Ero sivun ”Erämaa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
pieni täsmennys erämaiden "lappalaisten" elintavoista |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Erämaa''' on nykykielessä asumaton alue, esimerkiksi autiomaa tai kaukainen metsä. '''Eränkäynti''' on tällaisen alueen virkistyskäyttöä. |
'''Erämaa''' on nykykielessä asumaton alue, esimerkiksi autiomaa tai kaukainen metsä. '''Eränkäynti''' on tällaisen alueen virkistyskäyttöä. |
||
Vanhassa merkityksessä erämaa tarkoitti aluetta, johon jollain yhteisöllä oli vakiintunut '''eränkäyntioikeus'''. Eränkäyntioikeus tarkoitti oikeutta metsästää, kalastaa, ja kasketa aluetta; toisin sanoen oikeutta alueen luonnonvaroihin. Eränkäyntioikeus tarkoitti myös oikeutta verottaa alueen mahdollista |
Vanhassa merkityksessä erämaa tarkoitti aluetta, johon jollain yhteisöllä oli vakiintunut '''eränkäyntioikeus'''. Eränkäyntioikeus tarkoitti oikeutta metsästää, kalastaa, ja kasketa aluetta; toisin sanoen oikeutta alueen luonnonvaroihin. Eränkäyntioikeus tarkoitti myös oikeutta verottaa alueen mahdollista metsästäjä- ja kalastajaväestöä, joita usein kutsuttiin lappalaisiksi. Eränkäyntioikeudet oli jaettu eri yhteisöjen kesken. Mitä lähempänä yhteisön omaa asuinaluetta eli [[rintamaa]]ta erämaan osa sijaitsi, sitä vakiintuneemmat sen rajat ilmeisesti olivat. Pohjoisessa Lapissa erämaat olivat usein vain epämääräisesti rajautuneet, ja useat eri ryhmät saattoivat verottaa samoja [[lapinkylä|lapinkyliä]]. Joskus on arveltu [[lapinraunio]]iden olevan erämaiden merkkejä tai eränkävijöiden hautoja. |
||
Sana "erämaa" viittaa myös itse alueiden vakiintuneeseen jakoon. Erämaa tulee sanasta '''''erä''''' (''"erillinen osa, pala, pyyntiosuus, määrä"'' (''Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja A-K, 1992'')). Sana erä taas on sukua sanalle "ero". Yhteisölle kuului siis tietty osuus maista, ja retkiltä tuotiin jokin erä hyödykkeitä. |
Sana "erämaa" viittaa myös itse alueiden vakiintuneeseen jakoon. Erämaa tulee sanasta '''''erä''''' (''"erillinen osa, pala, pyyntiosuus, määrä"'' (''Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja A-K, 1992'')). Sana erä taas on sukua sanalle "ero". Yhteisölle kuului siis tietty osuus maista, ja retkiltä tuotiin jokin erä hyödykkeitä. |
||
Versio 4. syyskuuta 2005 kello 23.22
Erämaa on nykykielessä asumaton alue, esimerkiksi autiomaa tai kaukainen metsä. Eränkäynti on tällaisen alueen virkistyskäyttöä.
Vanhassa merkityksessä erämaa tarkoitti aluetta, johon jollain yhteisöllä oli vakiintunut eränkäyntioikeus. Eränkäyntioikeus tarkoitti oikeutta metsästää, kalastaa, ja kasketa aluetta; toisin sanoen oikeutta alueen luonnonvaroihin. Eränkäyntioikeus tarkoitti myös oikeutta verottaa alueen mahdollista metsästäjä- ja kalastajaväestöä, joita usein kutsuttiin lappalaisiksi. Eränkäyntioikeudet oli jaettu eri yhteisöjen kesken. Mitä lähempänä yhteisön omaa asuinaluetta eli rintamaata erämaan osa sijaitsi, sitä vakiintuneemmat sen rajat ilmeisesti olivat. Pohjoisessa Lapissa erämaat olivat usein vain epämääräisesti rajautuneet, ja useat eri ryhmät saattoivat verottaa samoja lapinkyliä. Joskus on arveltu lapinraunioiden olevan erämaiden merkkejä tai eränkävijöiden hautoja.
Sana "erämaa" viittaa myös itse alueiden vakiintuneeseen jakoon. Erämaa tulee sanasta erä ("erillinen osa, pala, pyyntiosuus, määrä" (Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja A-K, 1992)). Sana erä taas on sukua sanalle "ero". Yhteisölle kuului siis tietty osuus maista, ja retkiltä tuotiin jokin erä hyödykkeitä.