Tämä on hyvä artikkeli.

Ero sivun ”Verkostomarkkinointi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p →‎Verkostomarkkinoinnin historia: Korjasin kirjoitusvirheitä.
→‎Verkostomarkkinoinnin tarjoama mahdollisuus ja unelma: Korjasin tekstiä vähemmän raskaaksi, linkki alan kuluista tehtyyn laskelmaan ja artikkeliin.
Rivi 357: Rivi 357:
=== Verkostomarkkinoinnin tarjoama mahdollisuus ja unelma ===
=== Verkostomarkkinoinnin tarjoama mahdollisuus ja unelma ===


Tyypillisellä verkostomarkkinoijalla on tavoitteena tai toiveena toteuttaa unelmansa taloudellisesta riippumattomuudesta. Tämä onnistuu, jos hän saa alalinjaansa riittävän paljon uusia jäseniä. Alalinjan liikevaihdosta saatavien palkkioiden avulla on mahdollista vetäytyä kokonaan pois työelämästä ja nauttia ylellisestä elämästä. Unelman toteuttaminen on kuitenkin mahdollista kerrallaan vain yhdelle tuhansista tai kymmenistä tuhansista osallistujista palkkiojärjestelmän pyramidirakenteen vuoksi.
Tyypillisellä verkostomarkkinoijalla on tavoitteena toteuttaa unelmansa taloudellisesta riippumattomuudesta sillä tavalla, että hänen alalinjaansa liittyy niin monta osallistujaa, että heidän liikevaihtonsa perusteella on itsellä mahdollisuus vetäytyä kokonaan pois työelämästä ja nauttia ylellistä elämää valtavien palkkioiden ansiosta. Samalla kun vain yksi kymmenistä tuhansista verkoston rakentajista onnistuu tässä tavoitteessaan, jäävät useimpien osallistujien alalinjat niin pieniksi, että palkkiot riittävät hädin tuskin toiminnan kulujen peittämiseen. Alan kriitikoiden ja heidän tutkimustensa perusteella suurin osa osallistujista häviää itse asiassa rahaa ja työpanoksen verkostoon, mutta alan puolustajien mukaan juuri kukaan ei häviä rahaa, koska toiminnan kulut ja sijoitukset ovat pieniä ja rahojen vastikkeeksi saa erinomaisia tuotteita, joita asiakkaat ja verkostomarkkinoijat haluaisivat muutenkin ostaa, ilman lisäansiomahdollisuuden porkkanaa. Alan tilastoista ja tutkimuksista käy kuitenkin ilmi, että suurin osa osallistujista lopettaa myös tuotteiden tilaamisen sen jälkeen, kun on lopettanut liiketoiminnan, joten väite ei ole kovin hyvin perusteltu.

Suurin osa osallistujista saa alalinjaansa niin vähän uusia jäseniä etenkin ensimmäisille tasoille, ettei alalinjasta nousevilla palkkioilla saa peitettyä edes toiminnan kustannuksia. Näin suurin osa tekee työtä tappiolla. Alan kriitikoiden mukaan myös tuoteostot tai osa niistä tulisi laskea tappioiksi, koska tuotteita ei ostettaisi pyydettyyn hintaan, ellei niiden ostaminen olisi ehtona olla oikeutettu alalinjasta nousevien palkkioiden saamiseen. Suurin syy ostaa tuotteita on passiivisten tulojen mahdollisuus. Kun tämä ei onnistu järjestelmän pyramidirakenteen vuoksi, lopettaa suurin osa yrittäjistä toiminnan ja tuotteiden käyttämisen parin vuoden sisällä. Alan lopettamisluvut ovat Robert L. Fitzpatrickin tutkimusten mukaan 50&ndash;75 % vuodessa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Robert L. Fitzpatrick
| Nimeke = Myytti ansiomahdollisuudesta verkostomarkkinoinnissa, s.37
| Osoite = http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/fitzpatrick/myth.pdf
| Tiedostomuoto = pdf
| Ajankohta = 2005
| Selite = suom. P.Haipola
| Julkaisija = Pyramid Scheme Alert Org.
| Viitattu = 2. toukokuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Alan puolustajien mukaan juuri kukaan ei häviä rahaa. He väittävät, että verkostomarkkinoijat ostavat tuotteita niiden hyvän laadun ja edullisen hinnan vuoksi. Todellisuudessa tuotteet ovat kuitenkin keskimäärin 20&ndash;25 % kalliimpia kuin vähittäiskaupasta tai muualta suoramyynnistä ostetut vastaavat tuotteet. Alan tilastoista ja tutkimuksista käy lisäksi ilmi, että suurin osa osallistujista lopettaa myös tuotteiden tilaamisen sen jälkeen, kun on lopettanut liiketoiminnan, joten väite ei ole kovin hyvin perusteltu.

Alan puolustajien mukaan toiminnasta ei aiheudu suuria kuluja ja riskit hävitä rahaa ovat häviävän pienet. Käytännössä osa-aikainen toiminta aiheutti vuonna 2005 kuukaudessa 60&ndash;200 euron kulut. Kokopäiväisestä työstä kulut voivat olla useita satoja tai jopa tuhansia euroja kuukaudessa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Petteri Haipola
| Nimeke = Verkostomarkkinoijan työhön käyttämä aika ja raha
| Osoite = http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/aika.pdf
| Tiedostomuoto = pdf
| Ajankohta = 2005
| Selite = suom. P.Haipola
| Julkaisija = Petteri Haipola
| Viitattu = 2. toukokuuta 2007 }}</ref> Näin ollen riski hävitä rahaa on selvästi olemassa. Ilman merkittävää riskiä ja suuria kuluja voi saada lisäansioita vain siten, että alalinjaan liittyy nopeassa tahdissa paljon uusia jäseniä, jotka värväävät lisää uusia jäseniä ja näin osallistujan ei tarvitse itse harjoittaa aktiivisesti liiketoimintaa. Mahdollisuus tähän on erittäin pieni.


=== Verkostomarkkinointia muistuttavia markkinointimuotoja ===
=== Verkostomarkkinointia muistuttavia markkinointimuotoja ===

Versio 17. toukokuuta 2008 kello 08.31

Verkostomarkkinointi on liiketoiminnan muoto, jossa itsenäiset edustajat myyvät edustamansa yhtiön tuotteita kuluttajille ja saavat lisäksi provision yhtiölle rekrytoimiensa edustajien tekemästä liikevaihdosta.

Verkostomarkkinointi on suoramyyntiä, jossa myyjä ja verkoston rakentaja ei ole työsuhteessa edustamaansa yhtiöön vaan on Y-tunnuksella toimiva itsenäinen elinkeinonharjoittaja tai julkisyhteisö, yrittäjä. Joissakin yhtiöissä on mahdollista saada provisiot työkorvauksina henkilökohtaisen verokortin sivutyötulon mukaan, jolloin Y-tunnus ei ole välttämätön, mutta käytäntö on hyvin harvinainen. Edustajat myyvät pääyhtiön tuotteita, markkinoivat verkostomarkkinoinnin liikeideaa ja hankkivat edustamalleen yhtiölle uusia edustajia, jotka edelleen voivat hankkia uusia edustajia. Tarkoitus ei ole värvätä itse kaikkia uusia edustajia verkostoon, vaan se on jokaisen uuden edustajan tehtävä, vaikkakaan kaikki eivät panosta yhtä voimakkaasti uusien edustajien värväämiseen kuin tuotemyyntiin. Edustajilla on oikeus saada palkkioita omasta tuotemyynnistä ja sen lisäksi provisioita alalinjaan rakentuvan monitasoisen myyjäverkoston liikevaihdon perusteella palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan.

Verkostomarkkinoinnista käytetään myös nimitystä monitasomarkkinointi, mikä kuvaa monitasoista palkkioiden maksamisen periaatetta: edustajien sijoittumista pyramidikaaviossa ja palkkiojärjestelmän hierarkiassa eri tasoille. Jotkut yritykset ja markkinointiorganisaatiot käyttävät toiminnastaan muita nimiä kuin monitasomarkkinointi ja verkostomarkkinointi. He yrittävät välttää tällä tavalla verkostomarkkinoinnin julkisuudessa saamaa huonoa mainetta, mikä johtuu kaupankäynniksi naamioidun laittoman rahankeräyksen ja pyramidipelien toiminnasta, jota harjoitetaan verkostomarkkinoinnin ja monitasomarkkinoinnin tapaan. Vaihtoehtoisia nimiä toiminnalle ovat muun muassa suosittelumarkkinointi, Team marketing, verkostopohjainen markkinointi, franchise-edustaminen, franchise-edustajana toimiminen, people´s franchising ja Peoples Franchise. Ala tunnetaan myös sen englanninkielisillä nimillä network marketing ja multi-level marketing eli MLM.

Verkostomarkkinoinnin historia

Verkostomarkkinointi sai alkunsa Yhdysvalloissa 1940-luvulla. Carl Rehnborg perusti California Vitamins -yhtiön vuonna 1941, joka myi hänen kehittämäänsä Nutrilite-nimistä kasviperäistä ravintolisää. Sittemmin yhtiön nimeksi muutettiin Nutrilite. Nutrilite on maailman johtavia vitamiinien, kivennäisaineiden ja ravintolisien tuotemerkkejä. [1] Carl Rehnborg myi tuotteita ensin itse henkilökohtaisen suosittelun perusteella. Hän huomasi, että osa hänen asiakkaistaan oli suositellut tuotteita tuttavilleen ja näistä tuli siten hänelle uusia asiakkaita. Rehnborg ehdotti asiakkailleen, että nämä alkaisivat myydä tuotteita muille ja he saisivat siten alennuksia ostamistaan tuotteista. Myyjä sai myydä tuotteita kalliimmalla loppukäyttäjälle kuin mitä hän maksoi niistä itse ja sen lisäksi hän oli oikeutettu saamaan palkkioita hankkimiensa uusien myyjien liikevaihdosta. Näin syntyi ensimmäinen tyypillistä monitasomarkkinointia harjoittava yritys. [2]

Muita alan pioneeriyrityksiä [3] ovat Avon Products, Inc. (1886) Tupperware (1951), Shaklee (1956), Golden Neo-life Diamite eli GNLD (1958), joka myy Golden Products -tuotteita, Amway Corporation (1959) ja Mary Kay Inc. (1963), joka myy kosmetiikkaa. (Avon, Tupperware ja Mary Kay eivät ole tyypillisiä MLM-yhtiöitä vaan muistuttavat enemmän MLM-suoramyyntiyrityksiä Jon Taylorin luokitusten mukaan. [4]

Amwayn päämaja Adassa, Michiganissa

Amway Corporation oli vuonna 2006 alan suurin yhtiö, jolla oli vuonna 2005 noin 3,6 miljoonaa aktiivista edustajaa (lisäksi passiivisia 34–59 % kokonaismäärästä) [5] [6] [7] toimintaa yli 80 maassa ja sivuliike 57 maassa. Yhtiön perustivat Rich DeVos ja Jay Van Andel vuonna 1959. [8] He olivat toimineet aiemmin kymmenen vuotta Nutriliten jälleenmyyjinä [9] ja ottivat tuotteen uuden yhtiönsä valikoimaan 1970-luvulla ostettuaan Nutrilite Product Inc.:n v.osake-enemmistön vuonna 1972. Amway toimii Pohjois-Amerikassa nimellä Quixtar. Amway ja Quixtar ovat Alticor-yhtymän (Alticor Inc.) tytäryhtiöitä.

Vuonna 1975 Yhdysvaltain liittovaltion ylläpitämä Federal Trade Commission eli FTC nosti kanteen Amwayta vastaan epäillen sitä laittomasta pyramidimyynnistä. Oikeudenkäynti päättyi vuonna 1979. Päätöksessä todettiin, ettei Amway ole pyramidihuijaus eli pyramidipeli eikä ketjukirjeen tavoin toimeenpantu laiton rahankeräys sillä edellytyksellä, että jälleenmyyjät noudattavat niin sanottuja jälleenmyynnin sääntöjä. (retail rules) [10] Näiden sääntöjen mukaan (1) yli 70 prosenttia tuotteista pitää myydä verkoston ulkopuolisille asiakkaille, (2) jälleenmyyjien täytyy pystyä todistamaan myynti kymmenelle asiakkaalle joka kuukausi ja (3) tuotteille pitää sallia kohtuulliset palautusoikeudet. [93 F.T.C. 618, 716–17 (1979)]. Näitä jälleenmyyntisääntöjä on käytetty kriteereinä muissa verkostomarkkinointiyrityksiä koskevissa oikeuden päätöksissä, mutta kahden ensimmäisen säännön noudattamisen valvominen on käytännössä mahdotonta.

Amwayn oikeudenkäynnin jälkeen verkostomarkkinointi on kasvattanut markkinaosuuttaan eri puolilla maailmaa ja levinnyt uusille maantieteellisille alueille. Yhtiöiden tuotevalikoima on kasvanut, jälleenmyyjiä on tullut miljoonia lisää ja yritysten lukumäärä on noussut tuhansiin eri puolilla maapalloa. Pelkästään Pohjois-Amerikassa on toiminut yli 650 yritystä[11] vuoteen 2007 mennessä, mutta suuri osa niistä on kuitenkin ollut lyhytaikaisia ja ajautunut konkurssiin tai lopetettu muista syistä pian toiminnan aloittamisen jälkeen. Osa yrityksistä on tuomittu laittomina rahankeräyksinä ja viranomaiset ovat lakkauttaneet ne. [12]

Verkostomarkkinointiin kriittisesti suhtautuvat henkilöt ja kansalaisjärjestö Pyramid Scheme Alert Org. ovat yrittäneet saada Amwayn oikeudenkäynnin avattua uudelleen. [13] Tämä ei ole ollut kuitenkaan mahdollista USA:n lainsäädännön vuoksi. Amwaytä vastaan on vuoden 1979 jälkeen nostettu lukuisia uusia kanteita, mitkä se on yleensä sopinut asianomistajien kanssa. [14] [15] Viimeisin suuri oikeudenkäynti alkoi tammikuussa 2007 ja Amwaytä syytetään siinä laittomasta pyramiditoiminnasta sekä viitataan vuoden 1979 oikeuden päätökseen, jota Amway ei haasteen mukaan noudata. [16] [17] Amwayn toimintaa koskevassa FTC:n päätöksessä vuodelta 1979 ei todettu verkostomarkkinoinnin olevan laillinen tapa myydä tuotteita ja palveluita kuluttajille, vaikka alan puolustajat esittävät toistuvasti sellaisen väitteen omissa kannanotoissaan. Päätöksen jälkeen FTC on lakkauttanut Yhdysvalloissa monia alan yrityksiä [12] Muiden valtioiden vastaavat viranomaiset ovat nostaneet kanteita MLM-yrityksiä vastaan muun muassa Kanadassa ja Australiassa, niin että osa niistä on lakkautettu. [18] [19] [20] [21] Osa yrityksistä on tuomittu laittomina pyramideina tai asetettu niille markkinointikieltoja ja kehotettu muuttamaan järjestelmäänsä sekä markkinointitapaansa, jotta ne ovat saaneet luvan jatkaa toimintaansa. (esimerkiksi SkyBiz International [22], Tax People eli Renaissance, [23] ACN [24] [25] ja Suomessa WGI eli World Games Inc. [26] sekä Move Networks Oy Turun käräjäoikeuden päätöksellä 30.3.2007.) [27] [28]

Alan puolustajien ja yrittäjien mukaan verkostomarkkinointi ja laiton pyramidipeli tulee erottaa toisistaan. Verkostomarkkinoinnissa ei ole heidän mukaansa kyse pyramidipelistä, vaan se on rehellistä liiketoimintaa ja antaa hyvän mahdollisuuden osallistujille lisätuloihin tai jopa päätoimisen ammatin. Kriitikoiden mielestä tyypillinen verkostomarkkinointiyritys (99 prosenttia alan yrityksistä) toimii kuitenkin laittoman pyramidipelin tavoin ja vain alle yksi prosenttia niin kuin tavanomainen suoramyyntiyritys. Tämän todistavat alan tilastot [29] sekä tri Jon Taylorin [30] ja Robert L. Fitzpatrickin [31] Yhdysvalloissa tekemät tutkimukset vuosina 1994–2006. Pyramid Scheme Alert [32] on heidän ja eräiden muiden kriitikoiden perustama kansalaisjärjestö, joka pyrkii jakamaan informaatiota kuluttajille maailmanlaajuisesti laittomista pyramidipeleistä, vaikuttamaan lainsäätäjiin Yhdysvalloissa, auttamaan eri maiden lainsäätäjiä pyramidilakien säätämisessä, antamaan lainopillisia neuvoja ja tukemaan kriitikoita, jotka ovat joutuneet puolustautumaan alan suuryrityksiä vastaan oikeudessa. [33] [34]

Samalla kun kiistat ja erimielisyys alan laillisuudesta jatkuvat, on verkostomarkkinointi kasvattanut suosiotaan niissä maissa, missä se toimii ja myyjien määrä koko väestöstä vaihtelee 0,5–4,5 prosentin välillä alueesta riippuen. Monen suuren yrityksen kotipaikka on Yhdysvalloissa Utahin osavaltiossa ja siellä on asukaslukuun nähden kaikkein eniten verkostomarkkinoijia. Kaikki maailman ihmiset eivät voi käytännössä toimia yhtä aikaa verkostomarkkinoijina. Kun myyjien maksimimäärä on yhden yhtiön toiminta-alueella saavutettu, on sen avattava uusia tuotantolinjoja ja levittäydyttävä uusille maantieteellisille alueille, jotta lähtömaassa olevat edustajat tai edes pieni osa heistä voi saada itselleen tuottavan alalinjan eli värvätyksi verkostoon uusia edustajia.

Vaikka verkostomarkkinoijia on paljon, on alan liikevaihto kuluttajien kokonaiskulutuksesta erittäin vähäinen. Suomen Tilastokeskuksen julkaisemien tietojen mukaan laskettuna verkostomarkkinoinnin kautta myytiin vain 0,18 prosenttia kaikista tuotteista ja palveluista vuonna 2004 [35] ja vähittäiskaupankin osuus oli korkeintaan vain 0,33 prosenttia. [36] Joissakin tuoteryhmissä verkostomarkkinoinnin osuus on kuitenkin paljon suurempi. Näitä tuotteita ovat muun muassa ravintolisät, monivitamiinivalmisteet, ateriankorvikkeet, laihdutustuotteet, ihonhoitotuotteet ja kosmetiikka.

Verkostomarkkinoinnin määritelmä

Verkostomarkkinoinnista ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa määritelmää. On kuitenkin olemassa piirre, mikä erottaa monitaso- eli verkostomarkkinoinnin (multi-level) yksitasomarkkinoinnista (single-level) eli muusta suoramyynnistä ja tulee ilmi jo näistä sanoista:

  • Palkkiojärjestelmä on monitasoinen, niin että myyjillä on oikeus saada palkkioita alalinjassaan olevien myyjien tekemästä liikevaihdosta useammalta kuin yhdeltä tasolta.

Jos tämä piirre ei toteudu, niin kyse ei ole verkostomarkkinoinnista. Toinen olennainen piirre on se, että yksittäisillä myyjillä on oikeus värvätä uusia myyjiä verkostoon ja verkoston kokoa ei ole rajoitettu vaan se on pyrkimys kasvattaa niin suureksi kuin vain on mahdollista. Pääyhtiö, kenen kanssa myyjät ovat sopimussuhteessa (edustajasopimus), ei värvää uusia myyjiä verkostoon vaan sen tekevät myyjät itse.

On siis käytännössä kaksi tunnusmerkkiä, mitkä määrittelevät sen, onko kyse yksitasomarkkinoinnista vai monitasomarkkinoinnista eli verkostomarkkinoinnista.

  1. Palkkiojärjestelmä on monitasoinen, niin että myyjillä on oikeus saada palkkioita alalinjassaan olevien myyjien tekemästä liikevaihdosta useammalta kuin yhdeltä tasolta.
  2. Myyjät värväävät uusia myyjiä verkostoon eikä myyjien määrää ole rajoitettu millään tavalla.

WFDSA (World Federation of Direct Selling Associations), FEDSA (Federation of European Direct Selling Associations), FEDMA (Federation of European Direct Marketing), Yhdysvaltain suoramarkkinointiliitto eli DSA (Direct Selling Association), Federal Trade Commission eli FTC, Suomen suoramarkkinointiliitto ja Suomen Kuluttajavirasto määrittelevät verkostomarkkinoinnin myyntijärjestelmäksi, missä myyjät on jaettu monitasoiseen hierarkkiseen organisaatioon ollen oikeutettuja saamaan palkkioita omasta suoramyynnistä ja "alalinjaansa" kuuluvien muiden myyjien liikevaihdosta palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan. Verkostomarkkinoijilla on oikeus värvätä uusia myyjiä ja verkoston rakentajia verkostoon monitasoiseen järjestelmään, mikä erottaa alan muusta suoramyynnistä.

Verkostomarkkinoinnille on tyypillistä se, ettei osallistujien määrää ole rajoitettu millään tavalla, vaan jokaisella osallistujalla on oikeus värvätä niin paljon uusia osallistujia kuin vain on mahdollista. Omassa organisaatiossa alalinjassa olevien osallistujien liikevaihdon perusteella on lisäksi mahdollista saada provisioita palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan. Myyjät sijoittuvat palkkiojärjestelmän mukaan eri tasoille hierarkkiseen järjestykseen, jolloin ylimmillä tasoilla olevat myyjät saavat suuria tuloja alimmille tasoille jäävien saadessa vain vähäisiä palkkioita itselleen, lähinnä omasta suoramyynnistä tulevia provisioita. Mitä enemmän osallistujalla on alalinjassaan myyjiä, sitä suuremmaksi liikevaihto muodostuu ja sitä enemmän on mahdollista saada palkkioita.

Jos myyjillä ei ole oikeutta värvätä uusia myyjiä rajattomasti tai lähes rajattomasti ja saada provisioita heidän liikevaihdostaan, kyse ei silloin ole tyypillisestä verkostomarkkinoinnista, koska suurimmassa osassa alan yrityksistä tämä mahdollisuus on olemassa. Joissakin järjestelmissä myyjien määrää on yritetty rajoittaa esimerkiksi siten, että palkkiojärjestelmä kannustaa pikemmin suoramyyntiin kuin värväämiseen ja yhden verkoston rakentajan suorassa alaisuudessa toimivaan ryhmään saa kuulua vain tietty määrä myyjiä, esimerkiksi viisi tai kuusi myyjää. Nämä sijoittuvat suoraan ryhmänjohtajan ensimmäiselle tasolle, mutta hän on oikeutettu saamaan palkkioita myös näiden alapuolelle sijoittuvien osallistujien liikevaihdosta. Näin myyjien määrä on periaatteessa rajaton ja järjestelmä voi sittenkin kannustaa enemmän värväämiseen kuin suoramyyntiin.

Kun palkkiojärjestelmät kannustavat osallistujia pikemmin värväämään uusia osallistujia kuin myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille, seurauksena on pyramidipelien ja ketjukirjeiden ongelmat. Osallistujia on alimmilla tasoilla liikaa ja uusien osallistujien värvääminen käy vaikeaksi ja mahdottomaksi useimmille mukaan lähteneille. Koska kyse on kuitenkin samalla tuotemyynnistä, käy tuotteiden suoramyyntikin vaikeaksi, kun omalla toimialueella on liian paljon myyjiä myymässä samoja tuotteita rajallisilla markkinoilla. Asiakkaita ei riitä lopulta tarpeeksi kaikille suoramyyjille ja osa myyjistä joutuu siksi lopettamaan toiminnan huonon kannattavuuden vuoksi. Tästä asiasta on annettu asiallista informaatiota muun muassa Kuluttajaviraston tiedotteessa verkostomarkkinoinnista vuodelta 2002 [37] ja hallituksen esityksessä uudeksi rahankeräyslaiksi vuodelta 2005 HE 102/2005). [38]

Verkostomarkkinointi ja pyramidipeli

Kun verkostomarkkinoinnista puhutaan, niin on välttämätöntä puhua myös laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä, koska jotkut alan yritykset ja verkostomarkkinoijat on tuomittu näistä rikoksista. [12] [28] [39] Raja laillisen ja laittoman yrityksen välillä ei ole viranomaisille selvä eikä asiaa helpota lainkaan se, ettei pyramidipeleistä ole kunnollista lainsäädäntöä kuin Kiinassa [40] [41] ja ehkä Sri Lankassa. [42] [43] Lakien tulkinta on ongelmallista ja lain porsaanreiät antavat mahdollisuuden hyvinkin petollisille järjestelmille toimintaan siten, etteivät viranomaiset voi puuttua asiaan.

Useimpien maiden pyramidilait ovat sellaisia, että suurin osa verkostomarkkinointiyrityksistä voi toimia niissä täysin laillisesti, vaikka niiden toimintamalli muistuttaisi hyvin paljon kaupankäynniksi naamioitua pyramidipeliä. Alan puolustajien ja verkostomarkkinoijien mielestä pyramidipelit ja verkostomarkkinointi pitää erottaa selvästi toisistaan, mutta keinot tähän erottamiseen ovat hyvin erilaiset riippuen siitä, onko keinojen ehdottaja alan kannattaja vai siihen kriittisesti suhtautuva henkilö. Alan kriitikoiden mielestä tyypillinen pyramidipeli on alan puolustajien mielestä täysin laillista ja rehellistä liiketoimintaa. Viranomaiset joutuvat käsittelemään lähinnä vain pahimpia lainrikkomuksia, koska on vaikea saada näyttöä kaupankäyntiä harjoittavien liikeyritysten väärinkäytöksistä, elleivät ne peri kohtuuttoman suuria aloitusmaksuja uusilta myyjiltä. Jos vastikkeettomaksi myynniksi luettava pyramidipelin osallistumismaksu saadaan sisällytettyä pienissä osissa tuotteiden, markkinointimateriaalin ja koulutuksen hintaan, niin pyramidipeliä on lähes mahdoton näyttää toteen oikeudessa. Alan yritysten ja puolustajien mukaan toiminta on täysin laillista eikä toisenlaisten arvioiden esittäminen ja asioiden tutkiminen ole edes asiallista tai tarpeen.

Verkostomarkkinointi on laillista silloin, kun osallistujat saavat palkkioita tuotteiden ja palveluiden myynnistä pääosin verkoston ulkopuolisille asiakkaille eivätkä uusien jäsenten osallistumismaksuista. Osallistumismaksu voidaan kuitenkin sisällyttää tuotteiden, markkinointimateriaalin ja koulutuksen hintaan, jolloin viranomaisten on vaikea määritellä sitä, milloin jokin yritys toimii laillisesti ja joku toinen taas laittomasti. Selvästi ylihintaisten tuotteiden myyminen verkoston jäsenille ja näiden tuotteiden ostamisen oleminen ehtona alalinjasta tulevien palkkioiden saamiselle on ollut yksi kriteeri, millä on arvioitu yrityksen laillisuutta ja laittomuutta maailmalla. Esimerkiksi alan suurimpana laittomana pyramidina tuomittu ja lakkautettu yritys, SkyBiz International, myi laillista tuotetta loppukäyttäjille, mutta nämä olivat enimmäkseen verkoston jälleenmyyjiä ja tuote oli lisäksi ylihintainen sekä markkinointiväittämät lainvastaisia. Osallistujille luvattiin suuria tuloja, jos he vain onnistuisivat värväämään tarpeeksi paljon uusia osallistujia. Esitetyt palkkioesimerkit olivat lainvastaisia USA:n lainsäädännön mukaan. SkyBizin toiminta lakkautettiin maaliskuussa 2002 ja yrityksen johtajat tuomittiin vuotta myöhemmin. [22]

Yhdysvaltain Federal Trade Commission haastoi alan suurimman yrityksen ja lippulaivan Amway Corporation oikeuteen vuonna 1975. Sitä epäiltiin laittomasta pyramiditoiminnasta, mutta yhtiö selvisi oikeudenkäynnistä ilman tuomiota. Sen myyjiä edellytettiin kuitenkin noudattamaan niin sanottua "Jälleenmyyjien sääntöjä", jotta toiminta ei olisi laitonta pyramidipeliä. Näiden sääntöjen mukaan (1) yli 70 prosenttia tuotteista pitää myydä verkoston ulkopuolisille asiakkaille, (2) jälleenmyyjien täytyy pystyä todistamaan myynti kymmenelle asiakkaalle joka kuukausi ja (3) tuotteille pitää sallia kohtuulliset palautusoikeudet. [93 F.T.C. 618, 716–17 (1979)]. [10] Näitä jälleenmyyntisääntöjä on käytetty kriteereinä muissa oikeuden päätöksissä koskien verkostomarkkinointiyrityksiä, mutta kahden ensimmäisen säännön noudattamisen valvominen on käytännössä mahdotonta.

Suomessa otettiin käyttöön uusi rahankeräyslaki 1.7.2006.[44] Siinä määritellään laiton pyramidipeli seuraavasti:

"

Rahankeräyslaki
Tässä laissa tarkoitetaan:
...
5) pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina."

Pyramidipelin tunnusmerkki on siis se, että mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet muodostuvat osaksi tai kokonaan vastikkeetta niistä maksuista, joita hänen jälkeensä toimintaan mukaan liittyvät maksavat joko kerta- tai toistuvaissuorituksena. Lain tulkinnan kannalta on keskeisintä määritellä se, mitä pidetään vastikkeettomana myyntinä. Pyramidipelit voidaan naamioida tavanomaiseksi kaupankäynniksi, jolloin pyramidipelin osallistumismaksut sisältyvät ylihintaisiin tuotteisiin, markkinointimateriaaliin, koulutukseen ja suoriin osallistumismaksuihin. Osallistumismaksut voivat siten olla suoria tai epäsuoria, jolloin epäsuorat maksut on naamioitu lailliseksi kaupankäynniksi, missä myydään tavaroita ja palveluita selvään ylihintaan peliin osallistuville henkilöille.

Verkostomarkkinoinnin tarjoama mahdollisuus ja unelma

Tyypillisellä verkostomarkkinoijalla on tavoitteena tai toiveena toteuttaa unelmansa taloudellisesta riippumattomuudesta. Tämä onnistuu, jos hän saa alalinjaansa riittävän paljon uusia jäseniä. Alalinjan liikevaihdosta saatavien palkkioiden avulla on mahdollista vetäytyä kokonaan pois työelämästä ja nauttia ylellisestä elämästä. Unelman toteuttaminen on kuitenkin mahdollista kerrallaan vain yhdelle tuhansista tai kymmenistä tuhansista osallistujista palkkiojärjestelmän pyramidirakenteen vuoksi.

Suurin osa osallistujista saa alalinjaansa niin vähän uusia jäseniä etenkin ensimmäisille tasoille, ettei alalinjasta nousevilla palkkioilla saa peitettyä edes toiminnan kustannuksia. Näin suurin osa tekee työtä tappiolla. Alan kriitikoiden mukaan myös tuoteostot tai osa niistä tulisi laskea tappioiksi, koska tuotteita ei ostettaisi pyydettyyn hintaan, ellei niiden ostaminen olisi ehtona olla oikeutettu alalinjasta nousevien palkkioiden saamiseen. Suurin syy ostaa tuotteita on passiivisten tulojen mahdollisuus. Kun tämä ei onnistu järjestelmän pyramidirakenteen vuoksi, lopettaa suurin osa yrittäjistä toiminnan ja tuotteiden käyttämisen parin vuoden sisällä. Alan lopettamisluvut ovat Robert L. Fitzpatrickin tutkimusten mukaan 50–75 % vuodessa.[45]

Alan puolustajien mukaan juuri kukaan ei häviä rahaa. He väittävät, että verkostomarkkinoijat ostavat tuotteita niiden hyvän laadun ja edullisen hinnan vuoksi. Todellisuudessa tuotteet ovat kuitenkin keskimäärin 20–25 % kalliimpia kuin vähittäiskaupasta tai muualta suoramyynnistä ostetut vastaavat tuotteet. Alan tilastoista ja tutkimuksista käy lisäksi ilmi, että suurin osa osallistujista lopettaa myös tuotteiden tilaamisen sen jälkeen, kun on lopettanut liiketoiminnan, joten väite ei ole kovin hyvin perusteltu.

Alan puolustajien mukaan toiminnasta ei aiheudu suuria kuluja ja riskit hävitä rahaa ovat häviävän pienet. Käytännössä osa-aikainen toiminta aiheutti vuonna 2005 kuukaudessa 60–200 euron kulut. Kokopäiväisestä työstä kulut voivat olla useita satoja tai jopa tuhansia euroja kuukaudessa.[46] Näin ollen riski hävitä rahaa on selvästi olemassa. Ilman merkittävää riskiä ja suuria kuluja voi saada lisäansioita vain siten, että alalinjaan liittyy nopeassa tahdissa paljon uusia jäseniä, jotka värväävät lisää uusia jäseniä ja näin osallistujan ei tarvitse itse harjoittaa aktiivisesti liiketoimintaa. Mahdollisuus tähän on erittäin pieni.

Verkostomarkkinointia muistuttavia markkinointimuotoja

Jotkut pitävät eräitä muitakin suoramyynnin muotoja verkostomarkkinointina kuin itse verkostomarkkinointia. Vakuutusasiamiesten toiminta on järjestetty usein siten, että he toimivat itsenäisinä yrittäjinä ja muodostavat koko maan kattavan itsenäisten yrittäjien myyjäverkoston. Heillä ei ole kuitenkaan oikeutta värvätä niin paljon uusia vakuutusasiamiehiä kuin mahdollista eivätkä vakuutusyhtiöt maksa näiden uusien vakuutusasiamiesten liikevaihdosta palkkioita värvääjille. Näin ollen vakuutusasiamiesten toiminta ei ole verkostomarkkinointia.

Vakuutusasiamiesten toimintaa on yritetty perustella verkostomarkkinoinniksi sen vuoksi, että heillä on ollut oikeus käyttää niin sanottuja vinkkimiehiä ja näiden hankkimista asiakkaista on sitten maksettu palkkiot sekä vakuutusasiamiehelle että vinkkimiehille. Kyse ei ole siltikään verkostomarkkinoinnista, koska vinkkimiehiä ei värvätä rajoittamatonta määrää eikä näillä ole oikeutta värvätä niin paljon uusia vinkkimiehiä kuin mahdollista ja saada näiden hankkimista asiakkaista palkkioita.

Suoramyynnin palkkiojärjestelmät

Kuluttajaviraston internetsivuilla kerrotaan: "Verkostomyyjän ansiot muodostuvat yleensä kahdella tavalla: tuotteen myynnistä saatavasta tuotosta ja hänen hankkimiensa uusien jälleenmyyjien myynnistä maksettavista palkkioista." Yhdysvaltain suoramyyntiliitto Direct Selling Association (DSA) käyttää suoramyyntiyritysten palkkiojärjestelmien lajitteluun suoramyyntialalla yleisesti käytössä olevia termejä Party Plan (kotikutsut), Single Level (yksitasoinen) ja Multi Level (monitasoinen).

Kotikutsut

Kotikutsumyynnistä Suomessa tunnetaan erityisesti Tupperware. Kotikutsumyynnissä on joko monitasoinen palkkiojärjestelmä tai sen esiaste, jossa voi yletä ryhmänjohtajaksi ja pääjakelijaksi. Kotikutsujen emäntä hankkii potentiaaliset asiakkaat paikalle ja saa siitä niin kutsutun emännänlahjan. Edustaja esittelee tuotteet ja ottaa tilaukset vastaan. Sitten edustaja tilaa ryhmänjohtajan kautta pääjakelijalta tuotteet ja toimittaa ne emännälle joka toimittaa tuotteet asiakkaille. Pääjakelija pitää varastoa jonka on ostanut yhtiöltä. Pääjakelija ja ryhmänjohtaja saavat ansaintansa perustuen organisaationsa myyntiin. Kotikutsujen palkkiojärjestelmä on siis verkostomarkkinoinnin esiaste silloin, kun palkkioita saa vain yhdeltä tasolta. Jos palkkioita saa monelta tasolta, on kyse monitasomarkkinoinnista eli tyypillisestä verkostomarkkinoinnista. (esimerkiksi Partylite) Kotikutsuyhtiötä, joka hoitaa edustaja- ja asiakashankinnan monitasoisen palkkiojärjestelmän avulla saatetaan nimittää myös kotikutsuverkostomarkkinoinniksi (Party Plan - MLM).

Yksitasoinen palkkiojärjestelmä (tavanomainen suoramarkkinointi)

Yksitasoinen palkkiojärjestelmä tarkoittaa sitä että edustaja saa palkkion vain perustuen omaan myyntiinsä eikä edustaja voi rekrytoida yhtiölle uusia edustajia. Tästä syystä yksitasoinen palkkiojärjestelmä ei ole verkostomarkkinointia. Edustajalle saatetaan kuitenkin maksaa kertaluonteinen rekrytointipalkkio uudesta edustajasta. Myynnin johto on organisoitu tyypillisesti alueittain. Myyntiorganisaatio rakentuu useasta tasosta myynnin johtajia jotka saavat ansaintansa alimpana organisaatiossa olevien myyntiedustajien tekemään tulokseen perustuen. Organisaatio voi olla esimerkiksi tällainen: kansainvälinen myyntijohtaja, maanosan myyntijohtaja, kansallinen myyntijohtaja, aluejohtaja, myyntijohtaja, myyntipäälliköt, ryhmänjohtajat ja myyntiedustajat. Tällainen palkkiojärjestelmä on Suomessa esimerkiksi vakuutusyhtiön asiamiehillä ja vakuutusedustajilla.

Yksitasoinen palkkiojärjestelmä on suoramyyntiä mutta ei verkostomarkkinointia. Verkostomarkkinoinnin periaate on osaksi sama kuin yksitasoisessa palkkiojärjestelmässä eli myynnin johto saa palkkioita alapuolellaan olevan organisaation tekemän liikevaihdon perusteella. Ero muuhun suoramyyntiin tulee siinä, ettei alapuolisen organisaation yksittäisten myyntimiesten ja kauppaedustajien tarvitse tehdä voitollista tulosta vaan myös tappiollisesta tuloksesta saa palkkioita ylälinjassa. Palkkiot perustuvat koko organisaation liikevaihtoon eivätkä yksittäisten yksikköjen ja sitten myös koko yhtiön tekemään voittoon niin kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Toinen ero muuhun suoramyyntiin nähden on luonnollisestikin se, että verkostomarkkinoinnissa jokaisella edustajalla on oikeus rakentaa oma myyntiorganisaatio mille tahansa alueelle yhtiö antaa luvan ja missä yhtiöllä on toimintaa.

Monitasoiset palkkiojärjestelmät (verkostomarkkinointi)

Verkostomarkkinointiyhtiö eli monitasomarkkinointiyhtiö käyttää monitasoista palkkiojärjestelmää. Verkoston myyjillä on oikeus saada provisioita ja bonuksia yhtiön palkkiojärjestelmän mukaan oman alalinjansa liikevaihdon perusteella. Liikevaihto muodostuu verkostomarkkinoijien ostoista omaan kotitalouteen ja heidän myymistään tuotteista verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Verkostomarkkinoinnissa myyjä ottaa aina tietoisen riskin ryhtyessään yrittäjäksi. Hän vastaa yksin kaikista toiminnan kuluista ja kärsii ne tappionaan, jos ei saa tarpeeksi monta myyjää omaan organisaatioonsa tai riittävän suurta asiakaskuntaa ja tarpeeksi omaa myyntiä kulujen peittämiseen ja sijoitetun rahan takaisin saamiseksi. Riskien ja kulujen väitetään markkinoinnin mukaan olevan pieniä ja mahdollisuus lisäansioihin hyvä. Alan kriitikoiden ja tutkijoiden mukaan suurin osa yrittäjistä tekee kuitenkin tappiollisen tuloksen ja lopettaa toiminnan parin vuoden sisällä aloittamisestaan.[31] Saman asian tietävät myös alalla useamman vuoden työskennelleet. Lopettaneita on alalinjassa noin 97 % parin vuoden yrittämisen jälkeen.[47]

Joissakin palkkiojärjestelmissä palkkioita on mahdollista saada pohjattomaan syvyyteen asti pyramidikaaviossa omaan alalinjaan ja joissakin järjestelmissä myös jonkin verran samalle tasolle sijoittuvien osallistujien liikevaihdosta. Monitasoisissa järjestelmissä palkkiot on kuitenkin useimmiten rajattu tietylle tasolle edustajia, niin että esimerkiksi seitsemältä tasolta on mahdollista saada palkkioita. Koska tasojen määrää koko organisaatiossa ja myyjien määrää ei ole rajoitettu millään tavalla, muodostuu näistäkin järjestelmistä satoja, tuhansia ja kymmeniätuhansia tasoja syviä verkostoja, joissa useimmilla edustajilla on vain yksi, kaksi tai ei yhtään edustajaa omalla ensimmäisellä tasollaan, mikä on jonkun toisen toinen, kolmas, neljäs, viides, jne. taso.

Koska vähäinen liikevaihto ja osallistujien määrä omilla ensimmäisillä tasoilla ei oikeuta voitollista tulosta tuottaviin palkkioihin, lopettaa suurin osa verkoston rakentajista toiminnan muutaman vuoden sisällä ja heidän paikkansa eli tulokeskuksensa pyramidikaaviossa jää muistoksi heidän osallistumisestaan eli on niin sanottu passiivinen tulokeskus. Jotkut yritykset myyvät näitä passivoituneita tulokeskuksia edelleen tai sitten myös yksittäisillä verkostomarkkinoijilla on mahdollisuus myydä oma tulokeskuksensa edelleen. Näin on mahdollista ostaa itselleen valmis alalinja, joka on kuitenkin useimmiten täynnä passiivisia tulokeskuksia ja vain alimmilla tasoilla on aktiivisia verkostomarkkinoijia. Näiden alimpien tasojen ja pyramidin huipulla olevien muutaman aktiivisen verkoston rakentajan väliin voi mahtua jopa kymmeniätuhansia tasoja passiivisia ja toiminnan lopettaneita edustajia.

Unilevel

Edustajan yhtiölle hankkimat edustajat ovat ensimmäisellä tasolla, heidän hankkimansa edustajat toisella tasolla ja niin edelleen. Edustaja saa palkkiota sovitun prosenttiosuuden yhtiölle hankkimiensa edustajien myynnistä eli 1. tason edustajien myynnistä. Lisäksi, järjestelmästä riippuen, maksetaan palkkiota myös syvemmältä organisaatiosta. Tyypillisesti palkkioita maksetaan ensimmäisiltä 3–10 tasolta. Yleensä oman myynnin kriteeri palkkioita saadakseen on suhteellisen pieni. Lukuisissa yhtiöissä noin 50–200 euron suuruinen henkilökohtainen myynti/kk oikeuttaa palkkioihin organisaatiosta. Tämä "myyntikiintiö" on helppo täyttää omilla ostoilla, joten palkkioiden saamiseksi alalinjasta ei tarvitse välttämättä myydä mitään verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Tämä myyntikiintiö on kiinteä osa jokaista palkkiojärjestelmää eikä systeemi toimi, ellei osallistujia kannusteta ostamaan tuotteita itselleen ja täyttämään siten myyntikiintiötä. Tämä yhdessä alan keskimääräisen myyjän liikevaihdon kanssa (Suomessa 113 €/kk vuonna 2004) kertoo siitä, että suuri osa verkostojen myynnistä tapahtuu verkoston sisälle eli ne ovat osallistujien ostoja omaan käyttöön ja kotitalouteen. Oman myyntikiintiön täyttämisen lisäksi kriteerinä provisioiden saamiseen voi olla esimerkiksi tietyn suuruinen liikevaihto lähimmillä tasoilla.

Breakaway Stairstep (irtaantuminen / portaikko)

Breakaway Stairstep on vanhimpia palkkiojärjestelmiä. Se on muotoutunut verkostomarkkinoinnin alkuaikojen kotikutsumyyntityyppisestä mallista, jossa on pääjakelija, joka ostaa suoraan yhtiöstä ja pääjakelijan organisaatio ostaa pääjakelijalta. Pääjakelijaksi pääsi ostamalla tietyn kokoisen varaston suoraan yhtiöltä, jolloin irtaantui ylälinjan pääjakelijan ryhmästä omaksi ryhmäkseen. Nykyään pääjakelijoita ei ole, vaan tietotekniikan ja logistiikan kehittymisen ansiosta yhtiö toimittaa tuotteet suoraan kaikille edustajille ja jopa suoraan edustajien asiakkaille. Tyypillisimmät nimitykset pääjakelijalle ovat nykyään johtaja, päällikkö tai ohjaaja (executive, manager tai supervisor).

Nimitys portaikko tulee siitä, että edustajan alennusoikeus kasvaa portaittain. Esimerkiksi 25 prosenttia kun kuukauden myynti on 200 euroa, 30 prosenttia, kun myynti on 1000 euroa, 35 prosenttia / 2000 euroa, 40 prosenttia / 4000 euroa. Johtajaksi pätevöityy yleensä päästyään isoimpaan alennusprosenttiin. Myyntiin lasketaan tavallisesti mukaan edustajan henkilökohtaisen myynnin lisäksi oman organisaation koko myynti pois laskien muiden johtajien ja heidän ryhmiensä myynti. Palkkio maksetaan alennusprosenttien erotuksena. 35 prosenttia alennusoikeudella olevan edustajan sellainen ryhmä, jossa alennusprosentti on 25 prosenttia, saa sen ryhmän myynnistä palkkiota 35 %–25 % = 10 %. Kun sekä itse että ryhmän edustaja on suurimmalla alennusportaalla, maksetaan siitä portaikkopalkkiota 0 % (esimerkiksi 40 %–40 % = 0 %).

Breakaway eli irtaantuminen tarkoittaa sitä, että johtajaksi pätevöidyttyään edustaja irtoaa ylälinjan johtajan ryhmästä. Tämän irtaantuneen johtajan liikevaihdosta maksetaan palkkiota irtaantumispalkkioiden mukaan. Se voi olla esimerkiksi 5 prosenttia kolmannen sukupolven irtaantuneen johtajan ryhmään asti.

Breakaway Group Volume (irtaantuminen / ryhmän liikevaihto)

Breakaway Group Volume -palkkiojärjestelmä poikkeaa Breakaway Stairstepistä siten, ettei siinä makseta portaikkopalkkioita. Johtajaksi pätevöityminen tapahtuu esimerkiksi siten että peräkkäisinä 5 kuukautena on ryhmän liikevaihdon, pois lukien niiden liikevaihto jotka ovat myös pätevöitymisjaksossa, oltava esimerkiksi 3000 euroa kuukaudessa. Pätevöitymisjakson aikana organisaatiosta saa palkkioita vain ensimmäisen tason edustajien myynnistä.

Kun edustaja on pätevöitynyt johtajaksi ja siten irtaantunut ylälinjan johtajan organisaatiosta, maksetaan palkkioita koko ryhmän myynnistä, pois lukien muut johtajat ryhmineen, esimerkiksi 5–15 prosenttia, siten että palkkio nousee ryhmän liikevaihdon kasvaessa. Lisäksi johtajalle maksetaan hänen ryhmästään irtaantuneiden johtajien ryhmien myynnistä palkkiota, esimerkiksi 5 prosenttia kuudennen sukupolven irtaantuneen johtajan ryhmään asti.

Matrix (matriisi)

Matriisi -palkkiojärjestelmä on muutoin kuten unilevel, mutta edustajien 1. tason leveys on rajattu, eli hankituista edustajista vain tietty määrä voi asettua organisaatiossa 1. tasolle, loput asettuvat alapuoliseen organisaatioon. Matriisi saattaa olla esimerkiksi 3 * 10 joka tarkoittaa sitä että 1. tason leveys on 3 edustajaa, neljäs hankittu edustaja siis menee seuraavaan vapaaseen organisaatiopaikkaan, esimerkiksi 2. tasolle, tai syvemmälle organisaatiossa.

Binary (binääri)

Binäärisen palkkiojärjestelmän erityispiirteenä on se että edustajan 1. taso on rajattu kahteen edustajaan. Jos hankkii useamman edustajan, he tulevat organisaatiossa seuraavaan vapaaseen paikkaan tai heidät voi sijoittaa jonkun organisaationsa edustajan 1. tasolle, kuten matriisissakin. Binäärisessä järjestelmässä ei kuitenkaan makseta palkkioita sillä tavalla kuten matriisissa, vaan palkkiot maksetaan perustuen heikomman jalan liikevaihtoon edustajatasosta riippumatta, tyypillisesti kalenteriviikon aikana. Koska palkkiota ei kuitenkaan ole mahdollista maksaa koko heikomman jalan organisaatiosta syvyydestä riippumatta, on yleensä lisäksi viikoittainen palkkiokatto. Toinen tapa palkkiokaton määrittämiseksi on määritellä palkkionmaksukausittain eli esimerkiksi viikoittain palkkiokerroin. Kerroin voi siis olla vaikkapa 0,000000001.

Laillisen verkostomarkkinoinnin ja laittoman pyramidipelin ero

Laillisen verkostomarkkinoinnin ja pyramidipelin välinen ero on lähinnä siinä, tuleeko järjestelmässä liikkuva raha ensisijaisesti osallistujilta itseltään (laiton pyramidipeli) vai tuotteiden ja palveluiden myymisestä verkoston ulkopuolisille asiakkaille (laillinen verkostomarkkinointiyritys).

Amwayn oikeudenkäynnin päätöksessä vuodelta 1979 edellytetään, että myynnistä yli 70 % pitää tapahtua verkoston ulkopuolisille asiakkaille. [48] Tämä sääntö ei sido suoraan suomalaisia ja Suomessa toimivia yrityksiä ja on osoittautunut muutenkin epäkäytännölliseksi. Sitä ei voida valvoa kovin tehokkaasti ja säännön kiertäminen on helppoa. [49] Esimerkiksi Amwayn itsenäisillä liikkeenharjoittajilla (ILH eli IBO) on tapana ostaa tuotteita lähinnä omaan kotitalouteensa ja värvätä muita tekemään samoin. [50] Amwayn tilastoista näkee sen, ettei verkoston ulkopuolisia asiakkaita ole paljon, koska keskimääräinen liikevaihto on niin pieni. [51] Liikevaihto 31.8.2005 päättyneeltä tilikaudelta oli 6,4 mrd USD, aktiivisia myyjiä oli 3,6 miljoonaa, liikevaihto/IBO oli $1777/v eli $148/kk. Tämä summa sisältää ostot omaan kotitalouteen, joten verkoston ulkopuolisille asiakkaille ei ole myyty kovinkaan paljon tuotteita: ei ainakaan yli 70 % jälleenmyyjien ostoista.

Suomen hallituksen esityksessä Eduskunnalle uudeksi rahankeräyslaiksi (HE 102/2005) [38] määritellään pyramidihuijauksen ja verkostomarkkinoinnin (monitasomarkkinointi) välinen ero näin:

"Olennaista näissä toimeenpanotavoissa on, vastaako uusien myyjien värväämisestä saatavaa palkkiota jakelutavalle luonnostaan kuuluva kustannushyöty vai maksavatko sen uudet myyjät. Sellainen maksu voi olla suorassa muodossa osanottaja-, ilmoittautumis- tai liittymismaksu tai vastaava."

Tämä esitys puhuu nimenomaan monitasomarkkinoinnista. Jos yhtiö maksaa palkkioita siitä kustannussäästöstä, mikä on jakelutavan ansiota, niin kyse ei ole laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä. Jos palkkiot maksetaan osallistujien maksamista osallistumismaksuista, aloituspaketeista tai selvästi ylihintaisista tuotteista ja palveluista, niin kyse voi olla pyramidipelistä. Ulkomailla SkyBiz International [22] ja Suomessa World Games Inc., Equinox sekä Move Networks Oy:n toiminta perustamisensa ensimmäisinä kuukausina [28] ovat esimerkkejä monitasomarkkinoinnin tavoin toteutetusta pyramidipelistä. Ympärillä velloneesta kohusta huolimatta Moven perustajajäsenien saama tuomio Turun käräjäoikeudessa keväällä 2007 oli huomattavasti syyttäjän vaatimuksia pienempi. Omistajat valittivat saamastaan tuomiosta hovioikeuteen, joten oikeuden päätös ei ole vielä lopullinen. Move Networks Oy on sittemmin saanut Suomen Suoramarkkinointiliiton jäsenyyden, jolloin toiminta on laillista ja hyvien liiketoimintatapojen mukaista.

Uusi rahankeräyslaki [44] astui voimaan 1.7.2006. Siinä puhutaan myös ketjukirjeistä ja niiden tavoin toimeenpannuista pyramidipeleistä, jotka voidaan naamioida muistuttamaan tavanomaista kaupankäyntiä.

Rahankeräyslain 4. luku, 4) ja 5)

"Tässä laissa tarkoitetaan:

4) ketjukirjeellä toimintaa, jossa toimintaan osallistuville luvataan taloudellinen etu sitä vastaan, että hän lähettää ketjukirjeen edelleen; ketjukirjeeseen rinnastetaan myös sähköisessä tai muussa muodossa lähetetty viesti, jossa kehotetaan lähettämään rahaa toimintaan aiemmin liittyneille;
5) pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina."

Lain tulkinnan kannalta on keskeistä se, mikä on vastikkeetonta myyntiä niissä tapauksissa, kun toimintaan liittyy kaupankäyntiä ja tuotteiden tai palveluiden ostaminen on ehtona liiketoiminnan harjoittamiselle ja näiden tuottaminen on ehtona alalinjasta nousevien palkkioiden saamiseksi. Jos selvästi ylihintaisia tuotteita ostamalla saadaan oikeus alalinjasta nouseviin provisioihin, voi kyse olla laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä. Tuotteiden ja palveluiden sisältämä selvä ylihinta voidaan siten katsoa vastikkeettomaksi myynniksi ja laittomaksi rahankeräykseksi, jolloin toiminta on kaupankäynnistä huolimatta lainvastaista pyramidipeliä. Osallistumismaksujen ei tarvitse olla kertaluonteisia aloitusmaksuja tai aloituspaketteja vaan ne voidaan periä myös vähän kerrassaan tuotteiden ylihintana.

Kritiikkiä

Verkostomarkkinointia on kritisoitu kovin sanoin, koska suurin osa siihen sijoittaneista häviää väitteiden mukaan rahansa ja työpanoksen verkostoon. [52] [53] [54] Arvostelijoiden mielestä tyypillinen verkostomarkkinointiyritys, joita on 99 prosenttia alan yrityksistä, on kaupankäynniksi naamioitua pyramidipeliä. [55]

Katso myös

Lähdeviitteet

  1. ↑ Amway Scandinavia uutiset, Nutrilite - Liu Xiang 2007 18. tammikuuta 2007. Amway Europe Ltd. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  2. ↑ Nutrilite history, Why nutrilite 2007. Nutrilite Access Business Group LLC. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  3. ↑ Jeffrey Babener: A Brief History of Network Marketing 199?–200?. MLM Legal. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  4. ↑ Jon M. Taylor: Are there "better" MLM's – which are not like typical MLM's? (Retail MLM's) 2007. CAI Consumer Awareness Institute,. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  5. ↑ John Hoagland, suom. P. Haipola: Amway: Tilastot 1998. John Hoagland. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  6. ↑ Robert L. Fitzpatrick: The Myth of Income Opportunity in Multi-Level Marketing, suom. Myytti verkostomarkkinoinnin ansaintamahdollisuuksista, s.38 2005. Robert L Fitzpatrick. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  7. ↑ Away pika-info, Tilastoja 1997–2006 27. huhtikuuta 2007. Petteri Haipola. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  8. ↑ Mikä on Amway? 2006. Amway Europe Ltd. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  9. ↑ Amway, Tietoa Amwaystä ss.1-5 2006. Amway Europe Ltd. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  10. ↑ a b Jon M. Taylor, suom. P. Haipola: Viisi Punaista Lippua tunnistamaan ja paljastamaan tuotepohjaiset pyramidit ja MLM-värväysjärjestelmät, ss. 3,10 Revised 2006. CAI Consumer Awareness Institute. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  11. ↑ Jon M. Taylor: PARTIAL LIST OF MLM’S PAST AND PRESENT 2007. CAI Consumer Awareness Institute. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Jon M. Taylor: LIST OF MLM'S shut down by law enforcement 2006. CAI Consumer Awareness Institute. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  13. ↑ Robert L. Fitzpatrick: The Case for Reopening the Amway Pyramid Scheme Case: An Inquiry into the Legality of Multi-Level Marketing 1999. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 6. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  14. ↑ Amway: The Untold Story The Amway Lawsuits Page 2003. Scott Larsen, Amquix.info. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  15. ↑ Quixtar/Amway Lawsuits 2. helmikuuta 2004. Scott Larsen, Amquix.info. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  16. ↑ Amway/Quixtar Sued as Pyramid Scheme tammikuu 2007. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  17. ↑ U.S. District Court, Northern District of California, Complaint And Demand For Jury Trial, Class Action, Plaintiffs Jeff Pokorny and Larry Blenn..., v. defendandts Quixtar Inc., James Ron Puryear Jr., Georgia Lee Puryear, and World Wide Group, L.L.C., Britt Worldwide L.L.C., American Multimedia Inc., Britt Management, Inc., Bill Pritt and Peggy Britt 10. tammikuuta 2007. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  18. ↑ Australian Competition and Consumer Commission: News releases: Pyramid selling schemes 2005,. Commonwealth of Australia 2005. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  19. ↑ Herbalife marketers plead guilty to pyramid selling 23. marraskuuta 2004. Competition Bureau, Canada. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  20. ↑ Herbalife Marketers Plead Guilty to Pyramid Selling -- Global Online Systems Inc. Fined $150,000 for Operating Illegal Pyramid Scheme] 23. marraskuuta 2004. Industrie Canada. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  21. ↑ Multi-Level Marketing Firm Charged for Misleading Participants 29 elokuuta 2002. Industry Canada. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  22. ↑ a b c P. Haipola: SkyBiz uutiset 2003. P. Haipola. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  23. ↑ RENAISSANCE, THE TAX PEOPLE PROMOTER PLEADS GUILTY TO $75 MILLION FRAUD 26. maaliskuuta 2007. United States' Department of Justice. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  24. ↑ Multi-Level Marketing Firm Charged for Misleading Participants (ACN) 29. elokuuta 2005. Industry Canada. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  25. ↑ Full Federal court upholds ACN's appeal against pyramid selling decision (ACN) 25. elokuuta 2005. Australian Competition and Consumer Commission. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  26. ↑ Kouvolan hovioikeus lievensi nettipelituomioita 26. tammikuuta 2007. Verkkouutiset, STT–MERJA ÅKERLIND-SH. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  27. ↑ Hanna Ruokangas: Rikoksia, verkostoja ja vitamiineja TV-ohjelma 4. huhtikuuta 2007. MTV3:n ohjelma 45 Minuuttia, katseluversio. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  28. ↑ a b c Hanna Ruokangas: Rikoksia, verkostoja ja vitamiineja ohjelman esittelyteksti 4. huhtikuuta 2007. MTV3:n ohjelma 45 Minuuttia, esittelyteksti. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  29. ↑ Petteri Haipola: Miten verkostomarkkinointi toimii eli Johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen, 2005–2006, Lähteet, lähteiden analyysi ja tiivistelmä 3. toukokuuta 2007. P. Haipola. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  30. ↑ Jon M. Taylor: MLM Research, suom. Verkostomarkkinoinnin tutkimuksia 2004–2006. CAI Consumer Awareness Institute. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  31. ↑ a b Robert L. Fitzpatrick: The Myth of Income Opportunity in Multi-Level Marketing, suom. Myytti verkostomarkkinoinnin ansaintamahdollisuuksista 2005. Robert L Fitzpatrick. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  32. ↑ Robert L Fitzpatrick: Pyramid Scheme Alert Org Home Page 2007. PSA Pyramid Scheme Alert. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  33. ↑ Robert L Fitzpatrcik: Pyramid Scheme Alert Org Home Page, Donate to PSA's Legal Defense Fund... Eric Scheibeler 2007. PSA Pyramid Scheme Alert. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  34. ↑ Scott Larsen: Quixtar Files Arbitration Suit Against Eric Scheibeler 14. huhtikuuta 2004. Amquix.info. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  35. ↑ Petteri Haipola: Suora- ja verkostomarkkinoinnin kautta myytävien tuotteiden osuus kotitalouksien kulutuksesta Suomessa vuonna 2004 27. tammikuuta 2006. P. Haipola. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
  36. ↑ Verkostomarkkinoinnin osuus kaupasta 1. kesäkuuta 2006. Verkostomarkkinointiblogi Mursis. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  37. ↑ Kuluttajavirasto: Tietoa verkostomarkkinoinnista syyskuu 2002. Kuluttajavirasto. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  38. ↑ a b Suomen hallitus 2005: Hallituksen esitys Eduskunnalle uudesta rahankeräyslaista HE 102/2005 19. elokuuta 2005. Finlex Valtion Säädöstietopankki. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  39. ↑ Petteri Haipola: Miten verkostomarkkinointi toimii – eli Johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen, Oikeudenkäynnit 2006–2. toukokuuta 2007. Petteri Haipola. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  40. ↑ Robert L. Fitzpatrick: China has Outlawed MLM as It Is Practiced in the USA syyskuu 2005. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  41. ↑ Robert L. Fitzpatrick: Peoples' Republic of China seeks to regulate direct selling practice 21. syyskuuta 2005. Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  42. ↑ Robert L. Fitzpatrick: Pyramid Scheme Alert President Speaks in Sri Lanka Pyramid Scheme Alert. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  43. ↑ Robert L. Fitzpatrick: The Efforts of Sri Lanka to Combat MLM Pyramid Schemes 21. syyskuuta 2005. False profits. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  44. ↑ a b Suomen hallitus 2006: Rahankeräyslaki 255/2006, ks. 4 § Muut määritelmät, 4) ja 5) 1. heinäkuuta 2007. Finlex Valtion Säädöstietopankki. Viitattu 2. toukokuuta 2007. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”rahan” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  45. ↑ Robert L. Fitzpatrick: Myytti ansiomahdollisuudesta verkostomarkkinoinnissa, s.37 (pdf) (suom. P.Haipola) 2005. Pyramid Scheme Alert Org.. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  46. ↑ Petteri Haipola: Verkostomarkkinoijan työhön käyttämä aika ja raha (pdf) (suom. P.Haipola) 2005. Petteri Haipola. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  47. ↑ Alice Cajucom: [http:// ezinearticles.com/?Surviving-the-97%25-MLM-Dropout-Rate&id=532160 Surviving the 97% MLM Dropout Rate] 18. huhtikuuta 2007. EzineArticles.com. Viitattu 3. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  48. ↑ Jon Taylor: Opportunity Lost: the Legacy of the Amway Ruling 2004. CAI Consumer Awareness Institute. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  49. ↑ Scott Larsen: "The Death of the Amway Salesman" Quixtar dilutes 70% rule to meaninglessness 2003, päivitetty 9. syyskuuta 2005. Amquix.info. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  50. ↑ Teemu Mäntynen: All we do is buy from ourselves and find others who do the same 1998. Teemu Mäntynen. Viitattu 2. toukokuuta 2007. (englanniksi)
  51. ↑ Mikä on Amway? Amway.fi, Amway Europe Ltd. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  52. ↑ Jon M. Taylor: Direct Selling vs. No-product Pyramid Schemes vs. Gambling vs. Sample "Recruiting MLM” (multi-level marketing) Programs. WHICH DOES THE GREATER HARM? 2004. CAI Consumer Awarenss Institute. Viitattu 25. huhtikuuta 2007. (englanniksi)
  53. ↑ Jon M. Taylor: Direct Selling vs. No-product Pyramid Schemes vs. Gambling vs. Sample "Recruiting MLM” (multi-level marketing) Programs. WHICH DOES THE GREATER HARM? 2004. CAI Consumer Awarenss Institute. Viitattu 25. huhtikuuta 2007. (englanniksi)
  54. ↑ Jon M. Taylor: Some shocking statistics 2004. CAI Consumer Awarenss Institute. Viitattu 25. huhtikuuta 2007. (englanniksi)
  55. ↑ Jon M. Taylor: Our LIST of MLM or network marketing companies with at least 4 of the "5 Red Flags" in their pay plans 2004. CAI Consumer Awarenss Institute. Viitattu 25. huhtikuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Linkkejä viranomaisten sivuille

Kritiikkiä, tutkimuksia ja tilastoja

Suoramarkkinointiliittoja

Dokumenttielokuva

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Verkostomarkkinointi&oldid=4792611”