Ruotsin valtaneuvosto

Ruotsin valtaneuvosto (ruotsiksi riksrådet) oli Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa hallitusasioissa kuninkaan apuna toiminut neuvoskunta. Valtaneuvosto syntyi Ruotsissa 1280-luvulla ja se mainitaan Maunu Eerikinpojan maanlaissa. Siihen kuuluivat keskiajalla valtakunnan mahtavimmat hengelliset ja maalliset ylimykset. Neuvosto tapasi kuninkaan säännöllisesti kuninkaan kutsusta ja hallitsi kuninkaan ja myöhemmin muodostuneiden valtiopäivien kanssa läpi keskiajan. Kustaa I Vaasan aikoihin saakka valtaneuvokset edustivat valtakunnan eri osia.

Kustaa II Aadolfin aikana valtaneuvostosta tuli pysyvä virasto ja hallinnon keskus. Sen asema vahvistettiin vuoden 1634 hallitusmuodossa. 1600-luvulla valtaneuvoston tärkeimmät jäsenet olivat

• kansleri (johti valtaneuvoston toimintaa, vastasi pääministeriä)
• drotsi (vastasi oikeudenkäytöstä)
• kamarimestari (vastasi valtion kassasta ja verojen keräämisestä)
• marski (johti valtakunnan armeijaa) ja
• valta-amiraali (johti laivastoa).

Kaarle XI supisti valtaneuvoston tehtävää muuttaen sen yksistään ylimmäksi tuomioistuimeksi. Sen jäseniä ei sanottu enää valtaneuvoksiksi, vaan kuninkaan neuvoksiksi. Arvo palautettiin 1719 Ulrika Eleonoran aikana, ja vapauden ajalla valtaneuvostolla oli suuri vaikutusvalta kuninkaaseen; säädyt nimittivät ja erottivat neuvoston jäsenet. Kustaa III:n aikana sen merkitys väheni, ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjassa kuningas lakkautti valtaneuvoston asettaen sijaan korkeimman tuomioistuimen ja yleisten asioiden valmistelukunnan.

Norjassa valtaneuvosto lakkautettiin 1500-luvulla ja Tanskassa 1660-61.