Ero sivun ”Maxim m/1910” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Tekniset tiedot |
→Aiheesta muualla: kalusto |
||
| Rivi 47: | Rivi 47: | ||
{{tynkä/Aseet}} |
{{tynkä/Aseet}} |
||
'''Maxim m/1905''' oli Venäjän keisarillisen armeijan tilaama malli [[Maxim-konekivääri]]ä, jota parannettiin Venäjä-Japanin sodan jälkeen ensimmäiseen maailmansotaan mennessä, [[Maxim m/1910]]:llä. |
|||
[[Luokka:Konekiväärit]] |
|||
== Tekniset tiedot (m/1905) == |
|||
*Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R |
|||
*Pituus: 1 110 mm |
|||
*Piipun pituus: 72 cm |
|||
*Paino: 28,25 kg |
|||
*Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö |
|||
*Tulinopeus: 500 - 600 l/min |
|||
*Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg |
|||
{{tynkä/Aseet}} |
|||
[[luokka:Venäjän keisarillisen armeijan kalusto]] [[luokka:Ensimmäinen maailmansota]] [[luokka:Maxim-tyyppiset konekiväärit]] |
|||
[[Luokka:Suomen puolustusvoimien kalusto]] |
[[Luokka:Suomen puolustusvoimien kalusto]] |
||
Versio 9. tammikuuta 2008 kello 05.45
Maxim m/1910 (ven. 7,62 станковый пулемет системы Максима образца 1910 года, Pylemjot Maxima obrazets 1910 goda) oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 konekivääristä. Sen kehitys alkoi Venäjän Japanin sodan tappion jälkeen.
Historia
Hiram Maxim kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin. Ainoastaan 12 konekivääriä tilattiin Keisarilliselle laivastolle. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) Venäjän keisarillinen armeija tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM (Deutche Waffen und Munionsfabrik) -asetehtaalta.
Aseita käytettiin Venäjän-Japanin sodassa vuosina 1904 - 1905. Tulan asetehdas aloitti Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.
Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin.
Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kg. Ase oli yleensä varustettu venäläisen eversti Alexander A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla.
Käyttö Suomessa
Suomen sisällissodan seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt neljäsataa m/1910:ä venäläisiltä joukoilta ja kansanvaltuuskunnalta ja 1920-luvulla hankittiin vielä satoja lisää. Lisäksi talvisodan aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina puna-armeijalta. Maxim M/05:
Tekniset tiedot (m/1905)
- Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R
- Pituus: 1 110 mm
- Piipun pituus: 72 cm
- Paino: 28,25 kg
- Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö
- Tulinopeus: 500 - 600 l/min
- Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg
Tekniset tiedot (m/1910)
- Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R
- Pituus: 1 110 mm
- Piipun pituus: 72 cm
- Paino: 24 kg
- Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö, myös 200 patruunan katkeamaton metallivyö
- Tulinopeus: 520 - 580 l/min
- Jalusta: Sokolov -jalusta, noin 36 kg
Lähde
Aiheesta muualla
Maxim m/1905 oli Venäjän keisarillisen armeijan tilaama malli Maxim-konekivääriä, jota parannettiin Venäjä-Japanin sodan jälkeen ensimmäiseen maailmansotaan mennessä, Maxim m/1910:llä.
Tekniset tiedot (m/1905)
- Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R
- Pituus: 1 110 mm
- Piipun pituus: 72 cm
- Paino: 28,25 kg
- Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö
- Tulinopeus: 500 - 600 l/min
- Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg