Valuuttajärjestelmä

Valuuttajärjestelmä on mekanismi, joka säätelee valtion valuutan vaihdettavuutta muihin valuuttoihin nähden sekä valuutan arvon määräytymistä valuuttamarkkinoilla.

Kelluva ja kiinteä valuutta ovat valuuttajärjestelmien päätyypit. Kelluvan valuutan arvo määräytyy vapaasti kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Tyypillisesti suuret valuutat, kuten Yhdysvaltain dollari, euro ja jeni, ovat kelluvia. Keskuspankki voi vaikuttaa kelluvan valuutan arvoon muun muassa koron nostolla tai ostamalla valuttaa.

Kiinteän valuutan tapauksessa keskuspankki on kiinnittää valuutan arvon toiseen valuuttaan tai useammasta valuutasta muodostettuun valuuttakoriin. Tällöin keskuspankki sitoutuu vaihtamaan valuuttaa valitulla kiinteällä kurssilla. Kiinteä valuutta vähentää kansainvälisen taloudellisen toiminnan riskejä, mutta on toisaalta altis spekulatiivisille hyökkäyksille, jos valittua kurssia pidetään markkinoilla epäuskottavana. Kiinteän valuutan arvon laskemista sanotaan devalvoinniksi ja nostamista revalvoinniksi.

Kiinteän ja kelluvan valuutan välimuodossa valuutan arvo voidaan sitoa johonkin kurssiin, mutta sille sallitaan vaihteluväli. Tällöin valuutan arvo määräytyy vapaasti markkinoilla vaihteluvälin sisällä. Jos valuutan arvo uhkaa poiketa liikaa, keskuspankki on sitoutunut tekemään intervention.

Useimmat valuutat ovat vapaasti vaihdettavissa. Joidenkin maiden valuutta on vain rajoitetusti vaihdettavissa ulkomaisen valuutan kanssa tai ei lainkaan vaihdettavissa. Esimerkiski suunnitelmatalouksissa voi olla kaksi valuuttaa, joista toinen, valtion sisäistä tarvetta varten luotu valuutta, ei ole vapaasti vaihdettavissa.

Historia

Ennen toista maailmansotaa valtioiden rahajärjestelmät perustuivat yleensä niin sanottuun kultakantaan. Tällöin liikkeellä olevan rahan arvo määräytyi pankkien holvissa olevien arvometallien määrän mukaan. Kultakanta rakoili ensimmäisen maailmansodan 1930-luvun laman aikana, jolloin valtiot laskivat liikkeelle katteettomia seteleitä.

Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Bretton Woods -järjestelmä. Se perustui Yhdysvaltain dollariin kiinnitettyihin valuuttakursseihin. Dollarin arvo perustui kultakantaan. Järjestelmään kuului lisäksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF perustaminen. Bretton Woods heikkeni myöhemmin kelluvien valuuttakurssien yleistyessä ja romuttui lopullisesti 1976. Nykyisin suuret valuutat ovat pääasiassa vapaasti kelluvia.

Euroopan valuuttajärjestelmä (engl. European Monetary System, EMS) perustui vuosina 1979–1999 laskennalliseen valuuttayksikköön, ECUun (engl. European Currency Unit) ja valuuttakurssimekanismiin (engl. Exchange Rate Mechanism, ERM), jossa valuuttojen kurssit saivat vaihdella tiettyjen rajojen sisällä.