Ero sivun ”Samuli Paronen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p vaikutteet ja vaikuttanut pois tietolaatikosta AWB |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
| huomioita = |
| huomioita = |
||
}} |
}} |
||
'''Samuli Paronen''' ( |
'''Samuli Paronen''' ([[23. toukokuuta]] [[1917]] [[Virolahti]] – [[26. elokuuta]] [[1974]] [[Hämeenlinna]]) oli [[Suomi|suomalainen]] kirjailija, taidemaalari ja työmies. Esikoisteoksensa ilmestyessä hän oli jo 47-vuotias. |
||
==Elämä ja ura== |
==Elämä ja ura== |
||
Versio 16. toukokuuta 2008 kello 14.37
| Samuli Paronen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1917 Virolahti |
| Kuollut | 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | kirjailija, taidemaalari, työmies |
| Kirjailija | |
| Tyylilajit | aforistiikka, proosa |
| Esikoisteos | Kesä Aataminkylässä (1964) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Esikoisteoksensa ilmestyessä hän oli jo 47-vuotias.
Elämä ja ura
Vaatimattomissa oloissa eläneen Parosen kirjailijanura kesti vain kymmenen vuotta. Hän kirjoitti 10 teosta, joista kahdeksan romaaneja, yksi novellikokoelma ja yksi aforismikokoelma. Paronen tunnetaan parhaiten aforismikokoelmastaan Maailma on sana.
Parosen isä kuoli Tammisaaren vankileirillä vuoden 1918 tapahtumien seurauksena ja äiti kuoli influenssaan, kun Paronen oli 14-vuotias. Paronen elätti itsensä työmiehenä metsä- ja maataloustöissä. Eri paikoissa asuttuaan hän osti 1950 vaimonsa kanssa Janakkalasta maatilan. Siellä hän kirjoitti esikoisromaaninsa Kesä Aataminkylässä. Perhe muutti myöhemmin Riihimäelle, missä syntyivät Parosen muut kirjat.
Parosen pitkän ja kumaraisen hahmon tunnistivat riihimäkeläiset isosta mustasta huopahatusta, joka peitti tummat tuuheat hiukset. Samuli Paronen oli tuttu näky Riihimäellä, sillä hän istuskeli mielellään puistoissa ja lukusaleissa, asemakahvilassa kahvilla tai syömässä. Hän hankki lisätienestiä rakennuksilla apumiehenä. Paronen sairastui vakavasti ja kuoli 1974 Ahveniston sairaalassa.
Teokset
- Kesä Aataminkylässä (1964)
- Kuolismaantie (1967)
- Lallinkorven leipä (1968)
- Tämä on huone 8 (1968)
- Kaivos (1970)
- Huone puutalossa (1971)
- Laiva (1972)
- Kapina (1973)
- Kortteeri (1974)
- Maailma on sana (1974)
- Testamentti : Jälkeenjääneitä mietteitä (2000)
Samuli Paronen -palkinto
Samuli Paronen -palkinto myönnetään ansioista aforistiikan alalla. Palkinto jaetiin ensimmäisen kerran vuonna 2006. Palkinnon jakaa Suomen aforismiyhdistys. Palkinto on nimetty kirjailija Samuli Parosen (1917–1974) mukaan. Parosen aforismikokoelmaa Maailma on sana pidetään suomalaisen aforistiikan huippuihin kuuluvana.
Palkintona on seppä Upi Anttilan taos sekä kunniakirja. Palkinnon saaja julkistetaan vuosittain Parosen syntymäpäivänä 23.5. tai sen tienoilla. Ensimmäisen Samuli Paronen -palkinnon sai kirjailija ja aforistikko Helena Anhava.
Lähteitä ja aiheesta muualla
- Elämänvaiheita
- Samuli Parosen aforismeja
- Samuli Parosen seura
- Samuli Paronen -palkinto
- Yrjö Hosiaisluoman teos Järjestyksen kourista vapauden valtakuntaan, Samuli Parosen elämä, tuotanto ja yhteiskuntakritiikki, SKS 1990
- Hannu Mäkelä on kirjoittanut Samuli Parosesta kertovan muistelman Samuli (2006).
- Parnasso 1974:2 Yrjö Varpio: Kirjailija muuttuvassa maailmassa
- Parnasso 1983:1 Kalevi Seilonen: Parosen maailmasta