Karl Brandt

Karl Brandt (8. tammikuuta 1904 – 2. kesäkuuta 1948) oli Adolf Hitlerin henkilökohtainen fysiatri elokuusta 1944 ja natsien eutanasiaohjelman johtaja vuodeesta 1939. Valtakunnan terveys- ja saniteettikomission kenraalimajurina hän sekaantui myös ihmiskokeissiin ollessaan Werner Heyden ja toisten natsitohtorien sijaisena.

Brandt syntyi Mülhausenissa Saksan Elsass-Lorrainen alueella (nykyisin Mulhouse, Ranskaa). Hänestä tuli lääketieteen tohtori 1928. Hän liittyi natsipuolueeseen tammukuussa 1932, aja hänestä tuli SA:n jäsen 1933. Hänestä tuli SS:n jäsen heinäkuussa 1934 ja hänet nimitettiin Untersturmführeriksi. Kesästä 1934 hän oli Hitlerin "avustava fysiatri". 1. syyskuuta 1939, Hitler nimitti hänet varajohtajaksi T-4 eutanasiaohjelmaan Philipp Bouhlerin kanssa. Hän sai normaalit ylennykset SS:ssä tammikuussa 1943 hän oli kenraalimajuri. 16. huhtikuuta 1945 Gestapo pidätti hänet, sillä hän oli siirtänyt perheensä pois Berliinistä, jotta he voisivat antautua amerikkalaisille. Berliiniläinen oikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Karl Dönitz vapautti hänet 2. toukokuuta 1945. Hän joutui brittiläisten arestiin 23. toukokuuta 1945.

Brandt joutui oikeuteen 22 muun natsitohtorin kanssa oikeuspalatsissa Nurnbergissä Saksassa. Oikeudenkäyntiä nimitettiin virallisesti Yhdysvallat vs. Karl Brandt et al., mutta tunnetaan tavallisimmin lääkärien oikeudenkäyntinä. Se alkoi 9. joulukuuta 1946. Brandti syytettiin "erikoisesti vastuulliseksi osallistumisestaan vankien jäädytyskokeisiin, malaria- ja kaasukokeisiin, ja moniin muihin. Häntä syytettiin myös T-4 eutanasiaohjelmaan ja SS:n kuulumisesta. Brand tuomittiin oikeudessa kuolemaan 19. elokuuta 1947. Hänet hirtettiin Landsbergin vankilassa kesäkuussa 1948.

Aiheesta muualla

• Thompson, D.: The Nazi Euthanasia Program, Axis History Forum, March 14, 2004. URL last accessed April 24, 2006.