Ero sivun ”Energiapolitiikka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p yläluokka pois
Watti (keskustelu | muokkaukset)
p viitteitä tarkemmin alkua
Rivi 3: Rivi 3:
'''Energiapolitiikka''' on maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien [[energiantuotanto]], jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Juhani Rinteen mukaan energiapolitiikka on ilmastonmuutoksen uhkien vuoksi ihmiskunnan kohtalonkysymys.
'''Energiapolitiikka''' on maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien [[energiantuotanto]], jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Juhani Rinteen mukaan energiapolitiikka on ilmastonmuutoksen uhkien vuoksi ihmiskunnan kohtalonkysymys.


Toiveet vakauttaa CO<sub>2</sub> –pitoisuus 450 ppm on haastavaa, koska päästöt kasvavat ja ilmastopolitiikka puuttuu. 450 ppm edellyttää, että päästöhuippu saavutetaan 2010 ([[Robert Watson]] ([[IPCC]]).(s.153)
Toiveet vakauttaa CO<sub>2</sub> –pitoisuus 450 ppm on haastavaa, koska päästöt kasvavat ja ilmastopolitiikka puuttuu. 450 ppm edellyttää, että päästöhuippu saavutetaan 2010 ([[Robert Watson]] ([[IPCC]]).<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.147-151</ref>


== USA==
== USA==


USA:n energiapolitiikka on yhteydessä kolmeen amerikkalaiseen teollisuuden alaan: autot, kivihiili ja kivihiilestä sähköä tuottavat palveluntuottajat. On väitetty että presidentti Bush oli vaalivoitostaan velkaa kivihiiltä tuottaville osavaltioille.(s.150-151). [[Dick Cheney]] oli öljyjohtajana [[Halliburton]] energiayhtiössä ja kivihiiltä tuottavan Wyomingin osavaltion kongressiedustaja. [[Condoleezza Rice]] oli johtajana [[Chevron]] Oil:lla.
USA:n energiapolitiikka on yhteydessä kolmeen amerikkalaiseen teollisuuden alaan: autot, kivihiili ja kivihiilestä sähköä tuottavat palveluntuottajat. On väitetty että presidentti Bush oli vaalivoitostaan velkaa kivihiiltä tuottaville osavaltioille.(.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.150-151</ref> [[Dick Cheney]] oli öljyjohtajana [[Halliburton]] energiayhtiössä ja kivihiiltä tuottavan Wyomingin osavaltion kongressiedustaja. [[Condoleezza Rice]] oli johtajana [[Chevron]] Oil:lla.


Energiantuottajat ovat perinteisesti nauttineet hyvistä suhteista hallituksiin ja pystyneet muokkaamaan kansallista energiapolitiikkaa.{{kenen mukaan}} USA:ssa energiantuottajat antavat avokätisesti kampanja-avustuksia poliitikoille. Vuonna 2000 tuki oli 34 miljoonaa dollaria (3/4 republikaaneille). Kampanja-avustusten virta on ehkäissyt hiilivoimaloiden ja –kaivosten ilmansaasteita ehkäisevät säännökset ja uusiutuvan energian lisäämisen.(s.321).
paul Robertsin mukaan energiantuottajat ovat perinteisesti nauttineet hyvistä suhteista hallituksiin ja pystyneet muokkaamaan kansallista energiapolitiikkaa. USA:ssa energiantuottajat antavat avokätisesti kampanja-avustuksia poliitikoille. Vuonna 2000 tuki oli 34 miljoonaa dollaria (3/4 republikaaneille). Kampanja-avustusten virta on ehkäissyt hiilivoimaloiden ja –kaivosten ilmansaasteita ehkäisevät säännökset ja uusiutuvan energian lisäämisen.< ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.320-21</ref>


== Saksa ==
== Saksa ==


Ennen vuotta 1990 saksan energiapolitiikkaa hallitsivat kivihiili, ydinvoimayhtiöt ja kaivosalan liitot. Niillä oli sähköverkkomonopoli, joka esti vaihtoehtoisen sähkön myynnin.{{kenen mukaan}} Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus, kivihiilivoiman saasteet ja ilmastonmuutos poistivat vaihtoehdot. Sosiaalidemokraattinen Gerhard Schröderin hallitus tuki uusiutuvaa energiaa energiayhtiöiden vastustuksesta huolimatta.(s.316) saksan uusiutuvan energian markkinat ovat kasvaneet nopeammin kuin matkapuhelinmarkkinat 1990-luvulla. (s. 317). Tuulienergia kasvaa 3000 MW tai 2 % sähköstä vuosittain. Saksan mielestä vedystä on tullut poliittinen peiteoperaatio.
Ennen vuotta 1990 saksan energiapolitiikkaa hallitsivat kivihiili, ydinvoimayhtiöt ja kaivosalan liitot. Paul Robertsin mukaan yrityksillä oli sähköverkkomonopoli, joka esti vaihtoehtoisen sähkön myynnin. Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus, kivihiilivoiman saasteet ja ilmastonmuutos poistivat vaihtoehdot. Sosiaalidemokraattinen Gerhard Schröderin hallitus tuki uusiutuvaa energiaa energiayhtiöiden vastustuksesta huolimatta. Saksan uusiutuvan energian markkinat ovat kasvaneet nopeammin kuin matkapuhelinmarkkinat 1990-luvulla.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.316-7</ref> Tuulienergia kasvaa 3000 MW tai 2 % sähköstä vuosittain. Saksan mielestä vedystä on tullut poliittinen peiteoperaatio.


Saksassa ja Isossa-Britanniassa on päästökatto ja hiilibudjetti. Toisin sanoen ne asettavat rajoja monille teollisuudenaloille, kuten energiateollisuudelle ja tuotteiden valmistajille (s. 153).
Saksassa ja Isossa-Britanniassa on päästökatto ja hiilibudjetti. Toisin sanoen ne asettavat rajoja monille teollisuudenaloille, kuten energiateollisuudelle ja tuotteiden valmistajille.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.153</ref>


Tuhannet saksalaiset maanviljelijät tekevät voittoa tuulivoimasta. Ilman saksan hallituksen tukea, he eivät voisi syöttää sähköä verkkoon. Vuodesta 1990 sähköntuottajien on pitänyt ostaa sähköä kaikilta tuottajilta. Tuulifarmarit ovat saaneet muhkeaa voittoa. ”Ennen laskettiin yksi lehmä, kaksi lehmää, kolme lehmää. Nyt lasketaan yksi euro, kaksi euroa, 3 euroa.(s.315).
Tuhannet saksalaiset maanviljelijät tekevät voittoa tuulivoimasta. Ilman saksan hallituksen tukea, he eivät voisi syöttää sähköä verkkoon. Vuodesta 1990 sähköntuottajien on pitänyt ostaa sähköä kaikilta tuottajilta. Tuulifarmarit ovat saaneet muhkeaa voittoa. ”Ennen laskettiin yksi lehmä, kaksi lehmää, kolme lehmää. Nyt lasketaan yksi euro, kaksi euroa, 3 euroa.<ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.315</ref>


==Suomi==
==Suomi==
Rivi 48: Rivi 48:


==Lähteet==
==Lähteet==
<references/>
* Paul Roberts, The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004 (suomeksi: Kun öljy loppuu, Edita 2006 (sivunumerot viittaavat suomeniekieliseen versioon)
* <references/>


[[Luokka:Energiapolitiikka|*]]
[[Luokka:Energiapolitiikka|*]]

Versio 22. helmikuuta 2008 kello 18.50

Energiapolitiikka on maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien energiantuotanto, jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Juhani Rinteen mukaan energiapolitiikka on ilmastonmuutoksen uhkien vuoksi ihmiskunnan kohtalonkysymys.

Toiveet vakauttaa CO2 –pitoisuus 450 ppm on haastavaa, koska päästöt kasvavat ja ilmastopolitiikka puuttuu. 450 ppm edellyttää, että päästöhuippu saavutetaan 2010 (Robert Watson (IPCC).[1]

USA

USA:n energiapolitiikka on yhteydessä kolmeen amerikkalaiseen teollisuuden alaan: autot, kivihiili ja kivihiilestä sähköä tuottavat palveluntuottajat. On väitetty että presidentti Bush oli vaalivoitostaan velkaa kivihiiltä tuottaville osavaltioille.(.[2] Dick Cheney oli öljyjohtajana Halliburton energiayhtiössä ja kivihiiltä tuottavan Wyomingin osavaltion kongressiedustaja. Condoleezza Rice oli johtajana Chevron Oil:lla.

paul Robertsin mukaan energiantuottajat ovat perinteisesti nauttineet hyvistä suhteista hallituksiin ja pystyneet muokkaamaan kansallista energiapolitiikkaa. USA:ssa energiantuottajat antavat avokätisesti kampanja-avustuksia poliitikoille. Vuonna 2000 tuki oli 34 miljoonaa dollaria (3/4 republikaaneille). Kampanja-avustusten virta on ehkäissyt hiilivoimaloiden ja –kaivosten ilmansaasteita ehkäisevät säännökset ja uusiutuvan energian lisäämisen.< ref>Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.320-21</ref>

Saksa

Ennen vuotta 1990 saksan energiapolitiikkaa hallitsivat kivihiili, ydinvoimayhtiöt ja kaivosalan liitot. Paul Robertsin mukaan yrityksillä oli sähköverkkomonopoli, joka esti vaihtoehtoisen sähkön myynnin. Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus, kivihiilivoiman saasteet ja ilmastonmuutos poistivat vaihtoehdot. Sosiaalidemokraattinen Gerhard Schröderin hallitus tuki uusiutuvaa energiaa energiayhtiöiden vastustuksesta huolimatta. Saksan uusiutuvan energian markkinat ovat kasvaneet nopeammin kuin matkapuhelinmarkkinat 1990-luvulla.[3] Tuulienergia kasvaa 3000 MW tai 2 % sähköstä vuosittain. Saksan mielestä vedystä on tullut poliittinen peiteoperaatio.

Saksassa ja Isossa-Britanniassa on päästökatto ja hiilibudjetti. Toisin sanoen ne asettavat rajoja monille teollisuudenaloille, kuten energiateollisuudelle ja tuotteiden valmistajille.[4]

Tuhannet saksalaiset maanviljelijät tekevät voittoa tuulivoimasta. Ilman saksan hallituksen tukea, he eivät voisi syöttää sähköä verkkoon. Vuodesta 1990 sähköntuottajien on pitänyt ostaa sähköä kaikilta tuottajilta. Tuulifarmarit ovat saaneet muhkeaa voittoa. ”Ennen laskettiin yksi lehmä, kaksi lehmää, kolme lehmää. Nyt lasketaan yksi euro, kaksi euroa, 3 euroa.[5]

Suomi

Pääartikkeli: Suomen energiapolitiikka

Valtio kerää ympäristöveroja 5 miljardia euroa vuodessa, puolet polttoaineista ja 500 miljoonaa sähköverosta.[6]

IPCCn mukaan Suomi tuottaa turpeella 7 % sähköstä ja 19 % kaukolämmöstä. Sen hiilidioksidipäästöt vastaavat kivihiilen hiilidioksidipäästöjä.[7], josta aiheutuvat kustannukset kaikki suomalaiset maksavat sähkölaskuissaan. 1.1.2005 sovittiin hiilidioksidin sitovat päästömaksut EU:ssa. Näistä huolimatta Suomen hallitus on tukenut teollisuuden kivihiileen verrattavan turpeen käytön jatkamista, vaikka se aiheuttaa kalliit hiilidioksidimaksut.[8]

Sähkömarkkinat

Energiamarkkinaviraston EMV:n ylijohtaja Asta Sihvonen-Punkka vaatii muutoksia sähkömarkkinalakiin kilpailun edistämiseksi. Lakimuutoksen pitää helpottaa sähköyhtiön vaihtoa ja yritysten hinnanmuutoksia. Suomessa sähköyhtiön voi vaihtaa lisämaksutta vain kerran vuodessa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa vaihdetaan yhtiötä useammin.[9]

Kilpailuvirastojen selvityksen mukaan energia-alalle tarvitaan Suomessa lisää kilpailua ja kapasiteettia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat oligopoliset; niillä toimii vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä.[10][11]

Norja

Norja lopettaa hiilipäästöt kokonaan 2030 mennessä.[12]

Katso myös

Lähteet

  1. Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.147-151
  2. Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.150-151
  3. Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.316-7
  4. Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.153
  5. Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004) s.315
  6. Kioto-sopimus on Suomelle kallis, Talouselämä 34/2005 s. 43
  7. Energiatilasto, Vuosikirja 2006, Tilastokeskus, Helsinki 2006
  8. Fuel Peat Industry in EU, Country reports – Finland, Ireland, Sweden, Estonia, Latvia, Lithuania 30.12.2005 VTT
  9. Energiavirasto: Sähköyhtiön vaihtoa pitää helpottaa lailla, Ruotsissa voi vaihtaa kerran kuussa, Suomessa kerran vuodessa maksutta, Helsingin Sanomat 2.6.2007 C10
  10. Vuosikirja 2007Kilpailuvirasto
  11. Capacity for Competition Investing for an Efficient Nordic Electricity Market Nordic competition authorities 1/2007
  12. Norja lopettaa hiilipäästöt kokonaan 2030 mennessä YLE 17.1.2008