka huipulla oli kullattu pronssinen nelivaljakko. [1]

Hadrianuksen jälkeen mausoleumiin haudattiin Antoninusten dynastian keisareita ja sukua, kuten Antoninus Pius ja Faustina, Marcus Aurelius, Lucius Verus, Commodus, sekä Severusten hallitsijasuvun edustajia, kuten Septimius Severus ja Julia Domna, Caracalla ja Geta.

Hadrianuksen mausoleumi liitettiin osaksi Rooman puolustusjärjestelmää Aurelianuksen muuria Honoriuksen aikana 400-luvulla. Rooman ryöstäneet Alarikin johtamat visigootit tunkeutuivat mausoleumiin ja hajottivat siellä olleet tuhkauurnat 410. Prokopioksen mukaan goottien hyökättyä Roomaan 537 puolustajat heittivät mausoleumin huipulla olleet pronssi- ja marmoripatsaat alas vihollissotilaiden päälle.

Keskiajalla mausoleumista tehtiin paavien linnoitus ja residenssi, josta oli suojattu kulkuyhteys (Passetto di Borgo) Vatikaanin palatsiin ja Pietarinkirkkoon. Linnoitusta käytettiin toisinaan myös vankilana. Kuuluja Castel Sant'Angelon vankeja ovat Benvenuto Cellini, Giordano Bruno ja Alessandro Cagliostro. Italian yhdistymisen eli risorgimenton edellä 1800-luvulla Castel Sant'Angelon poliittisten vankien lukumäärä nousi huippuunsa - 681 vankiin [2].

Lähteet

  1. (Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivut 313–314), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6.
  2. Catholic News Service 24.8.2007, haettu 4.9.2007 Paavien tyrmien poliittisten vankien lukumäärä paisui Italian risorgimenton aikana 1800-luvulla, kun vallankumoukselliset taistelivat Italian yhdistymisen puolesta. Nardin mukaan vankien lukumäärä vaihteli jatkuvasti, mutta yhteenkin asiakirjaan on kirjattu 681 vankia vuonna 1828.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Castel Sant’Angelo.