Ero sivun ”Bernie Geoffrion” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p kh, ref-ref |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Bernard Joseph André "Boom Boom" Geoffrion''' ( |
'''Bernard Joseph André "Boom Boom" Geoffrion''' ([[14. helmikuuta]] [[1931]] [[Montreal]], [[Kanada]] – [[11. maaliskuuta]] [[2006]] [[Atlanta]], [[Georgia (osavaltio)|Georgia]], [[Yhdysvallat]]) oli kanadalainen jääkiekkoilija, joka muistetaan [[Montreal Canadiens]]in huippujoukkueesta [[1950-luku|1950-luvulta]]. |
||
Geoffrion aloitti [[NHL]]-uransa Montrealissa kaudella [[1950]]-[[1951|51]], mutta ei esiintynyt vasta kuin 18 ottelussa. Seuraavalla kaudella Geoffrion teki läpimurtonsa ja voitti [[Calder Trophy]]n parhaana tulokkaana. Geoffrion sai lempinimensä ''Boom Boom'' urheilutoimittaja Charlie Boirelta pelatessaan vielä juniorisarjassa hänen kovan laukauksensa takia. Geoffrionin sanotaankin keksineen lyöntilaukauksen |
Geoffrion aloitti [[NHL]]-uransa Montrealissa kaudella [[1950]]-[[1951|51]], mutta ei esiintynyt vasta kuin 18 ottelussa. Seuraavalla kaudella Geoffrion teki läpimurtonsa ja voitti [[Calder Trophy]]n parhaana tulokkaana. Geoffrion sai lempinimensä ''Boom Boom'' urheilutoimittaja Charlie Boirelta pelatessaan vielä juniorisarjassa hänen kovan laukauksensa takia. Geoffrionin sanotaankin keksineen lyöntilaukauksen<ref>http://www.nhl.com/news/2006/03/263688.html</ref>. |
||
Geoffrion muodosti [[Maurice Richard]]in ja [[Jean Béliveau]]n kanssa Montrealin ykkösketjun, joka johdatti joukkueen kuuteen [[Stanley Cup]]iin, joista viisi tuli perättäin vuosina [[1955]]-[[1960|60]]. Calder Trophyn seuraksi Geoffrion voitti [[Hart Memorial Trophy]]n liigan |
Geoffrion muodosti [[Maurice Richard]]in ja [[Jean Béliveau]]n kanssa Montrealin ykkösketjun, joka johdatti joukkueen kuuteen [[Stanley Cup]]iin, joista viisi tuli perättäin vuosina [[1955]]-[[1960|60]]. Calder Trophyn seuraksi Geoffrion voitti [[Hart Memorial Trophy]]n liigan arvokkaimpana pelaajana 1955 ja [[Art Ross Trophy]]n pistepörssin voittajana sekä 1955 että [[1961]]. |
||
Ensimmäisen kerran Bernie Geoffrion lopetti uransa [[1964]]. Hän palasi kuitenkin kaukaloihin kahden vuoden päästä joukkueena [[New York Rangers]], jossa pelasi kaksi kautta ennen todellista lopettamistaan. Tämän jälkeen hän siirtyi Rangersin valmentajaksi, mutta joutui jättäytymään pois vatsavaivojen takia. Vuonna [[1972]] Geoffrionista tuli [[Atlanta Flames]]in ensimmäinen valmentaja. Hän nousi [[1979]] Montrealin valmentajaksi, mutta vatsasairaus uusiutui jo kauden puolessa välissä. |
Ensimmäisen kerran Bernie Geoffrion lopetti uransa [[1964]]. Hän palasi kuitenkin kaukaloihin kahden vuoden päästä joukkueena [[New York Rangers]], jossa pelasi kaksi kautta ennen todellista lopettamistaan. Tämän jälkeen hän siirtyi Rangersin valmentajaksi, mutta joutui jättäytymään pois vatsavaivojen takia. Vuonna [[1972]] Geoffrionista tuli [[Atlanta Flames]]in ensimmäinen valmentaja. Hän nousi [[1979]] Montrealin valmentajaksi, mutta vatsasairaus uusiutui jo kauden puolessa välissä. |
||
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
* Montreal Canadiens jäädytti Geoffrionin numeron '''5''' 11. maaliskuuta 2006 |
* Montreal Canadiens jäädytti Geoffrionin numeron '''5''' 11. maaliskuuta 2006 |
||
* 1998 sijalla 42 The Hockey News -lehden NHL-painotteisella 100 suurimman pelaajan listalla |
* 1998 sijalla 42 The Hockey News -lehden NHL-painotteisella 100 suurimman pelaajan listalla |
||
== Lähteet == |
|||
{{viitteet}} |
|||
[[Luokka:Kanadalaiset jääkiekkoilijat|Geoffrion, Bernie]] |
[[Luokka:Kanadalaiset jääkiekkoilijat|Geoffrion, Bernie]] |
||
Versio 6. huhtikuuta 2008 kello 18.28
Bernard Joseph André "Boom Boom" Geoffrion (14. helmikuuta 1931 Montreal, Kanada – 11. maaliskuuta 2006 Atlanta, Georgia, Yhdysvallat) oli kanadalainen jääkiekkoilija, joka muistetaan Montreal Canadiensin huippujoukkueesta 1950-luvulta.
Geoffrion aloitti NHL-uransa Montrealissa kaudella 1950-51, mutta ei esiintynyt vasta kuin 18 ottelussa. Seuraavalla kaudella Geoffrion teki läpimurtonsa ja voitti Calder Trophyn parhaana tulokkaana. Geoffrion sai lempinimensä Boom Boom urheilutoimittaja Charlie Boirelta pelatessaan vielä juniorisarjassa hänen kovan laukauksensa takia. Geoffrionin sanotaankin keksineen lyöntilaukauksen[1].
Geoffrion muodosti Maurice Richardin ja Jean Béliveaun kanssa Montrealin ykkösketjun, joka johdatti joukkueen kuuteen Stanley Cupiin, joista viisi tuli perättäin vuosina 1955-60. Calder Trophyn seuraksi Geoffrion voitti Hart Memorial Trophyn liigan arvokkaimpana pelaajana 1955 ja Art Ross Trophyn pistepörssin voittajana sekä 1955 että 1961.
Ensimmäisen kerran Bernie Geoffrion lopetti uransa 1964. Hän palasi kuitenkin kaukaloihin kahden vuoden päästä joukkueena New York Rangers, jossa pelasi kaksi kautta ennen todellista lopettamistaan. Tämän jälkeen hän siirtyi Rangersin valmentajaksi, mutta joutui jättäytymään pois vatsavaivojen takia. Vuonna 1972 Geoffrionista tuli Atlanta Flamesin ensimmäinen valmentaja. Hän nousi 1979 Montrealin valmentajaksi, mutta vatsasairaus uusiutui jo kauden puolessa välissä.
Geoffrionin vaimo Marlene on Hockey Hall of Famen jäsenen Howie Morenzin tytär. Marlenen ja Bernien poika Dan Geoffrion pelasi myös kaksi kautta NHL:ssä. Lapsenlapsi Blake Geoffrion pelaa tällä hetkellä yliopistosarjaa Wisconsinin yliopiston joukkueessa.
Bernie Geoffrionilla diagnosoitiin 8. maaliskuuta 2006 mahasyöpä. Leikkauksesta huolimatta Geoffrion kuoli aamulla 11. maaliskuuta samana päivänä, jolloin Montreal Canadiens jäädytti Geoffrionin pelipaidan.
Saavutukset ja palkinnot
- Calder Trophy 1952 (vuoden tulokas)
- kuusi Stanley Cup -voittoa (1953, 1956, 1957, 1958, 1959, 1960)
- Hart Memorial Trophy 1955 (runkosarjan arvokkain pelaaja)
- Art Ross Trophy 1955, 1961 (runkosarjan pistepörssin voittaja)
- Valinta Hockey Hall of Fameen (1972)
- Montreal Canadiens jäädytti Geoffrionin numeron 5 11. maaliskuuta 2006
- 1998 sijalla 42 The Hockey News -lehden NHL-painotteisella 100 suurimman pelaajan listalla