Ero sivun ”Bernhard Indrenius” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+ vuodet
Rivi 1: Rivi 1:
Vapaaherra '''Bernhard [[Indrenius]]''' (1812 - 1884) oli suomalainen [[kenraaliluutnantti]], joka [[Keisarillinen Venäjän armeija|Venäjän armeija]]ssa palveltuaan siirtyi siviilihallintoon. [[Kaukasia]]ssa hän toimi armeijakunnan esikuntapäälikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen [[Ritarihuone]]eseen aatelisena sukuna numero 223.<ref name="A223">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=A223 Adliga ätten nr 223 † INDRENIUS] - [[Ritarihuone]]</ref><ref name="F051">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=F051 Friherrliga ätten nr 51 INDRENIUS-ZALEWSKI] - [[Ritarihuone]]</ref> Osallistuttuaan [[Krimin sota]]an Indrenius nimitettiin [[Viipurin lääni]]n kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi [[senaattori]]na, [[Suomen asiain komitea]]n jäsenenä sekä [[Aleksanterin-Yliopisto]]n [[Helsingin yliopiston kansleri|varakanslerina]]. Hänet korotettiin [[vapaaherra]]ksi vuonna 1871 ja introdusoitiin Ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.<ref name="F051" /><ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3491/ Indrenius, Bernhard (1812 - 1884)] - [[Kansallisbiografia]]</ref>
Vapaaherra '''Bernhard [[Indrenius]]''' (1812 - 1884) oli suomalainen [[kenraaliluutnantti]], joka [[Keisarillinen Venäjän armeija|Venäjän armeija]]ssa palveltuaan siirtyi siviilihallintoon. [[Kaukasia]]ssa hän toimi armeijakunnan esikuntapäälikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen [[Ritarihuone]]eseen aatelisena sukuna numero 223.<ref name="A223">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=A223 Adliga ätten nr 223 † INDRENIUS] - [[Ritarihuone]]</ref><ref name="F051">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=F051 Friherrliga ätten nr 51 INDRENIUS-ZALEWSKI] - [[Ritarihuone]]</ref> Osallistuttuaan [[Krimin sota]]an Indrenius nimitettiin [[Viipurin lääni]]n kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi [[senaattori]]na, [[Suomen asiain komitea]]n jäsenenä, [[Aleksanterin-Yliopisto]]n [[Helsingin yliopiston kansleri|varakanslerina]] sekä [[Suomen kenraalikuvernööri]]n viransijaisena.<ref>[http://www.worldstatesmen.org/Finland.htmlv Finland - Governors-general]</ref> Hänet korotettiin [[vapaaherra]]ksi vuonna 1871 ja introdusoitiin Ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.<ref name="F051" /><ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3491/ Indrenius, Bernhard (1812 - 1884)] - [[Kansallisbiografia]]</ref>


Bernhard Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia [[Bruun]] Haminasta. Hän avioitui vuonna 1857 Henrik [[Clayhills]]in tyttären, ''Natalia Emilia Clayhillsin'' kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös [[Kyminkartano]]n kartanon.<ref>[http://koti.mbnet.fi/dickens/vehkis.html Vehkaluoto ]</ref>
Bernhard Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia [[Bruun]] Haminasta. Hän avioitui vuonna 1857 Henrik [[Clayhills]]in tyttären, ''Natalia Emilia Clayhillsin'' kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös [[Kyminkartano]]n kartanon.<ref>[http://koti.mbnet.fi/dickens/vehkis.html Vehkaluoto ]</ref>

Versio 18. huhtikuuta 2008 kello 02.15

Vapaaherra Bernhard Indrenius (1812 - 1884) oli suomalainen kenraaliluutnantti, joka Venäjän armeijassa palveltuaan siirtyi siviilihallintoon. Kaukasiassa hän toimi armeijakunnan esikuntapäälikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.[1][2] Osallistuttuaan Krimin sotaan Indrenius nimitettiin Viipurin läänin kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi senaattorina, Suomen asiain komitean jäsenenä, Aleksanterin-Yliopiston varakanslerina sekä Suomen kenraalikuvernöörin viransijaisena.[3] Hänet korotettiin vapaaherraksi vuonna 1871 ja introdusoitiin Ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.[2][4]

Bernhard Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun Haminasta. Hän avioitui vuonna 1857 Henrik Clayhillsin tyttären, Natalia Emilia Clayhillsin kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös Kyminkartanon kartanon.[5]

Lähteet