Keskiajan lämmin kausi

Rekonstruioituja lämpötilakuvaajia 2000 vuoden ajalta. Siniset käyrät ovat vanhempia, punertavat uudempia tutkimuksia.

Keskiajan lämmin kausi (keskiajan lämpökausi, keskiajan ilmasto-optimi) on nimitys keskiajalla noin vuosina 800–1400 Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vallinneesta verraten lämpimästä ajanjaksosta. Keskiajan lämpökausi ei ollut maailmanlaajuinen ilmiö, eikä se näy merkittävänä poikkeamana maailmanlaajuisten lämpötilojen historiakäyrässä. Kohonneiden lämpötilojen arvellaan johtuneen auringon kohonneesta aktiivisuudesta vuosina 1100–1250.

Suomessa kausi ajoitetaan aikavälille 980–1250, jolloin talvet olivat Keski-Suomessa erityisen lauhoja ja lumettomia. Viljakasvit kasvoivat Pohjoismaissa pohjoisempana kuin nykyisin. Leudot ilmat tekivät mahdolliseksi sen, että Islanti ja Grönlanti asutettiin. Grönlannissa lämmin kausi alkoi mahdollisesti jo 600-luvulla. Afrikassa puolestaan on lämpimällä kaudella ollut tavallista kuivempaa.

Keskiajan lämmintä kautta edeltävä lämmin kausi oli noin vuosina 0–300. Sitä seurasi pieni jääkausi.

Katso myös

• Pieni jääkausi
• Holoseeni
• Auringon aktiivisuus
• Ilmastonmuutos
• Ilmaston lämpeneminen