Ero sivun ”Energiapolitiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Kilpailu ja kantaverkko |
Palautettu Qwerkin lisäämä korjattava-malline, joka oli poistettu ilman mitään artikkelimuutoksia |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Korjattava|Lähteiden merkinnästä huolimatta artikkelissa annetaan kuva niiden olevan yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä ja kiistattomia. Artikkeli kärsii vain yhden näkemyksen esittämisestä, vaikka olisikin pitkälti totta}} |
|||
'''Energiapolitiikka''' on maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien [[energiantuotanto]], jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Juhani Rinteen mukaan energiapolitiikka on ilmastonmuutoksen uhkien vuoksi ihmiskunnan kohtalonkysymys. |
'''Energiapolitiikka''' on maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien [[energiantuotanto]], jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Juhani Rinteen mukaan energiapolitiikka on ilmastonmuutoksen uhkien vuoksi ihmiskunnan kohtalonkysymys. |
||
Versio 19. tammikuuta 2008 kello 16.29
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteiden merkinnästä huolimatta artikkelissa annetaan kuva niiden olevan yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä ja kiistattomia. Artikkeli kärsii vain yhden näkemyksen esittämisestä, vaikka olisikin pitkälti totta |
Energiapolitiikka on maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien energiantuotanto, jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Juhani Rinteen mukaan energiapolitiikka on ilmastonmuutoksen uhkien vuoksi ihmiskunnan kohtalonkysymys.
Toiveet vakauttaa CO2 –pitoisuus 450 ppm on haastavaa, koska päästöt kasvavat ja ilmastopolitiikka puuttuu. 450 ppm edellyttää, että päästöhuippu saavutetaan 2010 (Robert Watson (IPCC).(s.153) Samalla tavalla kuin kaikki IBM:t eivät ymmärtäneet henkilökohtaisen tietokoneen uhkaa, vallitseva energiajärjestelmä ei käsitä, minne energiamarkkinat ovat menossa, mistä haastajat tulevat tai kuinka energiaa tuotetaan 20-30 vuoden kuluttua. 70-luvulla tietokoneteollisuus ei ollut kertonut (eikä ollut kuullutkaan) Bill Gates:sta.(s. 231).
Kun aloitamme nyt onnistumisen mahdollisuutemme paranevat huomattavasti, koska meillä on enemmän vaihtoehtoja ja vapauksia energiapulmiemme ratkaisuun. On mahdollista valita halvempi, vähemmän vaativa reitti ilman massiivisia kustannuksia.(s. 360)
USA
USA:n energiapolitiikka on yhteydessä kolmeen amerikkalaiseen teollisuuden alaan: autot, kivihiili ja kivihiilestä sähköä tuottavat palveluntuottajat. On väitetty että presidentti Bush oli vaalivoitostaan velkaa kivihiiltä tuottaville osavaltioille.(s.150-151). Dick Cheney oli öljyjohtajana Halliburton energiayhtiössä ja kivihiiltä tuottavan Wyomingin osavaltion kongressiedustaja. Condoleezza Rice oli johtajana Chevron Oil:lla.
Energiantuottajat ovat perinteisesti nauttineet hyvistä suhteista hallituksiin ja pystyneet muokkaamaan kansallista energiapolitiikkaa. (s.311) USA:ssa energiantuottajat antavat avokätisesti kampanja-avustuksia poliitikoille. Vuodesta 1990 öljy- ja kaasuteollisuus on syytänyt yli 159 miljoonaa dollaria poliitikoille (73 % republikaaneille). Vuonna 2000 tuki oli 34 miljoonaa dollaria (3/4 republikaaneille).(s. 320). Kampanja-avustusten virta on ehkäissyt hiilivoimaloiden ja –kaivosten ilmansaasteita ehkäisevät säännökset ja uusiutuvan energian lisäämisen.(s.321).
USA:ssa vedotaan myös viivytystaktiikkaan. Entäpä jos odottaisimme tekniikan kehitystä? Energia-asiantuntijat suhtautuvat epäillen viivytystaktiikkaan. Monilla sen kannattajilla on yhteys alan teollisuuteen, joka ilahtuu minkä tahansa päästön viivytyksestä.(s. 147)
Saksa
Ennen vuotta 1990 saksan energiapolitiikkaa hallitsivat kivihiili, ydinvoimayhtiöt ja kaivosalan liitot. Niillä oli sähköverkkomonopoli, joka esti vaihtoehtoisen sähkön myynnin. Pelkkä ajatus vaihtoehtoisista muodoista kuulosti hieman epäilyttävältä konservatiivisen enemmistön keskuudessa. Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus, kivihiilivoiman saasteet ja ilmastonmuutos poistivat vaihtoehdot. Sosiaalidemokraattinen Gerhard Schröderin hallitus tuki uusiutuvaa energiaa energiayhtiöiden vastustuksesta huolimatta.(s.316) saksan uusiutuvan energian markkinat ovat kasvaneet nopeammin kuin matkapuhelinmarkkinat 1990-luvulla. (s. 317). Tuulienergia kasvaa 3000 MW tai 2 % sähköstä vuosittain. Saksan mielestä vedystä on tullut poliittinen peiteoperaatio.
Saksassa ja Isossa-Britanniassa on päästökatto ja hiilibudjetti. Toisin sanoen ne asettavat rajoja monille teollisuudenaloille, kuten energiateollisuudelle ja tuotteiden valmistajille (s. 153).
Tuhannet saksalaiset maanviljelijät tekevät voittoa tuulivoimasta. Ilman saksan hallituksen tukea, he eivät voisi syöttää sähköä verkkoon. Vuodesta 1990 sähköntuottajien on pitänyt ostaa sähköä kaikilta tuottajilta. Tuulifarmarit ovat saaneet muhkeaa voittoa. ”Ennen laskettiin yksi lehmä, kaksi lehmää, kolme lehmää. Nyt lasketaan yksi euro, kaksi euroa, 3 euroa.”(s.315).
Suomi
Suomessa tulevien vuosien hiilidioksidin päästömaksuja on verrattu pankkikriisin kuluihin. Turve on fossiilinen polttoaine, jonka syntyminen alkoi noin 10 000 vuotta sitten. IPCCn mukaan Suomi tuottaa turpeella 7 % sähköstä ja 19 % kaukolämmöstä. Sen hiilidioksidipäästöt vastaavat kivihiilen hiilidioksidipäästöjä.[1], josta aiheutuvat kustannukset kaikki suomalaiset maksavat sähkölaskuissaan. 1.1.2005 sovittiin hiilidioksidin sitovat päästömaksut EU:ssa. Näistä huolimatta Suomen hallitus on tukenut teollisuuden kivihiileen verrattavan turpeen käytön jatkamista, vaikka se aiheuttaa kalliit hiilidioksidimaksut. Turvetta käyttävät mm. kunnalliset energiayritykset, Fortum, Stora Enso, Metsä-Serla, UPM-Kymmene, Kemira, M-real, Altia ja Vapo.[2]
- Sähköyhtiön vaihto
Energiamarkkinaviraston EMV:n ylijohtaja Asta Sihvonen-Punkka vaatii muutoksia sähkömarkkinalakiin kilpailun edistämiseksi. Lakimuutoksen pitää helpottaa sähköyhtiön vaihtoa ja yritysten hinnanmuutoksia. Suomessa sähköyhtiön voi vaihtaa lisämaksutta vain kerran vuodessa. Ruotsissa ja Norjassa vaihdon voi tehdä maksutta kerran kuussa. Siellä myös vaihdetaan yhtiötä useammin. Ylimääräinen mittarinluenta maksaa 50 euroa, mikä estää kilpailuttamista. Nyt jäykkiin hinnanmuutoksiin vedoten yritykset ovat pidättyneet hintojen laskuilta, mutta hinnannostoja se ei ole estänyt.[3]
Vaasan yliopiston tutkimuslaitoksen Vaasa EMG mukaan Suomen sähköyhtiöiden tarjoushinnat olivat 15 % listahintoja korkeammat 12/2007. Aikavälillä 18.6.-18.12.2007 tarjoushinnat nousivat 18 % ja listahinnat 5 %. Sähköyhtiöt perustelevat hintojen nousua päästökaupan nostamilla tukkumarkkinahinnoilla. Sähköä tuottavat yhtiöt siirtävät päästölupien hinnat sähkön vähittäishintaan. Yhtiöt saavat itse oikeudet ilmaiseksi, eivätkä ne nosta sähkön tuotantokustannuksia.[4]
- Vero
Valtiolle ympäristö on hyvä verotuskohde, josta voi kerätä 5 miljardia euroa vuodessa, puolet polttoaineista ja 500 miljoonaa sähköverosta.[5]
- Kilpailu
Kilpailuvirastojen selvityksen mukaan energia-alalle tarvitaan Suomessa lisää kilpailua ja kapasiteettia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat oligopoliset; niillä toimii vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä.[6][7]
- Kantaverkko
Suomen energiamarkkinaviraston johtaja Asta Sihvonen-Punkka kannattaa EU:n komission esitystä, jonka mukaan Suomen sähköyhtiöt (Fortum ja Pohjolan voima) eivät saisi omistaa edes vähemmistöosuutta kantaverkkoyhtiöstä Fingrid.[8]
Katso myös
- Sähkön hinnan määräytyminen
- Syöttötariffi
- Päästökauppa
- Kioton pöytäkirja
- Luettelo valtioiden hiilidioksidipäästöistä henkeä kohti
Lähteet
- Paul Roberts, The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004 (suomeksi: Kun öljy loppuu, Edita 2006 (sivunumerot viittaavat suomeniekieliseen versioon)