Ero sivun ”Sähköeriste” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
Myl (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:High-voltage Transmission Insulator 2005.JPG|thumb|Korkeajännitelinjan sähköneristin]] |
[[Kuva:High-voltage Transmission Insulator 2005.JPG|thumb|Korkeajännitelinjan sähköneristin]] |
||
'''Sähköneriste''' [[johtavuus|johtaa]] huonosti [[sähkö]]ä eli sillä on suuri [[resistanssi|resistiivisyys]]. Tunnetuimpia eristemateriaaleja ovat erilaiset [[muovi|muovit]] (muoviteipit), [[posliini]], [[lasi]], [[lakka|lakat]] (käyttö [[sähkömoottori]]- ja muuntaja[[käämi|käämeissä]]), [[öljy]]t (käyttö [[muuntaja|muuntajissa]]). Lähes kaikki epämetallit ovat eristeitä, lukuun ottamatta esimerkiksi |
'''Sähköneriste''' [[johtavuus|johtaa]] huonosti [[sähkö]]ä eli sillä on suuri [[resistanssi|resistiivisyys]]. Tunnetuimpia eristemateriaaleja ovat erilaiset [[muovi|muovit]] (muoviteipit), [[posliini]], [[lasi]], [[lakka|lakat]] (käyttö [[sähkömoottori]]- ja muuntaja[[käämi|käämeissä]]), [[öljy]]t (käyttö [[muuntaja|muuntajissa]]) ja kaasu sähkökytkimissä. Lähes kaikki epämetallit ovat eristeitä, lukuun ottamatta esimerkiksi grafiittia. |
||
Aineen sähköä eristävä ominaisus johtuu liikkuvien varauksenkuljettajien puutteesta. Tyhjiössä tai kaasussa ei ole varattuja hiukkasia. Kiinteässä eristeaineessa [[ioni]]t ovat sidottuja kidehilaan ja [[elektronirakenne]] on sellainen ettei liikkuvia elektroneja ole. Tämä tarkoittaa että elektronien [[valenssivyö]] on täynnä ja [[johtavuusvyö]] on energeettisesti niin korkealla etteivät elektronit pysty nousemaan sinne. Jos jokin mekanismi synnyttää eristeeseen liikkuvia varauksenkuljettajia, niin eriste alkaa johtaa sähköä; syntyy [[vuotovirta]]. |
|||
Kun ainetta käytetään sähköisenä eristeenä, tärkeitä ominaisuuksia ovat vuotovirran suuruus ja jännitteen kestävyys. [[Läpilyöntijännite]] on jännitearvo, jota eriste ei kestä vaadittua aikaa. Paksuilla eristeillä läpilyöntijännite on suunnilleen verrannollinen eristeen paksuuden logaritmiin. |
|||
Teoreettisessa mielessä tärkein eristeen ominaisuus on kyky polarisoitua sähköisesti. Jos eristeen yli kytketään [[sähkökenttä]], eristeeseen syntyy sähköinen [[polarisaatio]], joka vastustaa ulkoista sähkökenttää ja synnyttää varauksen eristeen pinnoille. Tätä polarisaatiokykyä mitataan aineen [[permittiivisyys|permittiivisyydellä]]. |
|||
Erikoista sähköneristeissä on se, että niistä heijastuva [[valo]] on joko enemmän tai vähemmän [[polarisaatio|polarisoitunutta]]. |
Erikoista sähköneristeissä on se, että niistä heijastuva [[valo]] on joko enemmän tai vähemmän [[polarisaatio|polarisoitunutta]]. |
||
Versio 5. maaliskuuta 2008 kello 17.42
Sähköneriste johtaa huonosti sähköä eli sillä on suuri resistiivisyys. Tunnetuimpia eristemateriaaleja ovat erilaiset muovit (muoviteipit), posliini, lasi, lakat (käyttö sähkömoottori- ja muuntajakäämeissä), öljyt (käyttö muuntajissa) ja kaasu sähkökytkimissä. Lähes kaikki epämetallit ovat eristeitä, lukuun ottamatta esimerkiksi grafiittia.
Aineen sähköä eristävä ominaisus johtuu liikkuvien varauksenkuljettajien puutteesta. Tyhjiössä tai kaasussa ei ole varattuja hiukkasia. Kiinteässä eristeaineessa ionit ovat sidottuja kidehilaan ja elektronirakenne on sellainen ettei liikkuvia elektroneja ole. Tämä tarkoittaa että elektronien valenssivyö on täynnä ja johtavuusvyö on energeettisesti niin korkealla etteivät elektronit pysty nousemaan sinne. Jos jokin mekanismi synnyttää eristeeseen liikkuvia varauksenkuljettajia, niin eriste alkaa johtaa sähköä; syntyy vuotovirta.
Kun ainetta käytetään sähköisenä eristeenä, tärkeitä ominaisuuksia ovat vuotovirran suuruus ja jännitteen kestävyys. Läpilyöntijännite on jännitearvo, jota eriste ei kestä vaadittua aikaa. Paksuilla eristeillä läpilyöntijännite on suunnilleen verrannollinen eristeen paksuuden logaritmiin.
Teoreettisessa mielessä tärkein eristeen ominaisuus on kyky polarisoitua sähköisesti. Jos eristeen yli kytketään sähkökenttä, eristeeseen syntyy sähköinen polarisaatio, joka vastustaa ulkoista sähkökenttää ja synnyttää varauksen eristeen pinnoille. Tätä polarisaatiokykyä mitataan aineen permittiivisyydellä.
Erikoista sähköneristeissä on se, että niistä heijastuva valo on joko enemmän tai vähemmän polarisoitunutta.