Ero sivun ”Maxim m/1910” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 50: Rivi 50:
{{tynkä/Aseet}}
{{tynkä/Aseet}}


[[luokka:Venäjän keisarillisen armeijan kalusto]]
[[luokka:Venäjän keisarillinen armeija]]
[[luokka:Ensimmäinen maailmansota]]
[[luokka:Ensimmäinen maailmansota]]
[[luokka:Maxim-tyyppiset konekiväärit]]
[[luokka:Maxim-tyyppiset konekiväärit]]

Versio 9. tammikuuta 2008 kello 12.23

Maxim m/1910 Sokolov -jalustalla

Maxim m/1910 (ven. 7,62 станковый пулемет системы Максима образца 1910 года, Pylemjot Maxima obrazets 1910 goda) oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 konekivääristä. Sen kehitys alkoi Venäjän Japanin sodan tappion jälkeen.

Historia

Hiram Maxim kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin. Ainoastaan 12 konekivääriä tilattiin Keisarilliselle laivastolle. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) Venäjän keisarillinen armeija tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM (Deutche Waffen und Munionsfabrik) -asetehtaalta.

Aseita käytettiin Venäjän-Japanin sodassa vuosina 1904 - 1905. Tulan asetehdas aloitti Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.

Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin.

Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kg. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua.

Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Alexander A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov -jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov -jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä.

Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.

Käyttö Suomessa

Suomen sisällissodan seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt neljäsataa m/1910:ä venäläisiltä joukoilta ja kansanvaltuuskunnalta ja 1920-luvulla hankittiin vielä satoja lisää. Lisäksi talvisodan aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina puna-armeijalta.

Tekniset tiedot (m/1905)

  • Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R
  • Pituus: 1 110 mm
  • Piipun pituus: 72 cm
  • Paino: 28,25 kg
  • Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö
  • Tulinopeus: 500 - 600 l/min
  • Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg

Tekniset tiedot (m/1910)

  • Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R
  • Pituus: 1 110 mm
  • Piipun pituus: 72 cm
  • Paino: 24 kg
  • Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö, myös 200 patruunan katkeamaton metallivyö
  • Tulinopeus: 520 - 580 l/min
  • Jalusta: Sokolov -jalusta, noin 36 kg

Lähde

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maxim m/1910.
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.