Toimintapeli

Toimintapelit-nimike kattaa usean nopeatempoisen videopeligenren. Jotkut alla lueteltujen luokkien pelit ovat pahamaineisiakin väkivaltaisuutensa ja usein verisyytensä takia. Kaikkia toimintapelejä ei suinkaan leimaa väkivaltaisuus tai realismi, sillä olemassa on myös toimintapelejä, jotka on suunnattu laajalle ikäryhmälle. Tällaisia toimintapelejä ovat selkeästi lapsille suunnatut tasohyppely- ja seikkailupelit (kuten Super Mario 64 tai Mega Man).

FPS-pelit

Ammuntapelien tunnetuin ja suosituin alaluokka. First Person Shooter eli "ensimmäisestä persoonasta kuvatut ammuntapelit" yleistyivät 90-luvulla Wolfenstein 3D:n ja etenkin Doomin ansiosta. FPS-pelit ovat suosittuja varsinkin PC-versioina, koska niitä pelataan tavallisimmin hiirellä ja näppäimistöllä.

Shoot'em-up

Shoot'em-up -pelit ovat usein sivusta tai kolmannesta persoonasta kuvattuja ammuskelupelejä, jotka eroavat beat'em-up-peleistä mittavan asevalikoimansa ansiosta. Shoot'em-up -pelien jo 1970-luvulla kehitetty arkkityyppi on yksinkertainen ja sivusta kuvattu lentoammuskelupeli, jota ei voida luokitella lentosimulaattoriksi (esim. 1990-luvulla julkaistu R-Type).

Beat'em-up

Vaikka beat'em-up -nimike tarkoittaa kaikkia aseettomaan taisteluun keskittyviä pelejä, useimmiten termi yhdistetään klassisiin, sivusta kuvattuihin toimintapeleihin, kuten Commodore 64:n Bruce Lee ja tämän kolmiulotteisuutta tavoitteleva jälkeläinen Double Dragon. Muita maineikkaita beat'em-upeja ovat Battle Toads ja Final Fight. Joihinkin beat'em-up -peleihin sisältyy myös alkeellista ongelmanratkaisua tai tasohyppelyä.

Tappelupelit

Tappelupeleillä tarkoitetaan yleensä ottelupohjaisia beat'em-up -pelejä, jotka saavuttivat suuren suosion Mortal Kombat-, Street Fighter- ja Tekken-pelisarjojen sekä kolmiulotteisen grafiikan myötä. Tappelupelien verisyydessä ja realismin tasossa on usein suuria eroja. Nyrkkeily- ja show-paini- eli wrestling-pelit eivät kuulu varsinaisesti tappelupelien kategoriaan, vaan urheilupelien luokkaan.