Toinen ristiretki Suomeen

Ristiretket
Ristiretket Pyhälle Maalle
Ensimmäinen ristiretki (1095–1099)
Toinen ristiretki (1147–1149)
Kolmas ristiretki (1187–1192)
Neljäs ristiretki (1202–1204)
Viides ristiretki (1217–1221)
Kuudes ristiretki (1228–1229)
Seitsemäs ristiretki (1248–1254)
Kahdeksas ristiretki (1270)
Yhdeksäs ristiretki (1271)
Pohjoiset ristiretket
Ristiretket vendejä vastaan (1100-luku)
Ristiretket Baltiaan (1200-luku)
Ristiretket Suomeen (1100- ja 1200-luku)
Muut ristiretket
Albigenssiristiretki (1209–1229)
Lasten ristiretki (1212)

Ristiretket Suomeen.

Ruotsin toinen ristiretki tehtiin 1300-luvulla kirjoitetun Eerikinkronikan mukaan Hämeeseen vuosina 1249–50 ruotsalaisen mahtimies Birger-jaarlin johdolla. Kronikan mukaan hän voitti hämäläiset ja aloitti linnan rakentamisen Hämeeseen. Ristiretkeä pidetään todellisena tapahtumana, mutta sen ajoituksesta ja luonteesta on erilaisia teorioita. Eerikinkronikka kertoo Birger-jaarlin olleen tällä sotaretkellä Ruotsin kuninkaan Eerik Sammalkielen kuollessa 2.2.1250.

Perinteinen kertomus ristiretkestä

Suomesta kaakkoon asuvat novgorodilaiset olivat kääntyneet ortodoksisuuteen, ja novgorodilaiset saarnamiehet kastoivat karjalaisia ortodokseiksi 1200-luvun alussa. Novgorodin ruhtinaan joukot jatkoivat hyökkäyksiä Hämeeseen asti, ja hämäläiset tekivät vastahyökkäyksiä novgorodilaisten alueelle. Paavi otti suomalaiset suojelukseensa ja kielsi kaupankäynnin novgorodilaisten kanssa, etteivät he enää hyökkäisi suomalaisten kimppuun.

Kristinusko ei ollut vielä ensimmäisen ristiretken jälkeen ehtinyt saada vankkaa jalansijaa Hämeessä, ja hämäläiset uhkasivat palata takaisin pakanallisiin tapoihinsa. Tämä on perinteisessä historiankirjoituksessa tulkittu "hämäläisten kapinaksi". Tässä tilanteessa paavi kehotti ruotsalaisia lähtemään sotaretkelle vääräuskoisia vastaan. On tosin huomattava, että kaikki tiedot kapinasta perustuvat paavin kirjeeseen, jonka sanamuotoilut noudattavat keskiaikaisen kansliakielen stereotyyppisiä ilmaisuja, eivätkä välttämättä kerro tositapahtumista. On siis epävarmaa, puhkesiko todellisuudessa mitään varsinaista hämäläisten kapinaa. Läntisen kirkon ja Ruotsin kruunun asemaa Hämeessä ei silti selvästikään pidetty riittävän vakaana.

Sotaretki oli menestys, jonka seuraksena Varsinais-Suomi ja Häme liitettiin lopullisesti osaksi Ruotsin valtakuntaa. Ruotsalaisten sotajoukko lähti sotaretkelle myös Inkeriin, Novgorodin alueelle, mutta ruhtinas Aleksanteri Nevski voitti taistelun Nevajoella, ja ruotsalaiset joutuivat perääntymään.

Viimeistään toisen ristiretken jälkeen ruotsalaisia muutti asumaan Suomen etelärannikolle. Sille annettiin nimeksi Uusimaa. Myös Etelä-Pohjanmaan rannikot saivat ruotsalaisasutuksen.

Lähteet ja ajoitusongelma

1300-luvulla kirjoitettu Eerikinkronikka sisältää kuvauksen tästä sotaretkestä. Kronikassa episodin tehtävänä on Nordstrandhin mukaan toimia sopivana johdantona ja historiallisena esittelynä laatimisajankohtana hallinneen kuningassuvulle.

Toinen ristiretki ajoitetaan joko vuoteen 1238/39 ja oletettuun Hämeen kapinaan tai vuoteen 1248/49. Jälkimmäinen ajoitus perustuu Eerikinkronikan sisäiseen kronologiaan. Esimerkiksi Jarl Gallén ja Gisela Nordstrandh pitävät sitä virheellisenä. Eerikinkronikan kommentaarin laatinut Rolf Pipping puolestaan on puolustanut vuosiluvun oikeellisuutta. Professori Jouko Vahtola on esittänyt omana hypoteesinaan, että ristiretki olisi tehty vasta 1250-luvun lopulla. Myös kysymys ristiretken johtajasta on epäselvä.

Eerikinkronikka tehtiin pääasiassa poliittiseksi propagandaksi. Mahdollisesti kirjoittajan väite ristiretken suuntautumisesta nimenomaan Hämeeseen liittyykin ajankohdan ankaraan taisteluun Novgorodia vastaan Karjalan ja Hämeen herruudesta. Samoin perustein kronikan kirjoittaja syytti karjalaisia Sigtunan hävityksestä vuonna 1187, vaikka tekijät olivat mahdollisesti Baltiasta. Lyypekin kaupunginkronikka 1340-luvulta kertoo Birger-jaarlin alistaneen Suomen Ruotsin kruunulle. Ehkäpä ristiretki liittyikin Hämettä laajemman Lounais- ja Etelä-Suomessa sijaitsevan alueen pysyvään liittämiseen osaksi Ruotsin valtakuntaa.

Lähteet

• Gisela Nordstrandh, "En kritisk läsning av Erikskrönikans första korstågsepisod", Historisk Tidskrift för Finland 75:1 (1990), s. 9-31.
• Jarl Gallén, "Kring Birger jarl och andra korståget till Finland. En omdatering och en omvärdering", Kring korstågen till Finland, red. Kaj Mikander, s. 87-102.
• Hetemaa, Anne, Hollmén, Roope, Toivanen, Jouni: Suomen Keskiaika. Facto-kustannus Oy. 2003. ISBN 952-2471-02-0 (lapsille ja nuorille)
• Rolf Pipping: Kommentar till Erikskrönikan, Skrifter utgifna av Svenska Litteratursällskapet i Finland, nro CLXXXVII, Helsingfors.