Ero sivun ”Viimeiset kaanit” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
35 merkkiä lisätty ,  14 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (korjattava)
Ei muokkausyhteenvetoa
{{Korjattava|Juonikiuvaus muutettava tietosanakirjaan sopivaksi.}}
 
{{Kirja
| nimi-suomi = Viimeiset kaanit
| isbn = ei käytössä 1951
}}
 
 
 
'''Viimeiset kaanit''' oli [[Väinö Riikkilä]]n ensimmäinen [[Pertsa ja Kilu]]-sarjan nuortenkirja ja ylipäätään hänen ensimmäinen kirjansa. Se aloitti kertomukset [[Kotka (kaupunki)|Kotkan]] ja [[Karhula]]n lähiseudun työläisperheiden lapsien seikkailuista, joihin liittyy miltei aina rikoksen ratkaiseminen ja aina rahan ansaitseminen. Kirja oli toinen kirja [[WSOY]]:n Nuorten
toivekirjasto-sarjassa. Lehdistö arvioi kirjan sen julkaisuaikana vuonna 1951 aidoksi, tervehenkiseksi ja huumorihöysteiseksi. Toinen painos otettiin vuonna 1954 ja kolmas 1980-luvun puolivälissä.
== Juoni ==
{{Korjattava|Juonikiuvaus muutettava tietosanakirjaan sopivaksi. Tiivistettävä selvästi.}}
{{juonipaljastus}}
Kirja alkaa: "Mereltä käyvä heikko tuuli toi rantakylään kostean, mädäntyneen [[merilevä]]n hajua." Riikkilän realismiin ei kuuluisi muu haju, ei ainakaan alkulauseeseen. Vanha ukko tervasi venettään ja Pertsa ja Kilu ruiskuttivat polkupyöränpumpulla vettä ukon niskaan. Sankarit eivät saa olla aivan moitteettomia.
20 551

muokkausta

Navigointivalikko