Vapautuksen teologia

Vapautuksen teologia on 1960-luvulla syntynyt kristillisen, erityisesti katolisen kirkon teologian suuntaus. Se korostaa kristinuskon alkuperäistä sanomaa, jonka käsitetään olevan orjien, hyljeksittyjen, mitättömyyteen ja alhaisuuteen tuomittujen vapautuksen sanoma.

Yleisimmin vapautuksen teologialla tarkoitetaan liikkeen latinalaisamerikkalaista muotoa, käsitteeseen kuuluu kuitenkin muitakin suuntauksia, kuten esim.:

• feministiteologia
• musta teologia
• alkuperäiskansojen vapautuksen teologia
• juutalainen vapautuksen teologia
• palestiinalainen vapautuksen teologia

Tärkeän vapautuksen teologian edustajan Gustavo Gutiérrezin mukaan teologian tehtävänä on vapauttaa sorretut siten, että Jumala johdattaa vapautukseen.

Ruohonjuuritasolla alkunsa saanut vapautuksen teologia sai 1960-luvulla virallisen muodon, kun paavi Johannes XXIII vaati köyhien ja sorrettujen asettamista etusijalle. Myöhemmin katolinen kirkko on kuitenkin suhtautunut liikeeseen varauksellisesti ja paavi Johannes Paavali II tuomitsi sen marxilaisena.

Katso myös

• Ristin teologia

Aiheesta muualla

• [1]