Ero sivun ”Maxim m/1910” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 50: | Rivi 50: | ||
{{tynkä/Aseet}} |
{{tynkä/Aseet}} |
||
[[luokka:Venäjän |
[[luokka:Venäjän keisarillinen armeija]] |
||
[[luokka:Ensimmäinen maailmansota]] |
[[luokka:Ensimmäinen maailmansota]] |
||
[[luokka:Maxim-tyyppiset konekiväärit]] |
[[luokka:Maxim-tyyppiset konekiväärit]] |
Versio 9. tammikuuta 2008 kello 12.23
Maxim m/1910 (ven. 7,62 станковый пулемет системы Максима образца 1910 года, Pylemjot Maxima obrazets 1910 goda) oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 konekivääristä. Sen kehitys alkoi Venäjän Japanin sodan tappion jälkeen.
Historia
Hiram Maxim kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin. Ainoastaan 12 konekivääriä tilattiin Keisarilliselle laivastolle. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) Venäjän keisarillinen armeija tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM (Deutche Waffen und Munionsfabrik) -asetehtaalta.
Aseita käytettiin Venäjän-Japanin sodassa vuosina 1904 - 1905. Tulan asetehdas aloitti Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.
Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin.
Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kg. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua.
Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Alexander A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov -jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov -jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä.
Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.
Käyttö Suomessa
Suomen sisällissodan seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt neljäsataa m/1910:ä venäläisiltä joukoilta ja kansanvaltuuskunnalta ja 1920-luvulla hankittiin vielä satoja lisää. Lisäksi talvisodan aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina puna-armeijalta.
Tekniset tiedot (m/1905)
- Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R
- Pituus: 1 110 mm
- Piipun pituus: 72 cm
- Paino: 28,25 kg
- Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö
- Tulinopeus: 500 - 600 l/min
- Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg
Tekniset tiedot (m/1910)
- Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R
- Pituus: 1 110 mm
- Piipun pituus: 72 cm
- Paino: 24 kg
- Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö, myös 200 patruunan katkeamaton metallivyö
- Tulinopeus: 520 - 580 l/min
- Jalusta: Sokolov -jalusta, noin 36 kg