Patruuna

Patruunan rakenne: 1. Luoti 2. Hylsy 3. Ruuti 4. Hylsyn kanta 5. Nalli

Revolverin ja pistoolin patruunoita.

Patruuna on aseissa käytettävä ampumatarvikekokonaisuus, jossa ammus ja ruutipanos on liitetty toisiinsa. Tavallisesti liittäminen on toteutettu hylsyn avulla. Tykkien patruunoista käytetään nimitystä patruunalaukaus.

Patruuna koostuu nykyisin hylsystä, nallista, ruudista ja ammuksesta. Haulikon patruunassa on myös välitulppia ja erilaisia sulkimena käytettäviä osia. Patruunan pääkomponetti on hylsy, joka valmistettu syvävetämällä ja sorvaamalla messinkiseoksesta, teräksestä tai messingin ohella osittain myös pahvista tai muovista. Edellä mainittua käytetään haulikoissa. Sen hylsy voi olla myös kokonaan muovia.

Hylsyn tehtävänä on koota patruunan osat yhdeksi komponentiksi, toimia tiivisteenä patruunapesässä laukaisun aikana ja toimia lämmöneristeenä syötettäessä uusi patruuna jo valmiiksi kuumaan patruunapesään. Hylsyjen valmistus on pitkälle automatisoitua, mutta silti hylsy on muihin patruunan osiin verrattuna kallis ja siksi ne kilpa- ja metsästyskäytössä käytetään uudelleen useita kertoja. Vaativassa tarkkuusammunnassa parhaat tulokset saavutetaan nimenomaan käyttyjä hylsyjä itse jälleenladaten. Hylsy jää laukaistaessa aseen patruunapesään ainakin hetkellisesti, ts. se ei lennä luodin mukana vaan poistetaan erikseen.

Luoti tai haulit on sijoitettu hylsyn etuosaan. Luodilla on maalivaikutuksen ohella toinen tehtävä: kiväärin ammuksissa tiiviisti hylsyyn kiinnitetty luoti estää ruudin kastumisen. Luodit ovat tavallisimmin messinkikuorisia ja lyijytäytteisiä, mutta etenkin sotilaskäytössä täytteenä voi olla teräs tai räjähde. Luodin "kuorta" kutsutaan tavallisimmin vaipaksi raaka-aineesta riippumatta ja täytettä sydämeksi.

Nalli on aina sijoitettu hylsyn takaosaan. Nalli on messinkikuorinen ja sen räjähde syttyy nallipiikin iskun vaikutuksesta. Nallin räjähtäminen sytyttää ruudin.

Ruuti on yleisnimi patruunoiden räjähdysaineille. Yleensä ruuti on rakenteeltaan jauhetta, jonka kidekoko on pieni ja hyvin säännönmukainen. Palaessaan ruudit synnyttävät korkeapaineisia kaasuja, jotka työntävät hylsyyn kiinnitetyn luodin aseen piippuun ja edelleen piipusta ulos. Palonopeus on niin suuri, että luoti tai haulit saavuttavat tavallisesti 300-1200 m/s välillä olevia nopeuksia aseesta ja käyttötarkoitukseen valitusta patruunasta riippuen. Ruutia on aiemmin käytetty mm. louhimisessa, ja edelleenkin kuvanveistossa parhaat, säröttömimmät aihiot louhitaan mustan ruudin avulla.

Kaikissa patruunoissa ei ole erillistä ruutia, vaan jo käytöstä poisjääneissä nk. salonkikivääreissä luoti sai liike-energiansa pelkän nallin vaikutuksesta.

Eräs nykyään kadonnut patruunatyyppi on ns. piikkisytytyspatruuna, jossa aseen iskuvasara löi patruunan pohjasta sojottavaan piikkiin, joka sytytti hylsyn sisällä olevan nallimassan - 1800-luvun lopulla varsinkin Belgiassa valmistettiin suuria määriä näitä patruunoita käyttäviä halpoja taskurevolvereita, jotka ovat Suomessakin suhteellisen yleisiä.

Myöskään hylsy ei ole välttämätön osa: patruunan ruuti voidaan valmistaa niin kovaksi, että luoti ja nalli voidaan kiinnittää siihen ilman hylsyä. Viime aikojen suurin mielenkiinto on nimenomaan kohdistunut hylsyttömän ammuksen valmistamisen. Yritykset ovat kariutuneet tiiveysongelmaan ja siihen, että tarvittavasta nallista on jäänyt metallinkappaleita piippuun tai patruunapesään haittaamaan seuraavaa laukaisua. Lisäksi koska hylsyä ei ole ollut lämmöneristeenä, ovat em. patruunat olleet herkkiä nk. itsesytytykselle.