Gabriel von Bonsdorff (jääkäri)

Gabriel von Bonsdorff oli myös arkkiatri

Gabriel von Bonsdorff.

Gabriel von Bonsdorff (16. tammikuuta 1893 Helsinki – 12. elokuuta 1972) oli suomalainen jääkärieversti, metsänhoitaja ja vapaaherra. Hänen vanhempansa olivat professori, lääkintäkenraalimajuri ja vapaaherra Hjalmar Gabriel von Bonsdorff ja Julia Maria Sofia Hirn. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 Marianne Ida Augusta Wärnhjelm.

Opiskelut

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopistossa filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudellisella osastolla vuosina 1913 – 1914 ja 1923 – 1925. Metsänhoitaja tutkinnon hän suoritti vuonna 1925.

Jääkärikausi

Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin 10. syyskuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. kokiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella.

Suomen sisällissota

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana majuriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ensin komentajaksi 4. jääkäripataljoonaan ja 23. maaliskuuta alkaen komentajaksi 2. jääkärirykmentiin. Hän otti osaa taisteluihin sisällissodassa rykmentin komentajana Kalevankankaalla, Tampereella ja Karjalankannaksella eversti Ausfeldin ryhmässä vasenta siipeä mihin kuuluivat 6. jääkäripataljoona, 13. jääkäripataljoona ja osia15. jääkäripataljoonasta. Hänen joukkonsa etenivät ja valtasivat Kuokkalan ja jatkoivat edelleen Terijoelle ja Rajajoelle.

Sisällissodan jälkeen

Sisällissodan jälkeen hän toimi edelleen 2. jääkärirykmentin komentajana mutta 2. syyskuuta 1918 hänet komennettiin komentajaksi Sortavalan rajavartioryhmään. Keski-Suomen rykmentin komentajaksi hänet nimitettiin 15. maaliskuuta 1919 ja tässä tehtävässä hän oli Armeijasta eroonsa saakka, joka tapahtui 21. maaliskuuta 1922. Hän siirtyi Kymi Oy:n palvelukseen ja oli samalla Kymintehtaan suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuodet 1922 – 1923. Yksityismetsänhoitajana Turun seudulla hän toimi vuodet 1925 – 1931 ja Suojärvellä Aunuksen puuliike oy:n metsänhoitajana vuodet 1932 – 1934. Lauttakalusto oy:n toimitusjohtajana hän toimi vuodet 1934 – 1939. Salmin uittoyhdistyksen apulaisuittopäällikkönä hän toimi vuodet 1934 – 1937.

Talvi- ja Jatkosota

Talvisotaan hän osallistui Sortavalan suojeluskunnan piiripäällikkönä ja välirauhan aikana 3. raja-alakomitean puheenjohtajana. Jatkosotaan hän osallistui Vaasan sotilasläänin komentajana, josta hänet komennettiin vuonna 1941 Päämajan Linnoitusosaston metsätoimiston päälliköksi. Laatokan karjalan uittopäällikkönä hän toimi vuodet 1942 – 1944.

Sotien jälkeinen aika

Hän toimi edelleen uittopäällikkönä vuodet 1944 – 1945, jonka jälkeen hän siirtyi uittopäälliköksi Savon uittoyhdistykseen, josta tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1959. Hänet on haudattu Kauniaisiin.

Kunniamerkit	Ylennykset
Vapaudenristi 2.lk. Vapaudenristi 3.lk. Vapaudenristi 4.lk. miekan kera Suomen Valkoisen Ruusun 1.lk. ritari Vapaudenmitali 2.lk. Vapaussodanmuistomitali soljen kera Talvisodanmuistomitali Jääkärimerkki Preussin Rautaristi 2.lk. Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi	Zugführer 2. syyskuuta 1915 Oberzugführer 5. helmikuuta 1916 Majuri 11. helmikuuta 1918 Everstiluutnantti 21. huhtikuuta 1918 Eversti 1941

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.